Fight your fears - High park Samui ja kaikenmaailman kammot

Ahtaanpaikankammoa, korkeanpaikankammoa, lentokammoa ja mitä näitä nyt on. Mulla on ainakin näistä kaikki ja varmasti moni muukin kammo, jota en edes tiedä olevan. Onhan tämä maailma nyt kammottavan pelottava paikka, vai mitä? Pelkkää trilleriä ja kauhuelokuvaa.

Fight your fears - High park Samui

Ärsyttävät kammot

Mutta ihan vakavasti, nämä ylläolevat kammot mulla on. Olen kylläkin jo varhaisaikuisena älynnyt rääkätä itseäni näillä kammoilla, vaikkei se mitään ole hyödyttänytkään. Ahtaanpaikankammon takia en tosin ole ängennyt itseäni maanalaisiin putkiin (valehtelen, sillä eräässä suomalaisessa seikkailu tv-sarjassa tein senkin), mutta sukelluskurssille lähdin taistelemaan tätä vastaan.

Itselleni ahtaanpaikankammo iskee juuri tuolla veden alla varsinkin Suomessa, jossa näkyvyys huonoimmillaan on alle metrin. Niissä olosuhteissa on kohtalaisen helppo kuvitella itsensä tynnyriin 30 metriä merenpinnan alapuolella.

Tästä kammosta en ole vieläkään kunnolla päässyt, joten hissiin jumittuminen on edelleen maistiainen helvetistä.

Entäs lentokammo sitten? Omalla osallani tämä kulkee korkeanpaikankammon kanssa hienosti käsi kädessä. Kun kammoan korkeita paikkoja, kammoan myös siellä lentämistä. Luonnollista ehkä?

Tähänkin on toki lääke, eli siedättää itseään siellä korkealla. Eikö kuulostakin luonnolliselta käydä vaikka laskuvarjohyppykurssi voittaakseen itsensä? Tai oikeammin sen kammonsa? Allekirjoittaneelle se tuntui nuorempana ainoalta vaihtoehdolta, enkä kadu kokemusta hetkeäkään. Vaikkei kurssi kammoa vienyt, niin oli se silti fantastista.

Benjihypyt sun muut kalliokiipeilyt oli nekin tietysti koettava, eikä tämä uusin korkeanpaikankammo-testi poikkea juurikaan näistä edellisistä. Yritys olisi kyllä saanut sujua vähemmän itseni nolaten, mutta yleisö ainakin sai hupia päiväänsä.

Onhan näissä hyppyreissä vähän laskettavaa.

Mukavat mestat, jossa voi hyvinkin hengailla koko päivän.

Fight your fears

Samuin uusimpia tulokkaita on High park Samui, päivähoitopaikka varsinkin meille korkeanpaikan kammoisille. Päivähoidossa voi sitten rauhassa miettiä kuinka monta drinksua ottaa, ennen kuin uskaltautuu heittäytymään pääedellä 12 metriä korkeaan pyllymäkeen. Sillä pakkohan se on, jos alueella kerran pistäytyy.

Ei vaan, pakko on korvien välissä, tai sitten sitä ei ole. Itselläni kun on, en voinut poistua laskematta mäkeä edes kerran. Tämä itsensäylitys vaati tosin pohjalle yhden huurteisen Singhan, mutta sen jälkeen oli otettava itseään niskasta kiinni.

Alueella on kaksi 12 metriä korkeata mäkeä, joista voi valita pahemmin ylös heittävän mäen, tai sitten sellaisen enemmän vauhdilla sukellusta tarjoavan. Itse valitsin sen korkeamman, sillä tämä reikä omassa päässä vaikuttaa kummasti valintoja tehtäessä.

Minulla oli kammon lisäksi pari huolenaihetta, ja toinen niistä oli bikinit. Seurasin pari tuntia mäestä laskeneita toivoen näkeväni naisten yrityksiä, mutta ne kolme naista ennen minua valitsivat kukin sen kevyemmän mäen. Yhdellä heistä oli kokouimapuku, josta ei ollut vertailukohteeksi, mutta kahdella muulla oli bikinit, ja hyvinhän ne näyttivät pysyvän paikoillaan. Johtunee paremmasta rintavarustuksesta.

Toinen pohtimista aiheuttanut huolenaihe oli kuinka päin mäkeen olisi parasta lähteä. Selkäasento jalkaterät alaspäin näytti heittävän suurimman osan laskijoista selkäplätsis veteen, ja jokuselle näin alastulleelle hengenpelastaja heitti varmuuden vuoksi pelastusrenkaan. Onneksi vakavammilta vammoilta vältyttiin, vaikka seuraavana päivänä saattoikin olla paikat hellinä.

Mäen sai laskea myös vatsallaan ja pää edellä, mutta se tuntui heittämällä hurjemmalta vaihtoehdolta. Taipuuko selkä, vai katkeaako se hyppyrin nokalla? Ja tulenko sittenkin mahaplätsis veteen? Mihin kohtaa matkalla jää bikinit?

Matka mäen päälle oli pitkä, ja siinä ehti hyvin tehdä päätöksen. Päädyin jalat edellä laskemiseen. Näinhän ei loppupelissä käynyt, sillä hyppyrin päällä oleva kaveri ohjasi taitavasti päätöksen toiseksi. Napakoru kaverille, pää alaspäin ränniin ja hyppymestari tyrkkäsi vauhtia päälle. Sinne se tyttö sitten sujahti.

Matkalla otti hieman vatsanpohjasta, mutta onneksi selkä taipui hyppyrin nokalla hienosti. Mutta juuri siinä hyppyrin nokalla ne bikinien yläosat tietenkin valahtivat jonnekin lantiolle. Aivan kuten pelkäsinkin.

Ilmalentoa ei sen jälkeen tarvinnut jännittää, eikä alastuloasentoakaan. Metrien korkeudessa kaikki huoli oli bikinien yläosissa, jotka luojan kiitos löytyivät lantiolta, eikä mäestä tai kauempaa nurmikentältä. Uima-altaasta noustessa ne olikin jo siivottu suurinpiirtein kohdilleen.

Pieni toive siitä, ettei kukaan ehkä nähnytkään episodia katosi välittömästi nurmikentällä. Sellaiset nolon myötätuntoiset katseet selässäni palasin 'ryhmäni' pariin. Miksi hitossa en jättänyt paitaa päälle, vaikka ohikiitävänä järkevyyden hetkenä niin pohdin?

Tuleva selkäplätsis.

Helpomman mäen tyylinäytettä.

Siellä mäessä ihmettelin, mitähän tästäkin tulee.

High park Samui

High park Samui on magee paikka. Näitten kahden supermäen ja altaan lisäksi alueelta löytyy infinity-allas lillumiseen, baareja, ruokaa, biljardipöytiä, DJ:t, ja tietenkin bileitä. Helmikuusta lähtien parkki on auki joka päivä klo 12-20. Omia eväitä (edes vesipulloja) ei alueelle tarvitse viedä, mutta sen voin ehkä ymmärtää. Vaikka itse vesipulloaddiktina meinasinkin vetää palkokasvin sieraimeen.

Hinta on aavistuksen suolainen 650 bahtia (reilu 16€), mutta heidän nettisivuiltaan ennakkoon ostettuna lipusta saa alennusta 15%. Samuilla ja Phanganilla asuville alueelle on ilmainen sisäänpääsy, ja sen takia me päätettiinkin käydä tutustumassa paikkaan.

Maksaisinko, kyllä. Ainakin kerran ja riippuen bileistä.

Samuille tulijoitten kannattaa seurata High parkin FB-sivuja, niin pysyy kärryillä tulevista tapahtumista. Suunnitelmissa on kuulemma lisätä parkin aktiviteettitarjontaa ainakin useammilla mäillä, zip lineilla, lentopallokentällä, ja monia muitakin kehitysideoita porukalla on. Täytynee käydä siellä ainakin toistamiseen, mutta mäkeen menen jatkossa vain haalarit päällä.

High park Samui on yhdelle normirantapäivälle loistava vaihtoehto, eikä vähiten maisemien takia.

Ps. En voinut laittaa kuvia itsestäni ilmassa, koska kuten mainitsin, yläosattomat kuvat eivät ole julkaisukelpoisia.

Hienot on maisemat!

Hyvät oli bileet.

Vähän nolotti, mutta onneksi itselleen pystyy nauramaan ;)