Elämä jatkuu

Thaimaan kuningas on kuollut

Thaimaalaisten syvästi rakastama kuningas on kuollut, mutta elämä jatkuu. Vaikka ollaan asuttu täällä vasta sen pari vuotta ja uutinen on ollut odotettavissa hetkenä minä hyvänsä, niin silti sen vastaanottaminen oli eräänlainen shokki. Mitä nyt tulee tapahtumaan? Muuttuuko kaikki kertaheitolla niin, että edessä on uuden tulevaisuuden pohdinta? Voiko tänne ylipäätään jäädä? Kuinka meidän kuuluu käyttäytyä valtavan surun aikana? Myös moni muu kysymys pyöri päässä välittömästi uutisen levittyä mediassa.

Vastauksia ei tiennyt kukaan. Moni meistä täällä asuvista oli osannut jo vuorokautta aikaisemmin varautua jonkinlaiseen kaaokseen, sillä sosiaalisen median keskusteluitten perusteella jonkinlainen tiedoksianto oli luvassa torstai-iltana kello 19.00. Meillä varautuminen tarkoitti sitä, että käteistä nostettiin varmuuden vuoksi, jääkaappi täytettiin ja laatikollinen punaviiniäkin tuli hankituksi. Kun tieto tapahtuneesta sitten seitsemältä illalla oli kaikkien huulilla, ei kukaan tiennyt mihin kaikkeen se vaikuttaisi. Miskan kansainvälinen koulu ei esimerkiksi tiennyt ollako auki vai kiinni, ennen kuin vasta perjantaiaamuna juuri ennen kouluunlähtöä. Tämä yleinen tietämättömyys johtuu siitä, että tiedotuksia ja ohjeistuksia on tippunut päivittäin sen sijaan, että jonkinlainen protokolla olisi ollut täysin kaikkien tiedossa, jonka mukaan sitten olisi tiedetty kuinka toimia. Thaimaalaisetkaan eivät ole tienneet, mutta suruun ei tietenkään mitään protokollia tarvita. Se tulee puhtaasti sydämestä.

Ainakin yksi kovimmista bilepaikoista ilmoitti olevansa kiinni perjantaina

Asiat selkenevät asteittain

Vaikka vielä torstai-iltana pää oli pyörryksissä, niin asteittain niitä ohjeitakin alkoi tippumaan. Perjantaina päivällä kävimme pyörähtämässä Chawengilla kameran kanssa tarkoituksena ottaa selvää, miltä suru-uutinen näyttää katukuvassa. Mutta kuten ennenkin ollaan todettu, Samui on ikään kuin oma valtionsa (muilla saarilla tuntuu olevan vähän samanlainen meininki) ja ensimmäinen terävä havainto oli se, että kaikki ainakin NÄYTTI samalta kuin ennenkin. Yllättävänkin samalta.

Putiikit olivat auki pienimmästä mopokorjaamosta ja kampaamosta Central Festivalin isoon kauppakeskukseen. Kukaan ei pukeutunut mustaan, oluttuopit näkyivät ravintoloiden terassipöydillä täysin samoin kuin muinakin päivinä ja jopa viereiset rakennustyömaat olivat täydessä työn touhussa. Sirkkelit huusivat ja naulapyssyt paukkuivat samalla volyymilla, kuin päivää aikaisemminkin. Otimme vielä varmuuden vuoksi visiitin läheiselle temppelille, josko siellä olisi tungosta, mutta ei. Kukkoja ja kanoja lukuunottamatta vain yksi paikallinen herra istui lukemassa sanomalehteä.

Turisteille suunnatut kojut näyttivät olevan auki normaalisti

Ei ongelmia oluen saannissa ainakaan ensisilmäyksellä

Hieman on tyhjemmän näköistä, mutta toisaalta nyt on low season

Kukot päivystivät temppelillä

tyhjää on

Vuoden suruaika, joista 30 päivää ihmisiä kehoitetaan pidättäytymään huvituksista

Näin sunnuntai-iltana tiedämme taas paljon enemmän. Vuoden suruajan lisäksi 30:n päivän ajan räikeää juhlimista tulisi välttää. Virkamiesten odotetaan pukeutuvan mustiin koko vuoden ja kansalaisiakin kehoitetaan tukemaan heitä. Tänään luin, että mustan ribbonin käyttö voisi riittää, mikäli mustia vaatteita ei löydy. Odotetaanko meidän pukeutuvan mustiin, en tiedä, mutta omasta vaatekaapistani ei kyllä löydy yhtäkään mustaa vaatekappaletta. Seurataan siis tilannetta ja paikallisten pukeutumista.

Isoja tapahtumia on myös peruttu, kuten Phanganin kuuluisat fullmoon partyt. Lisäksi hyväntekeväisyysjuoksu, johon meidän oli ainakin teoriassa tarkoitus osallistua on sekin peruttu. Ja ikävä kyllä, peruttu on myös Chiang Main upeat Loy Krathong- juhlat, joista Kurre teki juuri pari artikkelia (täällä ja täällä). Sen sijaan suurin osa täkäläisistä ravintoloista on ainakin ollut auki, lukuunottamatta joitain kovimpia bilemestoja, sillä musiikkia ei ole suotavaa soittaa ainakaan kovalla volyymilla seuraavaan kuukauteen.

Sivukujilla näytti myös samalta kuin muulloinkin

Majesteettilaki

Turistien elämään ainakaan Samuilla en usko suruajan juurikaan vaikuttavan, ellei tässä matkan varrella sääntöjä kiristetä. Moni asia normalisoituu (ehkä) vajaan kuukauden kuluessa. Rahaa saa automaateista ja rahanvaihtopisteistä, joten valtavaa matkabudjettiakaan en kehoita ottamaan käteisenä matkaan. Känniördäilyt (jos on aivan pakko) kannattaa hoitaa neljän seinän sisällä mieluummin vaikka omassa loistavassa seurassaan, muuten kehoitan käyttäytymään korrektisti. Ja ainakaan mitään kuningashuoneeseen kohdistuvaa herjailua tai tulevaisuuden spekulointia edes sosiaalisessa mediassa ei kannata harjoittaa, sillä häkkielämä Thaimaassa ei kuulemma ole mitään luksusta.

Tänään Samuilla pidätettiin näyttävästi sosiaalisessa mediassa huonosti käyttäytynyt nainen (thaimaalainen), joten jos jostain varoitan, niin siitä. Majesteettirikoksista saatavat vankeusrangaistukset voivat nimittäin pahimmillaan olla jopa 15 vuotta. Tämänkin naisen tapauksessa ilmiannon olivat tehneet valveutuneet kansalaiset, joita herjaukset olivat syvästi loukanneet. Sanottakoon myös, että mikäli poliisi ei olisi ollut paikalla, olisivat paikalliset ymmärtääkseni saattaneet jopa lynkata syyllisen. Samuin poliisiasemalle oli kokoontunut noin 500 hengen 'lynkkausryhmä' vaatimaan naiselta anteeksipyyntöä, mikä kertonee paljon siitä, kuinka tarkkana kannattaa olla.

Mutta muuten, en usko että kenenkään kannattaa lähteä Thaimaan matkojaan perumaan, tai muuttamaan suunnitelmiaan niitten suhteen. Jos jokin asia askarruttaa, kannattaa seurata esimerkiksi Suomen suurlähetystön sivujen tiedotuksia Facebookissa.

Vilpitön osanottomme koko Thaimaan kansalle.

Rauhallista, mutta muuten näyttäisi kaiken jatkuvan ennallaan.