Mitä kuuluu Samuille ja meille?

Elämää Balin jälkeen

Meillähän kävi kerrankin munkin tuuri, kun onnistuttiin välttämään Samuin kuuluisiksikin tulleet tammikuun alun tulvat. Olisiko Suomen lehdistössä uhrattu asialle niin paljon palstatilaa ilman Janne Katajan seuruetta, mene ja tiedä, mutta tilanne Samuilla oli tuolloin kohtalaisen kehno. Juuri kun joulukuun alun tulvista oli selvitty, saatiinkin saarelle seuraavat. Joulukuun kaaokset ehdittiin kokemaan, näitä tammikuun kuulemma vielä pahempia päästiin seuraamaan pienen välimatkan päästä Balilta.

Tulvat ovat nyt menneen talven lumia ja joitain teillä ja niitten reunoilla olevia hiekkakasoja, sekä hurjiakin asfaltin pintaan syntyneitä koloja lukuunottamatta arki on palannut saarella normaaliksi. Mitään tuhoja menneistä ei juuri ole näkyvissä. Onneksi myrkkyliuosta lentokentän läheiselle tielle valunut 'kaatopaikkakin' on lopettanut vuotamisensa. Löyhkä oli niin luotaantyöntävä, että kaikki mahdolliset vaihtoehtoiset reitit oli otettava käyttöön, eikä niitäkään montaa ole. Mutta se oli nyt siinä, ja viimeiset pari viikkoa on ollut sitä mihin aikaisempina vuosina on saanut tottua, herkuttelua auringon kanssa.

Auringosta nauttijoita nämäkin. Kiinalainen uusi vuosi toi tullessaan heitä paljon, ja he rakastavat kameran edessä kujeilua :)

Asentoja riitti. On nämä vaan niin hauskoja ;)

Taas on maistunut huurteinenkin rannalla.

Ne saamarin jätteet

Ne jätteet ja varsinkin se viheliäinen muovi, joka sai aikaan hermostusta myös Balilla (kirjoitin siitä täällä), on ollut tapetilla myös Samuilla jo useamman vuoden. Siinä missä Bali oli siisti muilta osin paitsi rannoilta, niin Samui on vastakohta. Täällä rannat ovat kyllä upeassa kunnossa, mutta vastaavasti saaren sisämaahan tupsahtelee sinne tänne jätekasoja, henkien talojen hautausmaita ja muita kummallisuuksia. Asiaan sen paremmin vielä vihkiytymättä, olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että saaren ainoa jätelaitos on jo vuosia ollut kuollut. Miksi sitä ei olla saatu kuntoon, ei harmainta aavistustakaan, mutta kun elintärkeä jätehuollon elementti loistaa poissaolollaan, on jälkikin sen mukaista.

Täällä toimii kyllä satunnaisesti Trahs Hero, Clean the beach bootcamp ja muita kokoonpanoja, mutta kun oikein järkevää loppusijoituspaikkaa tempauksista syntyneille jätesäkeille ei välttämättä löydy, niin hieman hankalaa tuntuu olevan. Paikallisia ei myöskään tohdi lähteä kovaan ääneen neuvomaan, siitä kun ei synny muuta kuin kasvojen menetys ja ongelmia. Mutta touhuttava on silti, eikös vaan? Tällä hetkellä saarella asuva jenkkiystävämme Brent (pitkään blogia seuranneet tuntevat hänet myös koirakuiskaajana) puuhaa yhtä siivousryhmää lisää, johon tietenkin otamme osaa sankoin joukoin. Onhan saari myös meidän koti. Mihin haasteisiin tämä ryhmä törmää jatkossa, se jäänee nähtäväksi ja palaan tähän varmasti tulevaisuudessa.

Luin paikallisesta keskusteluryhmästä (ryhmän jäsenet ovat saarella asuvia ulkomaalaisia), että edellisessä meidän lähirannalle sijoittuvassa siivoustempauksessa jopa poliisit olivat tulleet kyselemään talkoolaisten työlupia. Siis vapaaehtoistyöstä jumalavita??? Jos sellaista ei ollut esittää, niin jotain seuraamuksiahan siitä tuli. Myös väärään sijoituspaikkaan osuva työlupa ei oikeuttanut touhuamaan Bangrakin alueella, edes siivoustalkoissa. Toivottavasti kukaan ei sentään joutunut putkaan.

Sinne sun tänne näitä jätteitä dumpataan. Tämä kyrpii ja kovasti.

30 miljoonaa muovipulloa on 30 miljoonaa liikaa, jollei niitä saada järkevästi kiertoon.

Kuinkas meidän kartanolle on käynyt?

Niin, jos joku ei vielä tiedä, meidän vuokraama kartano on laitettu myyntiin (kirjoitin siitä täällä). Tai omistajan mukaan se ainakin piti laittaa. Tämähän tapahtui yllättäen juuri sen jälkeen, kun oltiin huhkittu pari viikkoa kartanon sisäpuolen maalauksen parissa. Potentiaalisia ostajaehdokkaita ei kuitenkaan ole näkynyt, enkä ole törmännyt yhteenkään kartanon edustalla haahuilevaan epäilyttävän näköiseen tyyppiin, joka olisi saattanut olla mahdollinen asunnon vakoilija. Ketään ei siis ole näkynyt, eikä mitään ole kuulunut. Tyyntä myrskyn edellä? Voi olla, tai sitten halukkaita ei ole ilmaantunut. Kun kysyimme äskettäin talon omistajalta vuokrasopimuksemme pitävyydestä (eli pitäisi olla vielä reilu vuosi aikaa asua tässä), niin hän totesi vaan että 'tietenkin sopimus pitää'. Ja mikäli haluamme viipyä pidempään, sekin kuulemma onnistuu, ei tarvitse kuin ilmoittaa hänelle. Eli tässä eletään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nähtäväksi jää kuinka pitkään, sillä ei täällä kuitenkaan voi olla täysin varma juuri mistään.

Mutta ei se mitään, tämä sopii näköjään meille. Pieni turvattomuuden tunne ja pelko persauksissa pitää vaan hereillä ja silmät ja korvat mahdollisuuksille avoimina. Tiedättekö mitä Bali myös opetti meille? No sen, että sinnekin voisi ajatella muuttavansa. Maailmassa on niin monta mielenkiintoista paikkaa, että olisi melkein sääli pysähtyä ensimmäiseen. Vai?

Kuinka 'irrallaan' sinä pystyt elämään, vai tarvitsetko jonkun turvasataman?

Ennen kaikkea rakkaat ystävät ja lukijat, onnellista ystävänpäivää kaikille!

On meillä niin ihanat naapurit! Aloe veraa tuli lahjaksi koko puska.

Ystäviäkin ehdittiin tapailemaan. Tässä lapsuuden ystävä Sari miehensä kanssa, Tomppa ja matkamies Kurre.

Hyvää ystävänpäivää meiltä Samuilta!