Jalka oven raossa

Jalka oven raossa taas empien, uskaltaako sittenkään kokonaan pois? Vaikka pohdinkin tätä irtipäästämisen tuskaa jo pari viikkoa sitten ja näköjään edelleenkin, niin kysymys ei ole enää ajankohtainen. Päätös on tehty ja ovi on vaan laitettava kiinni, vaikka kuinka hetken ahdistaisi. Voi huh...tönäiskää mut jo pihalle täältä!

Kaikesta ei voinutkaan luopua...

Side joihinkin tavaroihin oli sittenkin kovempi kuin tahto, mutta niillekin kävi hyvin. Ennen sitä  ihanan kesäpaikan löytymistä (jäänee ensi kesään) ne pääsee 'hoitoon' valtavan hienoon talovanhukseen ihan lähistöllä. Unelmatalon varastoon antiikkiautojen seuraksi, jonka ystäväpariskuntamme hankki muutama vuosi takaperin. Ylväs ja vanha hirsinen kaunotar, jonka seinät kertovat uskomattomia tarinoitaan vuosien varrelta. Siellä on tanssittu, huokailtu ja ehkä  pussailtukin omenapuun alla, tavattu ystäviä ja nautittu elämästä jo kauan ennen omaa aikaani. Siis juuri sellainen paikka, jollainen meilläkin on kiikarissa. Ihana vanha aarre täynnä tarinoita.

Käytiin tässä vanhassa hirsikaunottaressa vasta ensimmäisen kerran ja voin sanoa, että harvoin loksahtaa leukapielet melkein sijoiltaan. Ensivaikutelma petti pahemman kerran, vaikka sekin oli jo täynnä positiivista energiaa. Lähistön vanhat kunnon peltomaisemat huojuvine latoineen, taivaisiin kurkottavat vanhat puut, auringossa ruskettuvat viljat ja moikkaileva kylän väki. Ja sitten se auringossa kylpevä villiviinien valloittama vanha talo. Niin ihana, että jos se olisi oma, sieltä ei olisi kiire mihinkään. Eikä mikään ympäristössä varoittanut siitä, mikä yllätys sisältä löytyi.

Eikö olekin ihana vanha talo?

Kun jotain rakennetaan rakkaudella ja ajan kanssa, pääosin vielä itse, niin lopputuloksena saattaa olla lottovoitto. Tämä talo oli tehty juuri niin, ei suurella rahalla, vaan mielikuvitusta käyttäen ja vaivaa nähden. Mahdollisimman edullisia ratkaisuja käyttäen ja silti todellisella tyylillä. Sisälle päästyäni huokailin huoneesta toiseen, enkä voinut kuin ihmetellä toinen toistaan upeimpia ratkaisuja. Minkä yllättävän loft-asunnon hirsiseinät sisälleen kätkivätkään! Oma mökkikuume ei ainakaan laantunut tässä talossa, vaan vaikutus oli niin päinvastainen, kuin vain voi. Voi sitä inspiraation määrää! Ymmärsin täysin sen, että meidänkin tulevan kesäasunnon on oltava vanha. Ei 'seiskytluku-vanha', vaan oikeasti vanha papparainen täynnä tarinoita. Vaikka olisikin huonossa kunnossa, kunhan se olisi sellainen, josta saa tekemällä oman unelmansa. Sellaisen helmen mä haluan.

Mikä valtava määrä avaraa tilaa, siis wau!

Mä voisin hyvin asua täälläkin :)

Eilen vietettiin läksiäisiä meidän maailman parhaimpien naapureitten kanssa ja vaikka siinä skumppalasi kädessä kaikki olikin kevyttä, niin tänään tässä kirjoittaessa tuli taas puristava ikävä. Meillä on ollut hyvä olla tässä, neljän mopsin ja heidän ihmispalvelijoittensa vieressä. Kiitos Päivi ja Harri, sekä ne karvaisemmat Andy, Wallu, Voitto ja uusin tulokas Carlos. Ensi kesänä nähdään kuitenkin, vaikka me vähän liikutaankin! Kiitos kaikista vuosista myös Fonzielle sinne paremmille niityille.

Mun kaveri Andy, vaikka asuukin naapurissa.

'Not all those who wander are lost'

- J.R.R. Tolkien