Hengenpelastaja Boo, Bumba vs kobra ja skorpionin isku

This is Thailand. Kobria, skorpioneja ja jotain muuta kammottavaa. Ei näihin välttämättä kuole, vaikka jotkut kipeätä tekeekin.

Hengenpelastaja Boo

Meidän nauttiessa Balista, koirat viettivät omaa lomaansa ystävämme Moikun luona Phanganilla. Moikun sanoin; monen kobrattoman vuoden jälkeen on lähipiirissä mahtunut kohtaamisia jo kolme viimeiseen kuukauteen. Ensin meillä ja sitten Moikulla. Yksi näistä Balin reissun aikana, kun meidän koirat omalta osaltaan päivysti Moikun tontilla.

Heinikko ei varoittanut Moikkua kobran läsnäolosta, sen sijaan Boon hermostunut haukunta teki sen. Kun monokkelikobran pää nousi heinikosta, seisoi Moikku puolen metrin päästä hiljaisesta tappajasta.

Moikun vaimon kertoman mukaan ystävämme olisi todennäköisesti astunut kobran päälle ilman Boon varoitusta. Askel olisi voinut olla kohtalokas, monokkeli kun luokitellaan erittäin tappavaksi. Tästäkin selvittiin hengissä, vaikka eräs hieman osumaa ottikin.

Henkivartija Boo

Bumba vastaan kobra

Ilmeisesti Salsa ja Boo eivät jaksa kobrista niin kovin enää kiinnostua, mutta Moikun pentukoirat ja tässä tapauksessa varsinkin Bumba ottivat haasteen vastaan. Pentujen lähipiirissä ei käärmeet rellestä.

Koska Bumba oli rellestäjistä pahin, joutui se kohtaamaan pisaran tai muutaman monokkelin myrkystä. Nekin suoraan silmiin, mihin monokkelin tiedetään usein tähtäävän. Ehkä kyse oli vaan muutamasta irtotipasta, joita roiskui monokkelin heilutellessa komeaa päätään, sillä lopputulos olisi voinut olla myös lopullinen. Nyt selvittiin turvonneella silmällä ja yönvietolla eläinklinikalla. Sekä aikamoisella määrällä lääkepurnukoita.

Tästäkin siis selvittiin, kiitokset Moikku hyvästä hoidosta! Toivottavasti Bumba jättää seuraavalla kerralla tunkematta päätään liian lähelle kobraa.

Bumba, Riesa ja kobra.

Bumba, Riesa, Tipsu ja kobra. Bumba rääväsuu

Koirien kotiinhakureissulla. Ilo oli molemminpuolinen!

Skorpionin isku

Se on nyt sitten koettu, ei saatana sentään! Helvetin kipeetä teki, mutta tällä hetkellä noin 40 tuntia tapahtuneesta on vasen käsi lähes kunnossa. Edeltävät tunnit olivat kyllä mielenkiintoisia.

Ollaan tiuhaan tahtiin polteltu oksakasoja pihalla, ihan vaan minimoidaksemme käärmeille kelvolliset majapaikat. Puutarhuri Panom hoitaa osansa, mutta häntä on viime aikoina jotenkin laiskottanut. Poltellaan siis kasoja aika paljon itse, pitäisi aina vain muistaa saappaat ja hanskat. Tällä(kään) kertaa en muistanut.

Näin se sitten tapahtui:

Olin onnistunut polttamaan yhden valtavan kasan lähes maantasalle, ja olin nostamassa viimeistä isoa oksaa hiilloksen päälle.

Silloin SE iski. Tuntui kuin tuhat volttia olisi virrannut kropan läpi hetkessä ja meinasin lentää perseelleni.

Ensimmäinen ajatus oli kobra, sitten tajusin että olisin varmasti nähnyt sen. Laahustin kämpälle ja huusin jonkun purreen. Tomppa kaivoi pakastimesta ison jääpalan, joka lievittikin kipua hieman, vaikka en pystynyt kivun takia edes istumaan paikoillani. Palattiin tapahtumapaikalle, sillä mikäli kyseessä olisi ollut käärme, vastamyrkyn takia olisi hyvä saada siitä valokuva.

Ei käärmettä, eikä centipedeä, joka iskun voimakkuuden takia oli varteenotettava vaihtoehto. Kiemurtelin terassilla keskisormea jääpalalla hieroen Tompan tutkiessa netistä vaihtoehtoja. Käärme - ei, centipede -todennäköisesti ei, sillä jälki olisi ollut paljon rumempaa, hämähäkki -ei, sillä sen puraisua en todennäköisesti olisi edes tuntenut.

Skorpioneja meillä on ollut talossa jopa sisällä, ulkotiloista nyt puhumattakaan. Tiesimme myös, että Thaimaan skorpionit eivät ole ihmiselle hengenvaarallisia, ellei sitten ole myrkylle erityisen herkkä. Varmuuden vuoksi otin antihistamiinitabletin.

Matkamies Kurre oli saarella käymässä ja olimme sopineet illallisen hänen kanssaan. Päätin illallisen jälkeen käydä Bangkok hospitalissa hakemassa vastamyrkkyä kroppaan, mikäli olotila niin vaatisi.

Pari lasia viiniä rauhoitti tilannetta (silkkaa kuvitelmaa), joten päätin katsoa yön yli. Fiksu olisi valinnut toisin, sillä yö oli todella kivulias. Ei auttanut parasetamoli, tiikeribalsami eikä mikään muukaan. Kauhujen yön jälkeen paitsi väsytti, myös särki, ja iskun saanut sormi lähetti sähköiskuja aina osuessaan johonkin.

Luotin silti että kyseessä on skorpioni, ja parin vuorokauden sisällä kipu helpottaa. Ellei se sitten pahene. Seuraava yö meni jo paremmin ja sormen kipukin väistyi. Vain sormesta lähtevät pienet sähköshokit muistutti tapahtuneesta, puhumattakaan selkäytimeen jääneestä pienestä paniikista. Eiköhän siitäkin selvitä.

Tästä lähtien TAAS katson mihin sormeni tai jalkani tungen. Ainakin niin kauan kuin muistan.

Mikäli joudut skorpionin pistämäksi, tässä pari paikallisilta saamaani ohjetta ja jotain netistä haettua:

• Pidä jääpalaa pistokohdassa, se helpottaa ainakin kipua, joka on ihan mojova. Oma kipu oli ainakin HELVETIN kaukana ampiaisen pistosta, jollaiseksi skorpionin pistoa verrataan.
• Ota antihistamiinia. Itse asiassa antihistamiini on oiva apu moneenkin vaivaan, joten sitä ei voi olla suosittelematta reissuevääksi. Hyttyset, flunssat, skorpionit, ampiaiset, ym.
• Kokeile viinietikkaa, se saattaa auttaa (kipuun tai johonkin, ei mitään hajua?). Itse uitin sormea etikassa pitkään ja ehkä se auttoi, ehkä ei.
• Sivele tiikeribalsamia, sillä sitähän laitetaan melkein joka vaivaan (ainakin paikalliset tekevät niin). Itse laitoin sitä tietenkin, avusta ei ole mitään käsitystä.

Hengissä ollaan kuitenkin. Seuraavalla kerralla en kärsi omin päin tätä kipua, vaan marssin klinikalle hakemaan apua. Siellä tarjotaan ainakin kunnon kipulääkitys ja vastamyrkkyä, sekä jäykkäkouristusrokotus, mikäli sellainen on päässyt vanhentumaan.

Huh huh... tällaista on elämä viidakkotalossa.

Ja tässä pari kivaa kuvaa Phanganilta, ettei jää ihan paha mieli. Thaimaa on kuitenkin mahtava paikka!

Ps. Kobrakuvat Moikkulasta.

Valloittavan kaunis Koh Phangan

Koh Phangan