Viikonloppuna viidakkotalossa...

Tapahtui pidennettynä viikonloppuna viidakkotalossa:

Käärmeet

Olihan se selvä, että niihin törmätään. Viidakossa kun ollaan, kummalliset kolinat jotenkin kuuluu asiaan. Rapinat ei niinkään hetkauta, mutta kolina hätkähdyttää. Yleensä ne kuuluu katosta.

Torstai-illan kolahdus johdatti Tokay-gekkon ja käärmelaiheliinin kaksinkamppailuun. Terassin katossa roikkuva ottelu johti käärmeen putoamiseen liskon suusta, muttei onneksi kenenkään niskaan. Se mihin kärmes sitten joutui, jäi arvoitukseksi. Boo ja Salsa oli kyllä kärppänä paikalla luiron pudotessa...

Seuraavat aamukahvit terassilla meinasi mennä henkeen kaksimetrisen käärmeen kurkkiessa rännistä. Me nähtiin käärmeestä pää ja häntä, kahden metrin välille saattoi mahtua lisäksi metrin mutkakin, mutta kun ei nähty, niin olkoon käärme sitten kaksi metriä.

Se ei suostunut häipymään, vaikka kuinka yritettiin. Ränni on harmittavan hankala, kun sinne ei pääse käsiksi. Katelkoot sieltä sitten.

Ystävykset Rock ja Tomppa

Rauhoittava lorina...

Nuoriso

Ai että kun oli mukava herätä perjantaiaamuna Miskan uuteen naamaan. Juniorilla oli kavereita yökylässä, ja vaikka kuinka kiellettiin menemästä yöllä terassille, sieltähän se oli käynyt pää edellä sukeltamassa betoniin. Sinne kaikkien sahojen ja lapioitten sekaan. Siltä se naama sitten aamulla näytti.

Ystävät

Ystävämme Rock on auttanut meitä monessa. Perjantaiksi oli sovittu Rockin ja vaimo Jindan visiitti meille, ja onneksi oli. Saatiin edes hetki happea viidakkotalosta, joka viikonlopun aikana antoi kaikkensa.

Vaikka Rock perheineen on asunut Samuilla ehkä 20 vuotta, löytyi heillekin jotain uutta. Nimittäin 'meidän' vesiputous ja varsinkin Tree Bridge Coffee. Se huikea ravintola puussa. Kannattaa muuten käydä, jos Samuilla piipahdatte. Vaikka edes kaffella.

Ravintolasta saa myös ruokaa, ja rohkeimmille on lisäksi tarjolla vaijeriliukua mun mielestä ihan kohtuuhintaan. Neljä siirtymää 900 bahtia (noin 23 €) ja seitsemän liukua 1200 bahtilla.

Maisemat ovat kuninkaalliset, vaikka korkeanpaikankammoisille ehkä kuumottavat. Viidakon lisäksi yläilmoista pääsee ihailemaan taustalla häämöttävää Koh Phangania.

Mukava päivä ennen iltaa.

Siellä se, Koh Phangan

Voi miten valokuvauksellinen tyttö

Rockin vaimo Jinda

Rotat

Olin pitkästä aikaa varannut lauantai-illan tyttöjen juttuihin, eli naamavärkin pelastukseen. Aurinko, merituuli, nyt vielä viidakkokin siihen päälle. Välillä pärställe on vaan otettava aikaa, ettei kohta näytä sata vuotiaalta muumiolta.

Naamioilla läträilyn jälkeen kiipesin yläkerran pimeään makuuhuoneeseen ja napsautin valot päälle. Ensin reagoin oikealla silmällä liikkeeseen ja oikeastaan samaan hengenvetoon myös vasemmalla. Kaksi pulleata pitkähäntäistä karvapalloa sujahti huoneen eri kulmissa olevista aukoista katon sisään.

Suusta ei kuulunut pihaustakaan. Kaksi helvetin isoa rottaa makuuhuoneessa ja seison kuin patsas paikoillani. Kunnes havahduin karjumiseen; 'TOOMPPAAA!!!'

Eihän siitä mitään hyötyä ollut. Kutsumattomat kämppäkaverit meni jo. Sinne jonnekin MUN kattoon. Nyt mun pitää nukkua NIITTEN(KIN) kanssa, kunnes keksitään joku ratkaisu. Vaikka sitten ne vaaleanpunaiset karkit. Rotat pääsee hengestään, sillä me EI mitenkään kaikki mahduta samaan huoneeseen.

Toistaiseksi kateissa on siis ainakin se kaksimetrinen kärmes ja kaksi rottaa. Ystävämme Vesan mukaan rottien 'rakkauden pesä' lienee katossa myös, mutta mä en voi edes ajatella sitä. Tai mä pakkaan laukut.

Täältä sitten vaijerilaskua olkaa hyvät!

Skorpiooni 

Laukkujen pakkaus meinasi olla lähellä jo sunnuntaina, kun aamulenkki koirien kanssa päättyi skorpioonin kuolemaan.

Koirat juoksi vapaana ja Tomppa siinä iloisesti perässä hyppien. Seurasin muutaman metrin päässä, kun Tomppa yhtäkkiä päästi miehekkään karjaisun ja otti näyttävän kolmen metrin loikan tien sivuun.

Siinähän se törrötti pyrstö komeasti pystyssä. Toinen Thaimaassa näkemämme skorpiooni (edellinen oli muuten vaatekaapissa). Olisi se voinut olla kengässäkin, mutta onneksi nyt näin. Sen olisi voinut jättää menemään omia menojaan, mutta kun vapaana juoksevat karvaturrit olivat siitä liian kiinnostuneita, se pääsi hengestään. I'm sorry.

Lisää Tokay-gekkoja

Pari päivää me häädettiin sitä valtavan kokoista ulostajaa, ennen kuin saatiin se ulkoruokintaan. Tänään toimistohuoneessa oli seuraava.

Onhan tässä vielä muutama tunti liskon metsästysaikaa, ennen kuin pääsee rottien kanssa nukkumaan...

Kaikki jutun kuvat ovat meidän mukavasta perjantaipäivästä. Rottiin, käärmeisiin ja skorpiooniin ei kamera jostain syystä ehtinyt mukaan...

Hetket...

Kun ei ole kiire mihinkään...

Kiitos mukavasta päivästä!