Treffit koirakuiskaajan kanssa

Mulla oli sellainen käsitys, että olisin jossain aiemmassa kirjoituksessani maininnut meidän kylän "koirakuiskaajasta" jotain, mutta koska en löytänyt mitään, niin en sitten ilmeisesti olekaan. No ei se mitään, tässä kirjoitus aiheesta Boo ja koirakuiskaaja, koska me tarvitaan koiran kanssa apua ja erittäin todennäköisesti koira tarvitsee apuja meidän kanssa.

Meidän kylässä asuu Brent Jones, johon tutustuin uima-altaalla viime helmikuussa. Brent on entisessä elämässään amerikoissa ollut koirakouluttaja ja tarjosi jo silloin helmikuussa muutamasta kitaratunnista (joita mieheni voisi antaa) apuaan Boon kouluttamisessa. Brent kuuluu myös niihin, joilla on muisti jokseenkin lyhyt (lienee kansantauti näillä helteillä), koska joka kerta kun hänet tapaa, on kuin tapaisi ensimmäisen kerran. "Hello I´m Brent, and you are"? En mä viitsi enää muistuttaa, että ollaanhan me juteltu jo monta kertaa aiemminkin, sillä mitä väliä? Tutustutaan vaan uudelleen joka päivä. Tänään tutustuttiin taas.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin Brent on muuttanut Samuille viime marraskuussa, koska kyllästyi oman maansa hallitukseen. Tämä on siis kaverin oma näkemys, ei minun, joka nyt ainakin toistaiseksi pyrin pitäytymään erossa politiikasta varsinkin blogin osalta. Nyt tulevana marraskuuna hän on lähdössä takaisin kotiseudulleen Kaliforniaan katsomaan kuka voittaa presidentinvaalit vuonna 2016. Ja jos valinta on väärä, saattaa paluu Samuille olla jälleen ajankohtainen. En kysynyt kuka hänen ehdokkaansa on, olkoon se sitten vaikka se "turvallinen" puheenaihe joku kerta muutaman Singhan jälkeen, kun istutaan iltaa.

Meidän tavoitteena on kouluttaa Boosta, ei nyt ehkä "salonkikelpoinen" koira, mutta edes kohtalaisesti käskyjä totteleva turvallinen karvaturri, jonka reaktioita ei tarvitse pelätä, kun Miskalle tai meille tulee ystäviä kylään. Ja ainakin ensitapaamisen perusteella Brentin kanssa, se on täysin mahdollista. Brentin sanoin Boo on selkeästi saanut selkäänsä, eikä luota kuin meihin. Kuulemma se, että näin on aikoinaan tapahtunut, on jättänyt Boohon jälkensä ja tämä jälki on kuin aivovamma, ei parannettavissa, mutta asian kanssa pystyy elämään kunhan koira on riittävästi koulutettu. Samoin myös tämä emäntä siinä hihnan toisessa päässä. Brentin mielestä Boo ei missään nimessä ole agressiivinen koira, ainoastaan epäluuloinen ja pelokas.

Eniten pidin Brentin ideologiasta "älä hallitse koiraa pelolla ja väkivallalla, vaan niin, että koira nimenomaan omasta halustaan haluaa tehdä niin, kuin sinä haluat". Mun mielestä siitä lähtökohdasta on älyttömän hyvä jatkaa. Ja ehkä meidän onneksi Brent on nyt vähän tylsistynyt (koska bisnekset täällä ovat hiljentyneet) joten hän mielellään ottaa tästä missiosta kopin. Hän pääsee terästämään taitojaan koirien kanssa ja kaikki mitä me saadaan on plussaa. Olisko tämä sellainen "win win" tilanne?

Ensimmäisestä koulutuspäivästä ei ole vielä paljon kerrottavaa, kunhan haisteltiin vähän ilmaa ja Brent sai ainakin osittain Boon luottamuksen. Ja uskokaa tai älkää, myös märän pusun. Sunnuntaiksi onkin sitten sovittu Boon ja Brentin kanssa biitsitreffit. Tästä se lähtee...

Kuvat on tänään vähän huonoja, kun oli superharmaa päivä ja piti keskittyä ihan muuhun, mutta tällaisia otoksia:


Tässä nyt vähän tutustutaan kanapaloihin, vitsi mikä onnen päivä :)


Lisää kanapaloja ja paikanottamisharjoitus


Kuka vie ketäkin-testi. Onneksi Brentillä on huikea huumorintaju!