Georgetown ja viisumit

Tarvitseeko sanoakaan, että vielä viime hetkellä ennen Penangin reissua sairastuin taas? Ja että juuri Georgetowniin päästyämme Miska seurasi perässä? Ei varmaankaan. Meillä tuppaa olemaan tuuria matkassa. Tai sitten meidän viisumireissut ovat vaan kirottuja.

Mutta muuten Georgetownissa kaikki hyvin. Aurinko paistaa ja kuumasti paistaakin, ennen alkuillan vesisateita. Tähän vuodenaikaan kuulemma tyypillistä, samoin kuin se, että lentokentältä taksin ottavat turistin näköiset tyypit ovat luonnollisesti menossa Jimille. Ainakin taksikuskin mukaan.

Muistakaa nesteytys Georgetownissa, ja mieluummin vettä!

Viisumit ja Jim's Place 

Sinnehän mekin, koska Jim. Sunnuntai-iltana ehkä yhdeksän aikaan päästiin viimein Jimin putiikkiin. Koska avun tarvitsijoita riittää, ei Jimikään katsele kelloa tai päiviä. Kuhinaa riittää aamusta iltaan, mutta silti aikaa löytyy myös tarinoille. Kuten niille villin kosteille tarinoille risteilyreissuilta, joita Jimi Helsingissä asuessaan aikoinaan teki. Ja voi kuinka suomalaisnaiset olivat villejä siihen aikaan...

Me jätettiin Jimille läjä papereita, passit ja rahaa sunnuntai-iltana ja saatiin viisumit käteen tiistaina. Alle kaksi vuorokautta siis. Maanantaina piti olla tavoitettavissa, mikäli jotain ongelmia papereitten kanssa ilmaantuisi. Koska meillä ei ollut paikallista puhelinnumeroa, lupasi Jimi tarpeen vaatiessa etsiä meidät hotellista.

Meidän viisumeitten kanssa ei ollut ongelmia, mutta Jimin luona pääsin hämmästelemään, kun eräs kaveri etsi epätoivoisesti apua omassa viisumiongelmassaan. Kaverin kysymykseen löytyisikö Jimiltä apua, vastaus oli 'todennäköisesti'. Kunnes Jim kuuli mistä nuori mies oli kotoisin. Edes hän ei kuulemma pysty auttamaan irakilaisia.

Nuoren miehen ystävät olivat pahoillaan, mutta herralle itselleen tilanne ei mitä ilmeisemmin ollut uusi. 'I must be a terrorist' -kommentti oli tyhjentävä, näin ei käynyt ensimmäistä kertaa. Mutta meillä kävi kaveria kyllä sääliksi. Eikä syy siis ollut Jimin tai irakilaisen nuoren miehen, näin Thaimaassa valitaan.

Jos ei ole pakko, kehoitan hoitamaan viisumin Jimin tai jonkun muun agentin kautta. Kun Thai-Embassyn sivuja katsoo, saa sieltäkin sen käsityksen, ettei sinne kaivata omin päin tulevia hakijoita. Siellä sanotaan myös, että ruuhkaisessa toimistossa käsitellään tätä nykyä korkeintaan 200 viisumihakemusta päivässä, joten portilta käännytettyjä hakijoita lienee paljon. Hermothan siinä menisi.

Eikä Embassy välttämättä ole edes auki niin, miten sivustolla väitetään, eli klo 9-11. Tämä on siis viisumien jättöaika. Ei ollut ainakaan eilen, kun Jimi kiroili ovien sulkeutuneen jo 9.45. Ehkä 200 viisumihakemusta oli tullut täyteen?

Tiedoksi:

Vuoden bisnesviisumi maksaa 750MYR (reilu 150€), ja me tarvittiin näitä kolme. Jimin palvelut siihen päälle 70MYR/ lärvi (alle 15€) on siis todella pieni summa mielenrauhasta.

Tästä linkistä Embassyn sivulle. 

Ihania putiikkeja ja kahviloita, Armenian street.

Armenian streetin putiikkeja

Georgetown (tai George Town)

Penang ja Georgetown on monessakin mielessä sulatusuuni. Se on sekoitus Kiinan, Intian ja Malaijin vaikutteita, Brittien siirtomaa-ajan jäänteitä, mausteiden sekamelskaa ja meitä turisteja. Ja meitä on paljon.

Kaupunki on kuuma, eikä varsinkaan Georgetownin matalien rakennuksien ympäröivillä kujilla juuri pääse kuumuutta karkuun. Kannattaa siis huolehtia nesteytyksestä eikä ahnehtia asfalttia liikaa. Se on tosin vaikeata, sillä varsinkin Georgetownin vanhassa osassa ihasteltavaa ja kuvattavaa riittää. Onhan kysymyksessä kuitenkin Unescon maailmanperintökohde.

Vaikkei me sairastumisten myötä vuokrattukaan fillareita, se on mainio ja ehkä kävelyä hieman kevyempi vaihtoehto tutustua naapurustoon. Georgetownissa voi ottaa alleen esimerkiksi Link Biken, joita katukuvassa näkyikin paljon. Tai vaikka riksan.

Väsyneet ja vähän sairaat matkalaiset ei tällä kertaa kovin paljoa nähneet. Illalliselle jaksettiin juuri ja juuri Love Lanelle, mutta tällä sympaattisella kujalla valikoimaa riittääkin sopivasti muutamaksi päiväksi.

Riksassa pääsee varjon alle piiloon.

Little India

Little Indian hoodeilla.

Street art, Armenian street, ja Little India

Kuten olen aiemminkin kehoittanut, kartta käteen ja katutaidetta etsimään! Se on oiva keino tutustua pieniin kujiin ja löytää mitä ihastuttavimpia kahviloita, taidekauppoja, museoita ja sykettä. Me löydettiin omalla aarteenetsintäreissulla mm. Little India, jossa ei oltu aiemmin käytykään.

Paperikarttoja katuaarteisiin löytyy mm. hotelleista ja voipa sellaista kysäistä vaikka ravintolasta, kuten me nyt tehtiin. Jos ei millään meinaa löytyä, kannattaa suunnata esimerkiksi Armenian streetille, sillä se on hurmaava. Ja sieltä katutaidetta löytyy varmasti.

Muista kurkata myös pikkukujille ja kulmien taakse!

Chicken alley

Yllättäen chicken alley...

Yritäpä ehtiä ottamaan valokuva, ennen kuin joku kiinalainen on mukana.

Miau.