Sisällön tarjoaa Blogger.

Vieraskynäilijä Beck Samuilta - Samuilta kaivettua kuntoa, osa 3

 

 

Tässä siis yleisön pyynnöstä Mr. Becksin järjestyksessä kolmas (ja herkullisin) osio lisänä aiempiin "terveyspostauksiin", jotka löytyvät täältä ja täältä. Enjoy!

 

Ps. Kuten somessa jo kerroinkin, Becksi kävi meillä tässä syksyn mittaan kyläilemässä ja kyllä, päästiin maistelemaan tätä spesiaalisoossia, namiskus😍.


Huono lähtökohta - Hieno tulos

 

Pääkohtaisesti suomalaiset vihaavat vihanneksia yli kaiken. Niistä kuitenkin löytyy kaikki vitamiinit, mitä elimistö tarvitsee. No tarvitsiko sitten tulla Samuille asti tajuamaan ja löytämään tämä ihmeellisyys?


No eipä tietenkään! Tarvitsin kenties tulla tänne sen takia, että löysin vahingossa hyvän koostumuksen, joka käy kertakaikkisesti kaiken päälle: on se sitten leipää, perunaa, pastaa, riisiä, pizzaa tahi tizzaa, täysjyvä tortillaa. Sitä voi käyttää täytteenä pitaleipään, lihikseen, Mexican ruokiin, burgeriin, toastiin tai mitä suurinpiirtein mieleen juolahtaa. Täysjyvä on hyvä olla aina mielessä. Vaaleissa jauhoissa on about 0% hyvää, koska niistä on riisuttu kaikki terveellinen pois. Potutkin tulisi parhaimmillaan syödä kuorineen ja vitamiineineen, tosin hyvin pestynä.


Soppaakin siitä saisi lisäämällä kuumaa vettä. Kaiken hienous on siinä, että se on aina maittavaa! Ja eri makuista eri "pinnoissa", ja lisää muutoksia saa helposti heittämällä hieman lisää "jengaa" vaikkapa chilillä, paprikalla tai oreganolla, sekä muilla mausteilla.


Tietysti kaikkein parhainta on se, että se on superterveellistä, mutta myöskin aina superherkullista, josset todellakin sössi tuotosta. Se on kylläkin vaikeata. Oikeastaan liikaa suolaa on ainoa vaihtoehto mennä väärin. 


Ehkäpä tarvitsi tulla Samuille sairastamaan nivelreumaa... Kuten aikaisemmin kävi ilmi, söin 2 kg punaista prosessoitua lihaa viikossa. Nyt kun ei enää suonet anna periksi, oli pakko löytää terveellisempi, kuitenkin maukas vaihtoehto. Tuossa meni tovi. Vuoden tätä syöneenä voin sanoa, että siihen ei varmasti kyllästy! Syön sitä päivittäin ja haluan, että sitä on aina kaapissa. Esimerkiksi ruisleivän päälle matto soossia, vielä pari tomaattia pääosin vihannesten päälle ja juustoa kerros, mikroon - aivan loistavaa! Kylmänäkin, mutta lämmitettynä aivan omansa. Ja hemmetin hyvää terveydelle. Sen sijaan, että laittaisin aiemmin rakastamaani metwurstia tai lauantaimakkaraa...


Eihän mikään päivässä tee muutosta, mutta kun tuosta ottaa kopin, ihminen alkaa tekemään muutoksia. Ohut läskikerros kerrallaan alkaa hävitä ja jos ruokavaliomuutoksen lisäksi tekisi muutaman muun elämäntapamuutoksen, tätä omaa prosessiani olisi voinut nopeuttaa huomattavasti. Esimerkiksi leikkaamalla pois alkoholin käyttöä ja lisäämällä erilaista liikuntaa vielä enemmän siedettävissä määrin. Siltikin 1% pudotusta rasvaprosentista kuukaudessa on lähes taianomaista ja se tulee näin, eikä se tule takaisin viikonlopun pizzailusta. Kyllähän pakki voi kasvaa, mutta rasvaprosentin kasvattaminen vaatii taas u-käännöstä.


Tässähän tämä reseptini väännös on nyt sitten kaikille innostuneille (katsopa osa 2, alkuperäinen hankintalista) ja tämä on viimeisimmän löydökseni tulos.

 

Käytin hierojaani aputyövoimana. Suomessa voi helposti käyttää lapsityövoimaa tai puolisoa ;)


Kaikki kannattaa silputa suht pieneksi.


Aloita prosessi pannulla aina tomaattien kanssa. Pilko ja öljyä tomaatit, suolaa, pippuria ja kun ovat tarpeeksi lötkyisiä, Muttia (tomaattimurska) sekaan ja n. 5 minsaa sekoittaen ja lisäten suolaa ja pippuria. Koko höskä sitten kattilaan pohjiksi ja kansi päälle.

Nyt voikin sitten heittää sekaan muita vihanneksia ilman sen suurempia järjestyksiä. Lihat kuitenkin aina viimeisenä. Paprikaosioon reilusti soijaa ja paista letkumaiseksi niin ettei rapise hampaissa.

Sipulin kohdassa ruskistus, ja olutta reilusti sitten sirisemään. Pepsi Max lisätään kun nestettä on haihtunut kyllin. Annetaan muhia ja kattilaan.

Parsakaaliin lisätään n. 5 minuutin kohdilla öljyä pohjille. Sen jälkeen aletaan pikkuhiljaa kostuttamaan oluella ja Maxilla. Jos ei tykkää rouskuvista vihanneksista esim. pizzan päällä, on syytä kypsyttää kaikki huolellisesti. 

Aikaisemmat 4 vihannesta olivat ns. peruselementit. Jos makuun haluaa seuraavilla kerroilla lisää svengoja, voi kypsyttää olut/Max -combossa vaikkapa pataattia ja munakoisoa valmiiksi pilkottuina ja heittää päälle vaikka chiliä ja valkosipulia, porkkanatkin sopivat. 30 minsaa vähintään kypsennys.

Voi ottaa vaikka BBQ kanat, pilkkoa ne pieneksi ja maustaa sopivasti suolalla ja mustapippurilla. Siihen voi tempaista "atomeista" kastikkeen kuin kastikkeen ja sitten lisätään ja sekoitetaan sekaan puolet kattilan sekoitetusta ja muhineesta perustasta. Voila, kastike 2.

Kastike 1. on luonnollisesti pelkästään kanajauhelija + tomaattisoossi.

Kastike 2. muuttaa toki ulkonäköä, kun siihen lisätään tomaattivihannessoossia.

Jos pysyttelee 1 kilon säännössä (n. kilo kutakin vihannesta, Muttia sekä lihaa), pitäisi jokseenkin jokaisesta taloudesta löytyä tarvittavat vermeet käsitellä homma maaliin saakka.


Becksin soossia korvikkeeksi!


Ps. Tässä vielä Iltasanomien artikkeli aiheeseen tavallaan liittyen: https://www.is.fi/terveys/art-2000010813349.html


Vieraskynäilijä Beck Samuilta - Samuilta kaivettua kuntoa, osa 2

 

 

Moi, ja hauskaa kurpitsajuhlaa kaikille!

 

Kuten edellisessä postauksessakin, puheenvuoro on siirretty meidän hurmaavalle Samui -kirjeenvaihtajalle Mr. Becksille:


Faijasta vielä sen verran...


Itsepäisyys on pahin vihollisistamme

 

Seurasin erittäin läheltä isäni Pentti Kossilan taistelua vuodesta -74 lähtien, koska olin hänen lenkkeilykumppaninsa. Aloimme ramppaamaan Tapanilan Erän ympäristön ja kotimme välillä noin kolmen kilometrin pituista matkaa. Hän kirjoitti tuolloin ylös tarkalleen päivämäärät ja ajan, joka matkaan kului. 

 

Hän kertoi, että hankalinta oli tolkuttoman sokerin käyttämisen alkuun vähentäminen ja sitten lopettaminen, sekä Kent -tupakoitten lopullinen stumppaaminen.

 

Mitä isäni sitten kirjoissaan niin sanotuksi luontaistuoteguruksi tultuaan korosti, oli tietyllä tavalla luontaistuotteiden määrääminen erilaisina annoksina, kuin lääkärillä ikään. Tämän takiahan hänen sukset menivätkin täysin ristiin lääkeviranomaisten kanssa.


Lopullinen niitti hänellä lääke -ja terveysviranomaisten vastustamiseen tuli, kun hän sai sisäelintulehduksen, joka oli jo operaation jälkeen parantumassa, mutta koska hän oli mennyt myöhässä sairaalaan, tulehdukset olivat ehtineet jo levitä myös muihin sisäelimiin. Tämä sitten laukaisi Pentti Kossilan viimeisen laulun.


Samuin positiiviset fibat


Oma polvi se paranee

 

Itse en ole perustanut suurten luontaistuotemäärien syömiseen. Hankin vitamiinit suoraan vihanneksina, hedelminä, sekä nykyään muutenkin terveellisesti syöden. Ja paljolti olen aina hedelmiä nauttinut.


Vuoden 2024 alusta alkaen olen sitten tehnyt seuraavanlaisia muutoksia:


  • Punainen liha on jäänyt kokonaan pois
  • Sokeri noin 98%:sesti
  • Syön ainoastaan kanaa, kalkkunaa tai kalaruokia
  • Röökit stumppasin lopullisesti kaksi vuotta sitten. Paheellisesti kuitenkin polttelen edelleen sikkeä ja käytän nuuskaakin, mutta ainoastaan viihdeiltoina. Niitä tosin tavalliseen kansalaiseen verrattuna riittää kyllä kohtuullisesti. 
  • Senkin suhteen olen kuitenkin tehnyt parannusta, enkä juo enää useita kaljoja peräkkäisinä päivinä, käytän myös vähäkalorisia oluita, sekä sitten vähäkalorista komboa, elikkä sokeritonta Pepsi Maxia blandiksena ja viskiblendiä, joka on tavallaan luontaistuote sinänsä. Myöskään älyä ei enää koskaan heitetä ämpäriin😅.

 

Painoni on kuitenkin pudonnut ihannepainoon suhteessa pituuteeni. Mikään kovempi urheilija en ole ollut enää vuosikymmeniin, ja viimeisen salikäymisenikin olen tehnyt vuonna -97. Kuitenkin pienillä nikseillä, pienillä liikkumisilla, terveellisellä ruokavaliolla ja huumorimielisellä elämänotteella voin sanoa, että ikäisekseni olen erinomaisessa kondiksessa sekä fyysisessä, että ulospäin näyttävässä "lookissa".

 

Itse näen, että hyvä henkinen balanssi, omaan terveyteen panostaminen, kovan stressin välttäminen, huumorintajun säilyttäminen tiukoissakin paikoissa, jatkuva positiivinen ajattelu negatiivisissakin paikoissa, lääkkeitten ja sairaaloitten välttely kaikin keinoin, sosiaalinen kanssakäyminen sekä perheen että ystävien kanssa ovat asioita, jotka edesauttavat elämään täysin terveellistä ja tasapainoista, sekä onnellista elämää.

 

Beck's special sause! Kaloreita vähän, vihanneksia paljon, kanan jauhelihaa näöksi.

 

Itselläni on tietysti lisäksi tämä Samuin paratiisisaari tässä, joka tuottaa jatkuvasti positiivista fibaa, mutta kun sitä ei ole kaikille tarjolla, niin täytyy hakea positiivisuutta muista asioista, kuten vaikka eläimistä, lapsista, puolisostaan, urheiluharrastuksista, työnteosta ja vaikkapa kokkailusta.

 

Kun aloin syömään tätä omaa valmistamaani spesiaalisoossia, niin rasvaprosentistani on vuoden alusta hävinnyt prosentti per kuukausi. Ja vauhti jatkuu edelleen. Joo, se on tukevasti ylipainoisen tai muulla tavalla ylipainoisen aivan paras "lääkityskeino", jolla paino lähtee pysyvästi ja huomaamattomasti rasvaprosentin pienenemisen takia. Huomaat koko ajan pieniä uusia asioita kehossasi, jotka laittavat sinut yrittämään entistä enemmän kaikkien muiden parantavien asioitten suhteen. 

 

Tekee kerralla isomman satsin ja paria makua, niin sinkku elää pakastamalla pitkään.



 

Tähän loppuun heitetäänkin sitten kuvissa näkyvän Becksin "Specialsoossin" teko-ohjeita:

 

  • Valitaan näitä vihanneksia: bataatti, parsakaali, tomaatti, paprika (3 väriä jees), sipuli. Kurkku tai porkkanakin käy, näillä voi korvata jotain kauden kalliimpia vaihtoehtoja. 
  • Mutti tomaattimursketta 3 prk á 400g
  • 400g/kilo kananjauhelihaa. Voihan sinne enemmänkin laittaa, tai vähemmän riippuen siitä, onko enemmän lihaan menevä vai ei. Ja kasvissyöjä voi jättää laittamatta kokonaan.
  • Bertolli oliiviöljy
  • Tölkki Pepsi Maxia
  • Tölkki hyvää lageria
  • Kikkoman soijasoosi
  • Suosikkimustapippuriasi (oma suosikkini on McCormick, mutta sitä on todella vaikea saada Suomesta)

 

Kaikkia näitä vihanneksia kilon verran. Turha alkaa näpertelemään, koska suurin osa menee pakkaseen, josta sitä on aina helppo ottaa lisää. Tietysti jos olet kädetön kokki, niin älä tee näin, vaan aloita pienemmällä satsilla ja suhteuta luvut pienempiin annoksiin. Täysin väärää lopputulosta on vaikea saada.

 

Itse asiassa jätänkin tämän tähän. Tarkastellaan tässä kohtaa kuinka paljon Heidin blogilla on vielä suosiota. Elikkä heittäydyn itse tässä hänen puolestaan luodin eteen ja sanon, että reseptin teko ja osa 3 tulee, jos kansa niin vaatii. Eli 10 tykkäystä, niin ohjeet tulee kolmososassa 😘...

 


Voi hyvin käyttää myös burgereihin

Eri maut eri rasioihin ja pakkaseen.

 


Vieraskynäilijä Beck Samuilta - Samuilta kaivettua kuntoa, osa 1

 

 

Heissuli vaan kaikille! 

 

Aika juoksee hirmuvauhtia eteenpäin ja KAIKKI somekanavat on itselläni jäänyt täysin paitsioon. Sorry about that. Me täällä yritetään kovasti keräillä pätäkkää tulevaa Samui -reissua varten, minkä johdosta lähes kaikki sosiaalinen kanssakäyminen, oli se sitten virtuaalista tai liveä, on loistanut poissaolollaan. Pakko myöntää, että peltojen keskellä meno on ollut aika yksinäistä.


Paitsi että hyvä ystävämme ja blogin vieraskynäilijä Mr. Beck pyörähti viihdyttämässä meitä muutamien päivien verran, tosin taitaa siitäkin vierailusta jo olla sen pari viikkoa vierähtänyt. Mutta eniveis, olihan älyttömän mahtavaa nähdä pitkästä aikaa ja todellakin saada se aurinkoinen tuulahdus Samuilta💜.


Ja... mähän lupasin teille ruinata Becksiltä blogiinkin joitain ajatuksia, joten tässä niitä nyt tällä erää sitten ainakin kahden osan verran (lupaan kiristää lisääkin), olkaa niin hyvät: 

 

Beck ja pari muutakin Samuin pelikaveria

 

Beck: Samuilta kaivettua kuntoa, osa 1

 

Elämässä Samuilla on ollut monia ystäviä, mutta useimmat heistä ovat vuosien varrella palanneet oravanpyörään, josta on ollut tarkoitus tulla takaisin. Monien sattumien summana vain harvat ovat kuitenkaan onnistuneet hyppäämään pois sieltä. Omalla kohdallani se kuitenkin tapahtui, ja Samuin saaresta on tullut se todellinen koti vuodesta 2000 lähtien.
 
Matkaan mahtuu toki kaikenlaisia pieniä seikkailuja, aivan kuin videopeleissä, joissa käydään pelaamassa satunnaisia minipelejä. Niin minäkin olen joskus poikennut pois rutiineista, mutta siitä lähtien kun löysin Samuin tarjoamat ihanuudet, se on tuntunut oikealta kodilta. 
 
Ilmasto on jotain käsittämättömän hienoa, missään muualla maailmassa en ole törmännyt vastaavaan. Lämpötila laskee harvoin alle 25 asteen, vaikka marras-joulukuussa saattaakin olla hieman "pakkasen puolella", eli alle 25 asteen. Tämä lämpö sopii minulle mainiosti, ja kun keho tottuu tähän ilmastoon, Suomen viileät kesät vaativat pienen varustautumisen. Yleensä ennen Suomen reissuja piti kasvattaa hieman painoa, että kesti ne 3-4 kuukautta kylmemmässä ilmastossa.
 
 
Kavereihin voi törmätä parin tai parinkymmenen vuoden välein, kuten kuvan oikean puoleisiin tyyyppeihin.

Chili - Kanan koipien syöntikilpailu! Sosiaalinen media livenä on henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää.

 
Reumaa puskee

 

Vuonna 2018 elämäntapani alkoivat vaikuttaa niveliini, ja kivut kävivät sietämättömiksi. Yksinkertaiset asiat, kuten Pepsi Max -pullon avaaminen olivat lähes mahdottomia, koska sormiin sattui niin paljon.
 
Kivut olivat levinneet myös nilkkoihin. Käveleminenkin alkoi olemaan paikoin vaikeata ja tuskallista. Siinä vaiheessa liikunnan ajatteleminen, saati lisääminen oli kerrassaan mahdotonta. Sen seurauksena olin ajautumassa kohti syvempää ja syvempää liikkumattomuuden tilaa, josta olisi ymmärrettävästi sitten seurannut kaiken näköisiä sairauksia, ellei jotain ratkaisua ulos olisi löytynyt.

Onneksi Heidin kautta sitten löytyi kaveri, jolla oli pienoista sairaanhoitotaustaa. Hän ehdotti, että "hanki se ja se, ja että tällaisella kuurilla pääset kivuista pois, sekä harrastamaan taas ja sitä kautta myös saamaan itsesi normaalimpaan tilaan".

Noh, minäpä poika siinä kohtaa päätin, että en jätäkään tätä pelkästään pillerien namusteluksi loppuelämäksi, vaan koska en ennenkään elämässäni ole perustanut terveyttäni lääkkeiden syömiseen, ajattelin että minun on pakko tehdä pieni myönnytys lääkkeitten suuntaan, jotta pääsisin terveyteni suhteen taas lähtötilaan.

Ja niinpä tein. Tämän kuurin yhteydessä aloin kuitenkin muuttamaan muitakin elämäntapojani, kuten kaksi syötyä kiloa prosessoitua lihaa viikossa, jonka pudotin ensin noin 400 grammaan ja vielä myöhemmin noin 200 grammaan. Otin myöskin vihannekset ensimmäistä kertaa oikeasti ruokavaliooni. Sen lisäksi lisäsin paljon hedelmien syöntiä, jotka tulivat aivan uudella tavalla ostoslistalleni. Tällä linjalla on pysytty edelleenkin, ja muutoksia on toki tapahtunut matkan varrella - parempaan suuntaan.
 
 
Liikunta ja huumori auttavat hoikkuuden vartalon etsimisessä ja tukan päässä pysymisessä. Vanha Kossilan sanonta.

 
Faijasta poika paranee
 
 
Lopetin sokerilimujen juomisen ja siirryin sokeroimattomiin versioihin jo vuonna 2000. Sen jälkeen on tullut tehtyä pieniä muutoksia silloin tällöin, mutta nivelreuma oli sitten se tekijä, joka laittoi ajattelemaan aivan uusia malleja. 

Keho tuli yksinkertaisesti siihen pisteeseen, että vaihtoehdot olivat joko alkaa elämään lääkityksen kanssa, tai kiristää herkkuja ja tehdä merkittäviä muutoksia ruokavalioon. Usein ihmiset jatkavat vanhoilla tavoillaan, koska he tuntevat että heiltä viedään valinnan vapaus, mikäli siirtyvät terveellisimpiin valintoihin. Mutta todellisuudessahan luonnosta löytyy yhtä hyviä ja mukavia vaihtoehtoja.
 
Tarjolla löytyy esimerkiksi plant-based suklaata, jossa ei ole sokeria, ja vaikka sokerittomia karkkeja alkuun karsastaakin, niin kyllähän vaikkapa röökin polttamisen lopettaneet tietävät, että alku on vaikein.
 
Maku on tietysti hieman erilainen sokerittomissa tuotteissa, mutta kun aivot ja kieli oppivat tunnistamaan ja arvostamaan uusia vivahteita, niin yllättäen aivot ja mieli kiittävät, kun oma keho alkaa pikku hiljaa muuttua ja kehittyä parempaan suuntaan. Joissain tapauksissa se vie useamman viikon, mutta yleensä jos jotain nauttii päivittäin, voi jo viikossa tottua uusiin vaihtoehtoihin. Vaikka alussa uusi asia ei maistuisi hyvältä, mieli sopeutuu nopeasti. Aivan kuten koira jota palkitaan, mieli palkitsee hyvällä omallatunnolla, kun onnistuu vaivattomasti kiertämään chipsihyllyt, karkkikepposet ja jäätelöhoukutukset.
 
Jos vertaa sokerillisen limun tai mehun juomista sokeroimattomiin vaihtoehtoihin, ero on valtava, mutta ei vaikea. Muutaman vuoden kuluttua vaikutus voi olla huomattava, erityisesti heille, jotka ovat tottuneet käyttämään paljon sokeria.
 
Isäni Pentti Kossila, oli aikansa luontaistuoteguru, ehkä ensimmäisiä sellaisia Suomessa. Hän kirjoitti kolme kirjaa, joissa käsitteli omaa elämäntapamuutostaan ja tarjosi omien kokemustensa pohjalta vinkkejä elämän parantamiseen. Hänen ensimmäinen kirjansa, "Miksi sairastumme? Miten parannumme" esitteli hänen ravintoneuvontatiiminsä, johon kuului muun muassa moninkertainen suunnistuksen maailmanmestari Liisa Veijalainen, sekä Moskovassa dopingista kiinni jäänyt Martti Vainio. Isäni ei kuitenkaan ollut missään tekemisissä dopingin kanssa, sillä hän suhtautui fanaattisesti luontaistuotteisiin ja niiden hyötyihin...
 
 
Pysyhän kuulolla, Part 2 tulossa ihan justiinsa...
 
 

 
Samui kuutamosta energiaa!



Bye bye kesä 2024


 

Jos nyt olisi toukokuu (voi olispa!), kävisin vakavan keskustelun itseni kanssa siitä mikä on kesälle järkevä määrä puurtamista. Koko syksyn ja talven saapuvaksi odotettu kesä on kuitenkin aivan liian lyhyt, joten olisi ehkä viisasta varata (oikeasti VARATA) aikaa myös muullekin kuin suorittamiselle.


Kuinka vanhaksi pitää elää, että sen viimein tajuaa?


Joten bye bye kurjet, mä missasin tän homman taas. Yllättävän aikaisin on kurkia muuten lähtenyt, vaikka lämpöä ja kesää näyttää piisaavan vieläkin. Ne taatusti tietää jotain, mitä me ei.


Tänä kesänä on siis suoritettu, joten tyhmästä päästä on kärsinyt taas koko kroppa (melkein kirjaimellisesti). Käytännössä vietettiin kesän aikana vain viikko lomaa, ja se onneksi siellä ihanassa piilopaikassa siskon perheen kanssa. Aivan taivaallista herkkua! 

 

Me ollaan systerin kanssa samanlaisia suorittajahirviöitä (tai systeri on kyllä potenssiin kymmenen), mutta yllättäen viime vuoden tavoin tänäkin kesänä osattiin ottaa lungisti. Saunottiin joka ilta, grillailtiin keleistä huolimatta, pojat ja Boo kävi kalastusreissuilla ja iltaisin pelattiin Hollywoodia. Mikä parasta, systerin kanssa höpöteltiin maailma taas huomattavasti paremmaksi paikaksi. 


Mitä enemmän näitä kilometrejä kertyy, sitä kovemmin ikävä pusertaa, kun Hongkongin porukka liitelee takaisin kotiinsa. 

 

Olispa aina kesä...


Kesälomaviikon viettoa ihanassa piilopaikassa.

Poikien hommia, Boo on ihan päällikkö

Herkulliset lomaeväät valmistumassa


Käärme hotspot


Meillehän kävi tänä kesänä kaksi äksidenttiä, joista toinen oli väärä hälytys, mutta maksoi silti 270€. Salsaa pisti ilmeisesti sitten amppari, sillä kuono turposi huolella ja koko typy veti ihan veteläksi. Ja kuten aina, tämäkin tapahtui yhden auton huushollissa tietenkin silloin, kun Tomppa oli auton kanssa muualla. Ja vielä VIIKONLOPPUNA, mikä Kemiönsaaren tapauksessa tarkoittaa visiittiä Raision ryöstöhinnoitellussa Eläinlääkäriasema Evidensiassa. Vitsit että risoo, ettei Turun alueella ole mitään muuta vaihtoehtoa päivystysaikoina kuin tuo päivystys, joka veloitti 270€ pelkästä toteamuksesta, ettei ole kyyn purema - menkää kotiin. 

 

Fuck!


Mä mietin monesti sitä, kuinka ikinä milloinkaan ihmisillä on varaa pitää huolta lemmikeistään, varsinkaan viikonloppuisin ja iltaisin, ja silloin kun on mahdollisesti kysymys elämästä ja kuolemasta. Noh, toisilla on varaa tietenkin vakuutuksiin, ja sitä varten nuo yksityiset eläinlääkäriasemat onkin hinnoitelleet itsensä avaruuteen. Meidän turreille ei vakuutuksia edes saada, koska liian paljon ikää ja tuontikoiria. Aivan paskaa.


Viikko sitten Boota purasi sitten kyy tässä pihalla, ja tietenkin viikonloppuiltana. Tomppa oli Nurmijärvellä, naapuriystävät Kokkolassa (mitenkäs muutenkaan), joten soitto Tompalle, että 


talla pohjaan, Evidensia kutsuu!

 

Tompan ajellessa kohti Kemiötä, soittelin kuitenkin pariinkin naapurikuntaan, josko jossain suostuttaisiin ottaa karvainen potilas Kemiönsaarelta, mutta vastaus oli ei. 


No onnistuisiko tiputusaineitten ja tarvittavan rekvisiitan myyminen meille? Voitais näin ollen itse hoitaa tiputus, tehtiinhän me sitä Bumban kanssa monta kuukautta.

 

Eräs nimeltä mainitsematon naapuripitäjän päivystävä klinikka suostui tähän (en uskalla kertoa mikä, sillä en tiedä josko siitä olisi kyseiselle taholle tiedossa harmia), joten sinne sitten. Vaikka klinikalta silloin sanottiin, ettei Boota oteta hoitoon, Tomppa pakkasi silti Boon autoon, sillä tiputuksen olisi voinut aloittaa silloin jo autossa. Aika mahdotonta se olisi näin jälkikäteen ajateltuna kyllä ollut, mutta paniikissa ei  järkikään näköjään kulje. 


Onneksi naapuripitäjän päivystäjä oli ystävällinen henkilö ja otti Boon hoitoon välittömästi. Kiitos sinulle tuhannesti - Boo selvisi, vaikka olikin särkylääkkeitten takia pari päivää aivan kuutamolla. 


Päivystyshoito viikonlopun 100:n prosenttien lisineen olisi Evidensiassa maksanut sellainen 900€ (siis saatana sentään!), nyt selvittiin alle kolmella sadalla, mikä on aivan jäätävä säästö.


Mä en tajua kuinka me suurin piirtein selvittiin kobrien kanssa, mutta näitten helvetin kyitten kanssa ollaan ihan kusessa. Phuuh, anteeksi kielenkäyttö, mutta mulla on keittänyt yli jo pari vuotta sitten.  

 

Kuinka me aina onnistutaankin muuttamaan käärmehotspotiin? 

 

Näin sivulauseessa on muuten pakko todeta, että kyllä meidän ihanat karvaturrit on jo eläkeiässä. Sen huomaa vähän kaikesta - uni maistuu, aitaa ei juurikaan nakerreta enää ohikulkijoitten takia, eikä sännätä aidan raosta joka kerta, kun pelloilla liikkuva riista vilauttaa häntäänsä. Itse "pedattu" pehmeä peitto vie monesti voiton, vaikka tarjolla olisi hirvensarven heittelyä pihamaalla.


Voihan aika minkä teet...


Kyyn purema tuossa kuonossa ennen valtavaa turvotusta ja koomaa

Maailman ihana Bumba on sydämessä aina.


Surkea puutarhuri


Mä olen surkea puutarhuri. Intoa ja kiinnostusta kyllä riittäisi, mutta kun toukokuussa istutetut salaatinsiemenet ei vieläkään anna satoa, alkaa se intokin kummasti hiipua. Ehkä ongelma oli toukokuun helteissä eikä siemenet kunnolla itäneet (en tiedä), mutta jossain vaiheessa sellaiset viiden sentin mittaiset salaatin alut ilmeisesti muumioitui, sillä ne ei näytä kuolleilta, mutta mitään kehitystä ei myöskään ole näköpiirissä. Ja kyllä, olen kastellut hyvin. Nothing.


Sama kävi samettiruusun siemenille. Ennen niin takuuvarma samettiruusu jämähti samalla tavalla, kuin salaatitkin. Kymmenistä krassin siemenistä iti kuusi (ne muumioitui myös), miekkaliljat aloitti kukinnan elokuun vikana päivänä, Virosta ostetut ruusun taimet hyytyi alkutekijöihinsä (mä luovutan jo ruusujen suhteen) ja kokeiluna lehtikasaan istutetuttujen perunoitten varret kuihtui jo aikaa sitten. Mutta okei, tulihan noita peukalonpään kokoisia perunoita parisen kourallista, jippii!

 

Onneksi Pauliina oli ajatellut Euroopan reissulta tulevaa ystäväänsä ja varannut mua varten joitain siemeniä ja juurakoita, muutaman taimenkin oli esikasvattanut. Sain siis edes jotain kasvun ihmettä hämmästeltäväksi. Kiitos Pauliina.

 

Koko kesän pottusaldo

toukokuun lopusta asti salaatit on olleet tässä tilassa

Verratkaahan mun samettiruusua noihin tiiliin, hämmästyttävän hieno.

 

Omissa oloissa


Aika paljon me ollaan tänä kesänä oltu ihan omissa oloissa. Se on toisaalta hyvä juttu, sillä moni kesken jäänyt remppahomppa on pyörähtänyt uudestaan käyntiin. Syksy tuo mulle tullessaan aina jonkinlaisen "pesänrakennusvietin", ja se tarkoittaa pään täydeltä ideoita, joita voisi verstaalla toteuttaa. Kuten vaikka uusia ikkunakaappeja, kylppärin sisustusjuttuja, sun muuta. Pinterestistä on taas kuumeisesti kahlattu ideoita samalla, kun on mietitty tulevan talven hengenpelastussuunnitelmia.


Mihin ja miten siis?


Onneksi Mr. Beck (blogin vieraskynäilijä) tulee yllättäen ilostuttamaan meitä läsnäolollaan ja tuo tullessaan tuulahduksen Samuilta.


Yhtenä päivänä viritettiin fribakisakatsomo ihan meille vaan.

Lohtakin ollaan loimutettu yhden kerran, wow!

Syksy tulee ja Kemiö vaipuu pimeyteen. Äkkiä niitä valoja perkele!


Espanjan hurmaavimmat kylät, osa 3 - El Puerto de Santa Maria & Frigiliana

 

Mainitsinkin jo tässä aiemmassa postauksessani meidän kannettavasta aurinkopaneelista omalla akullaan, joka siis osoittautui reissun edetessä todelliseksi nappivalinnaksi. Ostettiin tuo vekotin Barcelonasta kesken reissun, ja niinkin "eksoottisesta" kaupasta kuin Bauhaus. Paljon hauskemman stoorin olisi saanut aikaiseksi, mikäli olisi ollut kerrottavaa pienen pienestä rautakaupasta jossain Espanjan maaseudulla, josta loistava hankinta tuli tehtyä Google translatoria käyttäen ja paikallisten pyöritellessä päätään. Niin hauska tarina ei kuitenkaan ollut, mutta onhan Barcelonan Bauhaus ihan ehdottomasti kohde missä Espanjan reissulla kannattaa tehdä visiitti. Vaikka vain varmuuden vuoksi 😂.


Kannettava aurinkopaneeli mahdollisti meille roadtripin loppuosuudelle melkoisen riippumattomuuden, kun ei enää tarvinnut kolmen päivän välein etsiä hupiakuille latauspaikkaa, eli maksullista leirintäaluetta. Paneelin hankinnasta lähtien ei maksullisissa paikoissa enää yövyttykään, vaan navigoitiin mm. Park4Night -sovelluksen avulla ilmaisiin "puskiin". Tällä tavoin me löydettiin järjettömän hienoja mestoja, kuten myös valtava ja aivan ihana rantapuska läheltä Chipionaa, ihastuttavasta pikkukaupungista Espanjan sherryalueella.

 

El Puerto de Santa Marian valtava rantapuska, Salsa tykkää.

Rauhallista oli joulukuussa El Puerto de Santa Marian kujilla.

El puerto de Santa María

 

Cádizin alueella sijaitseva aito espanjalainen rannikkokaupunki on yksi niistä kohteista, joihin ulkomaalaiset turistit ei ainakaan sankoin joukoin ryntää. Kaupunki on mukavan pieni visiitille, sillä viikossakin siihen ehtii tutustumaan melko hyvin. El Puerto de Santa María on varsinkin sisämaan espanjalaisten suosiossa, siksi se ainakin itseäni viehätti kokonaisen viikon verran. Muutoinhan viisi päivää tuntui olevan maksimi, ennen kuin levottomat jalkani kaipasivat jo liikkeelle lähtöä.


El Puerto de Santa Marían pikkukaupunki on ennen kaikkea tunnettu lukuisista viinikellareistaan, joista tunnetuin on keskustan alueella sijaitseva Bodegas Osborne, jonka historia ulottuu lähes 250 vuoden taakse. Kaupungin tapahtumien keskipiste on eläväinen satama-alue, ja sen lukuisilla terasseilla kannattaa ehdottomasti nautiskella paikallisia sherryjä vaikkapa herkullisten tapaksien kanssa. Tai vastaavasti istuskella rantabulevardin kivireunuksilla katsellen paikallisia flamenco -harjoituksia tai näytöksiä, joista pääsee toki myös nauttimaan historiallisen kaupungin pienillä kujilla ja aukioillakin. Siellä sun täällä siis.

 

Kaiken kaikkiaan tuntui, että El Puerto de Santa Maríaan tullaan nauttimaan leppoisasta elämästä, syömään auringon paisteessa ja kokemaan paikalliset fiestat, rantaelämästä nyt puhumattakaan. Kaupungin keskustan lukuisat pienet baarit on viehättäviä, vaikkakin meidän visiitin aikaan monikaan niistä ei ollut vielä auki. Summa summarum, mikäli aurinkorannikko tuntuu liian hektiseltä ja täyteen ahdetulta, kannattaa ehdottomasti harkita El Puerto de Santa Maríaa leppoisaksi, mutta oikein eläväiseksi vaihtoehdoksi. 

 


Paseo de la Bahia


Komeita botskeja Puerto Sherryllä.

 

Frigiliana


Frigiliana on yksinkertaisesti UPEA! 

 

Tämä Andalusian virallisestikin kauneimmaksi valittu kylä on yksi näistä kuuluisista valkoisista kylistä, joita moni Espanjassa matkailevista käy fiilistelemässä, enkä kyllä ihmettele miksi. Näitä kauneimpia valkoisia kyliä löytyy nimenomaan Cádizin ja Malagan maakunnista, ja noilla alueillahan me pääsääntöisesti pyörittiin. Vaikka me ei roadtripin aikana varsinaisesti etsittykään näitä kyliä, kun sellainen kerran matkan varrelle sattui, mikä jottei. Jossain kohtaa reissua Frigiliana oli kylläkin ilmestynyt neulaksi omalle reissukartalleni, sen verran paljon sitä oli eri foorumeissa hehkuteltu.


Valkoiset kylät on saaneet nimensä valkoisiksi kalkituista pikkuruisista taloista. Valkoiset talot taas on peruja maurien aikakaudelta, jolloin rakennukset kalkittiin valkoisiksi, jotta ne pysyisivät mahdollisimman viileinä. Nykyäänhän on ilmalämpöpumppuja sun muita vekottimia, mutta tuolloin niistä ei edes haaveiltu. Vuoren rinteillä sijaitsevat pienet valkoiset kylät on kieltämättä vaikuttava näky, ja esimerkiksi Frigilianan osalta ne kertovat tarinaa keskiajasta, kun kristityt, islamilaiset ja juutalaiset jopa vuosisatojen ajan elivät sulassa sovussa keskenään. Tuolla 3000 asukkaan kylässä omasta mielestäni kiinnostavinta oli nimenomaan nuo historialliset korttelit, sillä onhan Frigilianan alueella ollut asutusta jopa 5000 vuotta sitten, vaikka silloin luolissa asuttiinkin. 

 

Tervetuloa Frigilianaan!
Tervetuloa Frigilianaan!

Hurmaavat historialliset kujat

Ihastuttavat historialliset kujat.

Frigilianassa vietetään elokuun viimeisenä viikonloppuna vuosittain kolmen kulttuurin festivaalia, joka ilmentää noitten kolmen kulttuurin yhteiseloa (kristityt, juutalaiset ja muslimit). Vaikka me ei festareitten aikaan Frigilianassa nyt käytykään, kyseinen tapahtuma on kuulemma erittäin suosittu. Kuten usein valitettavasti käy, tuo kolmen kulttuurin rauhaisa yhteiselo päättyi veriseen Peñonin taisteluun vuonna 1569, jonka jälkeen loput maurit (muslimit) karkoitettiin alueelta.


Frigiliana jakautuu itse asiassa kahteen osaan. Kylän uudempi osa sijaitsee alempana keskusaukiota, ja se historiallinen osa ylempänä kukkuloilla. Todennäköisesti sinäkin (meidän lailla) haluat tutustua juurikin noihin historiallisiin ja idyllisiin vanhoihin kujiin kylän ylemmässä osassa, joilla hortoilu onkin aivan mahdottoman ihanaa - pieniä putiikkeja, idyllisiä ravintoloita, paikallisia taiteilijoita, toinen toistaan upeampia porttikonkeja, värikkäitä ikkunanoita ja portailla vieri vieressä kukkivia ruukkuja. 

 

Voi miten paljon olisikaan tehnyt mieliä kurkistella sisälle asti paikallisten asumuksiin!

 

Pääsiskö kylään?
 
Pääsiskö kylään?

Maisemat kujilta ja ravintoloitten terasseilta on hengästyttävän upeat. Noin 300 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevasta Frigilianasta avautuu upeat merimaisemat (parhaimmillaan Afrikkaan asti) ja alapuolella sijaitsevat viljelmät, sekä upea luonto muutenkin. 


Kuten arvata saattaa, Frigilianasta löytyy historiaa ja kulttuuria yllin kyllin (mm. San Antonion kirkko & arkeologinen museo), luontokohteita unohtamatta - Frigiliana sijaitsee nimittäin keskellä luonnonpuistoa. Vaikka et tutustuisikaan Frigilianaan ennakkoon (me ei ainakaan tutustuta mihinkään ennakkoon 😅), Frigilianan turistitoimistosta saat kyllä kaiken tarvittavan tiedon. Lisäksi "keskusaukiolla" olevat tienviitat antavat ideoita mihin suunnata, sekä ohjaavat kohteisiin hyvin perillekin.


Meidän Frigilianan visiitin extraohjelmanumero kaiken muun ihastelun ja huokailun lisäksi oli historiallisten keraamisten muistolaattojen bongailu, joita on sijoitettu kylän vanhaan osaan 12 kappaletta. Nämä koristeelliset muistolaatat kertovat osaltaan maurien noususta ja heidän viimeisistä taisteluistaan alueella. 


Käy ehdottomasti tutustumassa Frigilianaan! Nautiskele aurinkoisesta päivästä (Frigiliana on oman mikroilmastonsa takia yksi Espanjan aurinkoisimmista paikoista) jonkun valloittavan ravintolan terassilla ohi kulkevia ihmisiä ja hengästyttävän upeita maisemia katsellen. Asiasta nyt itse viisastuneena, varaisin paikalle kuitenkin edes pari päivää, sillä yhden päivän aikana ei millään ehdi kokemaan kaikkea ihanaa.


Ohlalaa Frigiliana💖

 

Ps. Meidän Youtube -kanavalle on aivan pikapikaa myös tulossa video Frigilianasta, joten jos et jo ole tilannut meidän kanavaa, käy ihmeessä tilaamassa!

 

Yksi kahdestatoista muistolaatasta.

Voiko ruukkuja olla liikaa? No ei tietenkään.


Yksi parhaimmista Aperol Spritz -maisemista.


Back to Top