Finan remppa, osa 1 - peruskaaosta

 

 

Ennen kuin me päästään kartalle mitä kaikkea Finassa täytyy tuoda nykyaikaan, on tutustuttava retroladyyn tarkemmin. Ensinäkemältä voi ainakin sanoa, että mitä kummallisempia sähköviritelmiä löytyy joka suuntaan, eikä moni piuhoista johda yhtikäs mihinkään. Turhat himmelit on luonnollisesti tarkoitus siirtää historiaan, kunhan on selvää, ettei vahingossa nykäise irti mitään oleellista.

 

Oleellista olisi myös selvittää miten ladyyn saadaan lämmintä vettä, sillä nyt näyttää ikävä kyllä siltä, ettei oikein mitenkään. Eikä ainakaan "kylppäriin", jossa olisi kuitenkin edes silloin tällöin tarkoitus käväistä suihkussa. Meidän pähkäilyjen perusteella lämminvesivaraaja on ainakin rikki, joten toivottavasti pelkkä uuden varaajan hankkiminen riittää. Kylppärin hanassa ei tosin näyttäisi olevan edes vaihtoehtoa kylmälle tai kuumalle vedelle, mikä mitä ilmeisemmin tarkoittaa ainoastaan kylmää vettä. Se taas tarkoittaa veden lämmittämistä erikseen ja ämpärisuihkua, sillä jääkylmässä suihkuvedessä koittaa takuuvarmasti kokovartalohalvaus.

 

Voihan pikkuruinen vessan ja suihkun yhdistelmä.

 

Finan käynnistymisen kanssa on myös ollut ongelmia, mikä johtaa taatusti uuden starttiakun hankintaan, ainakin näin blondin näkövinkkelistä. Erittäin oleellinen ongelma se joka tapauksessa on.

 

Lisäksi (ja voihan v#%tu) tuulilasi vuotaa ainakin yhdestä kulmasta. Eikä mitenkään ihan vähän, vaan reilusti sillä tavalla, että viimeiset sateet kastoi ohjaamon etupanelin yhdestä kulmasta (etupaneli voi olla väärä termi, mutten keksinyt mitään muutakaan). Tarkemman selvityksen perusteella tuulilasin alakulmasta näkee kivasti päivänvalon, ja vaikka se kuulostaakin hurjalta, uskon ettei ongelma ole mahdottoman suuri. Ja nyt kun on oikeasti kyseessä auto, joka on jäämässä meille, tää juttu ei tunnu katastrofilta. Eiköhän siitä selvitä jollain fillerillä. Ja onneksi se tapahtui nyt, eikä tienpäällä ja kaiken rempan jälkeen. 

 

Kaarevan tuulilasin kulmat vuotaa...

eikä tällainen ohjaamon remppa ollut suunnitelmissa.

Sisustushommelit on täysin vaiheessa, mikäli purkamisia ei lasketa. Sohvat ja pöytä on pois, käsittämättömiä piuhoja roikkuu joka puolella, ja kaapeistakin puuttuu ovet. Ne on nimittäin maalauksessa, ja koska jostain kumman syystä sain "kuningasidean" maalata ne kalkkimaalilla, osoittautui homma jotenkin hämmästyttävän vaikeaksi. Mä olen siis maalannut kalkkimaalilla useastikin ja ollut todella tyytyväinen, mutta nyt en syystä tai toisesta onnistu kaappien maalaamisessa millään. Kun kolmannen maalauskerran jälkeen taas totesin 

 

ettei saatana riitä tämäkään

 

oli pakko vaihtaa suunnitelmaa. Muuten maalausprojekti ei lopu IKINÄ. Luvassa on siis varmasti jotain sisustustapettia ja vähintäänkin toisenlainen maali kaappien runko-osiin. Oikeastihan olen jo tuskaillut, että pitikö lähteä koko kaappiprojektiin, olisi ne vanhatkin ihan hyvin kelvanneet. 

 

On hiottu ja puunattu...

ekan maalikerroksen jälkeen ei näytä yhtään hyvältä.

Lattiasta me poistettiin karmean harmaat huopamaton palaset, jotka oli keskenäänkin eri paria. Alta löytyi perustylsä vaalea ja kulunut muovimatto, jonka päälle tilattiin jo uutta vinyylimattoa. Saadaan toivottavasti näin nätimpi versio, joka sopii paremmin omiin sisustusvisioihin. Joitain kuvitelmia alkaa onneksi jo kehittymäänkin, vaikka se musta kaappi puuttuukin. Tässä kohtaa toivon todellakin, että juuri tilatusta sisustustapetista löytyisi viimein se sisustuksen varsinainen punainen lanka, sillä kokonaisuuden suhteen mun aivot lyö täysin tyhjää. Ei siis mitään uutta taivaan alla, mutta luotan vahvasti, että ihastuttava siitä vielä tulee. Tekniset ongelmat mua huolestuttaa huomattavasti enemmän.

 

Tomppa keksi sellaisen kuvitteellisen starttaushetken Finan kotiutumispäivän jälkeen, ja sen mukaan lähdön h-hetki olisi 41 päivän päästä, hah.

 

Ihan vaan pari ihmettä pitäisi tapahtua ennen sitä😂.

 

Näillä näkymin Finan tulevaa värimaailmaa ilman noita puupaneeleita.

 

Fine Lady - Fina!

 

 

Jossain kohtaa edellisen Samui-reissun jälkeen iski tunne, että johan tätä on nähty.  

 

Tarve vaihtelulle oli huomattava ( ainakin allekirjoittaneella), ja kun ei muutakaan juolahtanut mieleen, niin mitä jos lähtisikin taas Euroopan rundille?

Mä olen kova luopumaan, jollain tavalla juureton. Ajatus siitä, ettei voi saada uutta luopumatta vanhasta on ollut syvällä selkäytimessä ehkä jopa aina. Ja niin paljon kuin Samuita rakastankin (varmuudella aina), siitä luopuminen on ollut alitajuisessa prosessissa jo pidempään. On tullut vahva tarve löytää jotain uutta. Ehkä jopa vielä kerran aloittaa uusi elämä jossakin, missä pimeä ja märkä aika vuodesta ei kestä tappavan pitkään.

Yksi iso syy on se, että mä en yksinkertaisesti taas kestä katsoa koirien silmiin, jotka pahimmalla loskasäällä kysyy:

Mamma, eiks me voitais jo mennä uimaan?

 

Me tarvittiin siis reissukoti.

 

(Täältä voi lukaista edellisen reissukodin ikuisuusetsinnästä. Ei nimittäin ollut helppoa ja kompromisseja tehtiin suuntaan jos toiseenkin). 

 

Ihana valloittava Fina!

 

Tuttavallisemmin - Fina

 

Adolfina, Fine lady = Fina! Welcome home!

 

Me ollaan varmaan jo ensimmäisen Euroopan reissun (ja Bandyn) jälkeen koko ajan toivottu uutta mahdollisuutta pyörillä liikkuvan kodin kanssa. Jos jostain löytyisikin meille sopiva, riittävän halpa, mutta kuitenkin "uskottava" menopeli, jonka kehtaisi tuunata juuri meidän tarpeisiin sopivaksi. Ja uskottavalla tarkoitan autoa, josta löytyy ASENNETTA.

Ja sitä Finasta löytyy.

Fina on vanha kuin mikä (1991), muttei kuitenkaan yhtä vanha kuin me😂. Se on nähnyt jo maailmaa, muttei sitäkään niin paljon kuin me. Kilsoja mimmillä on kuitenkin takana vain hieman yli 100 000, eli ei lähimainkaan niin paljon kuin meillä. Meidän ehdoton velvollisuus on siis järjestää Fina tien päälle - sinne missä aurinko paistaa ja vielä lämmittääkin. Finan tehtäväksi jää tarjota meille turvallisia kilometrejä ja koti, jossa on hyvä olla. Ja siinä me tietty autetaan Finaa.

 

Ahdas sohvaryhmä, onneksi ohjaamot penkit kääntyvät.

 

Bandyn metsästäminen oli jopa tuskallisen pitkä prosessi, mutta siitä opittiin jotakin. Edellisen reissun aikana me tutustuttiin Chipionassa vähän vanhempaan ja mukavaan brittipariskuntaan, jotka viettävät joka talvi tien päällä. He sanoivat tuolloin, että keskimäärin viides auto on sellainen, joka natsaa juuri omiin tarpeisiin. Noh, tämä on meille vasta toinen, mutta nyt on sen verran halpa auto, että sitä kehtaa jo muokkaillakin sopivaksi. Bandy oli liian arvokas, joten siellä ollessa lähinnä mietittiin kuinka pystytään pitämään auto timanttikunnossa tulevaa myyntiä varten. Viiden kuukauden reissussa siinä olikin sitten tekemistä, sillä kyydissä oli melko useinkin meriveden käherryttämiä koiranturkkeja.

 

Vaikka Fina loppupelissä löytyi lähes sormia napsauttamalla, kesti auton etsintäprosessi silti monta kuukautta. Alunperin me oltiin ostamassa Portugalin Pamelaa (samanlainen kuin Fina), mutta Pamela ei sitten ehtinytkään Suomeen meidän aikataulun mukaisesti. Syyskuuhun asti jaksettiin odotella, mutta sitten oli jo kaivettava suurennuslasi käteen ja etsittävä sitä kuuluisaa neulaa heinäsuovasta. Ja ellen mä ihan väärin muista, löysin Finan muutamassa päivässä. Vaikka etsintä jatkuikin vielä jonkin aikaa, se päätyi aina Joensuun Finaan. 

 

Terkkuja siis Joensuuhun!

 

Pikkuruinen keittiö, se pitää saada toimivaksi.

 

Finalle nimi tuli yllättäen taas koiramaailmasta, kuten Bandynkin (rakas ihana Bumba). Fina oli Tompan lapsuuden kultainen noutaja (Adolfina), ja koska merkitys nimen takana on just täydellinen (naarassusi, taistelija = kova mimmi), sopii se kuin nappi silmään meidän valloittavalle retroladylle. 

 

Me tullaan tekemään joitain muutoksia Finaan ennen tulevaa reissua, ja te pääsette seuraamaan prosessin etenemistä blogin ja somen puolella, tottakai! Koska Fina on integroitu menopeli, siinä on jo muutenkin enemmän tilaa (tai ainakin sen tuntua) kuin Bandyssä, mutta tavoitteena on värkätä sitä tilaa jollain ilveellä vielä lisää. Sohvaryhmä Finassa on samanlainen kuin Bandyssä, eli ihan helvetin ahdas kuukausitolkulla istuskella, joten siihen ainakin on tulossa muutos. Itse asiassa sohvat ja pöytä on jo purettukin, mutta vielä ei ole lamppu syttynyt jatkon suhteen. 

 

Ehkä me tarvitaan sellainen "musta lipasto", jonka myötä kaikki aukeaa😁.

 

Sen mä joka tapauksessa sanon, että jos mielitään tulevan talven kovimpia pakkasia karkuun, tulee taas ihan helvetillinen kiire. 

 

Kuka yllättyi?

 

Remppapalaamisiin siis!

 

Lämpöä kaikille💜 

 

 

Kylppäriremppa, osa 2 - valmista tuli, mutta tuskallisen hitaasti

 

 

Vähänpä mä tajusin rempan alkuvaiheessa, kuinka lopputtoman pitkästä projektista olisi kyse. Yölliset huussikeikat ja puskapissailut alkukesän kylmässä viimassa sateenvarjo käsissä keikkuen vei melkein hermoromahduksen partaalle ja kuuden viikon kohdilla, kun harjoittelin jo vakavasti hyperventiloimista, viimeinenkin vieras äijä talosta häipyi.

And just like that, we had a bathroom!

 

Kiitos tuhannesti ja vähän päällekin kaikille "äijille" että kävitte! Pakko kuitenkin tunnustaa, että oli enemmän kuin huojentavaa saada viimein huusholli kokonaan itselleen💜. Kysykää vaikka Boolta.

Mä kirjoitin niistä purkukatastrofeista jo aiemmin (lue täältä), eikä meillä lopulta ja yllättäen juuri muita katastrofeja ollutkaan. Paitsi tietenkin aikataulujen venyminen ja paukkuminen, sillä ei me sitten ehdittykään tekemään omaa osuuttamme, ennen kuin "äijät" jäi ansaituille lomilleen. Omasta hidastelusta napsahti sitten rempan kokonaiskestoon pari viikkoa ja rapiat lisäaikaa, ja vaikken mä yleensä ihan pienestä inise, olin tietyssä vaiheessa lähes valmis muuttamaan hotelliin. Tai jonkun vessallisen nurkkiin edes.

 

Lähtökohta oli karmea, kaikista järkyttävistä putkista piti päästä eroon!

Yllätyksenä laattojen alla oli betonia ja kokonaisuus oli vuorattu myös tiilillä, huh.

 

Ihan heti en sitten olekaan lähdössä uuteen kaaokseen, vaikka kylppärirempan aloittaminen alkuun niin upealta tuntuikin. Mutta niinhän ne aloitukset aina.

 

Lopputulema kylppärissä on paljon enemmän, kuin osasin edes toivoa. Samalla se on aivan jotain muuta, kuin alunperin suunnittelin (ja pakko sanoa että MÄ suunnittelin, koska tällä kertaa se meni näin), mutta niin siinä tuppaa käymään, kun kasaa kokonaisuuden oleellisimmat palat käytetyistä härpäkkeistä. 

Vihreät seinäkaakelit oli oikeastaan ainoa asia, joka meni suunnitelman mukaan. Niissäkin väri hieman muuttui, koska perse ei yksinkertaisesti kestänyt niitä upeimpia (lue KALLIIMPIA) laattoja. Kolmasosa hinnasta pois on sen verran paljon, että rakennettiin kokonaisuus sitten Bauhausin halpojen laattojen ympärille. Eikä tullut huono ollenkaan.

 

Kuuluisa sininen vaihe

Uuden kylppärin ikkunapokan kunnostusta

Ihana tuli pokastakin!

Missään nimessä en halunnut peilikaappia, enkä perusallaskaappia, vaan jonkun kauniin vanhan peilin, sekä jonkinlaisen vanhan puisen lipaston, jonka päälle sitten malja-altaan. Malja-altaita meillä olikin sitten loppupelissä kaksin kappalein, sillä kun ensimmäinen allas hankittiin Tori.fi:n kautta, ei meillä vielä ollut suunnitelman mukaista ja puun väristä lipastoa. Sellaista ei nimittäin meinannut löytyä mistään, ja kun viikot toisensa jälkeen vierivät, suunniteltiin jo että rakennetaan sitten joku allastaso juniorin bambuvaatetelineestä. Onneksi ei muuten tarvinnut lähteä siihen, sillä voin sieluni silmin nähdä, kuinka karmea lopputulos olisi ollut.

Ikinä koskaan milloinkaan en ajatellut, että allaskaappi voisi olla musta, mutta sellainen siitä kuitenkin tuli, kun supernätti ikivanha kaappi ilmestyi toriin myyntiin. Vielä siinä vaiheessa, kun Tomppa oli hakemassa kaappia, ajattelin hiovani sen puulle ja pintakäsitteleväni jollain vettähylkivällä systeemillä, koska sellainen mun alkuperäinen visio oli. Mutta kun täydellisen pinnan omaava musta kaunotar viimein seisoi verstaalla, en yksinkertaisesti voinut tehdä sille mitään. 

Olkoot sitten musta! Ja sillä tavalla se meni koko muukin suunnitelma vaihtoon.

Lopputulos on enemmän KAIKKEA💜. Se on niin kaunis, etten raaski roiskutella vettä mihinkään pinnoille - hyvä kun raaskin käydä edes suihkussa, hah...

Juttelin mun iskän kanssa pari päivää sitten puhelimessa, ja hän kysyi; 

 

Onkohan se teidän kylppäri vähän liian hieno siihen vanhaan taloon?

ISÄ!!! WTF...😂

Tämä kaunis lipasto muutti suunnitelmat

Ja tällainen siitä sitten tuli, aivan ihana vaikka itse sanonkin💛

Kippis!

Kylppäriremppa, osa 1 - Purkukatastrofit

 

 

Kerron ensin sen oleellisimman. 

 

Meidän tekemiset on useimmiten kuin hölmöläisten peiton jatkamista - leikataan lyhyen peiton toisesta päästä suikale ja ommellaan se sitten toiseen päähän, jotta saatais siitä pidempi. Näin se menee.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, jotta uuteen kylppäriin saadaan pöntöt, suihku, pesukone ja lavuaari niille paikoille mihin ne oikeasti halutaan, puretaan vanha kylppäri maahan asti. Tompan vaatimaa ikkunaa varten puretaan tietty myös aukko vastikään laudoitettuun seinään (kuinkas muuten!), sen lisäksi puretaan tietenkin myös kaikki sisäseinät. Mitä muuta tulee purettavaksi, selviää homman edetessä. Meidän lottovoittajan tuurilla veikkaan, että vaikka mitä.

Kylppäriin tulevan ikkunan paikka.

Ennen varsinaista purkuhommaan ryhtymistä kuultiin Tapsalta nykyisen kylppärin sisällöstä - ainakin noin suurin piirtein:

 

Vankka kuin mikä, ja vuorattu ympäriinsä tiilillä!?! What?

  

Uuh... tiedossa oli siis extra extra paljon purkamista sen normipurkamisen lisäksi. Ihan hirveän yllättynyt en kuitenkaan tajunnut olla, sillä näinhän se tuppaa meillä menemään. Liian helppo olisi yksinkertaisesti liian helppoa.

Ei Tapsa tohtinut muutenkaan suositella ton kokoluokan kylppäriremppaa, mutta ollaan me ennenkin tykätty kiipeillä perse edellä puihin, meni sitten syteen tai saveen. Harvemmin me toki lottovoitetaan, mutta kokemuksia rikkaampia ollaan aina. 

 

Vai pitäisikö sanoa, että ei ainakaan vellihousuja😅.

 

Purkuhommat alkuvaiheessa

 

purkuhommat viikon jälkeen. Vähän on hidasta.

Hankinnat tähän mennessä:

Niitä tehostelaattojahan mä tuskailin jo viimeksikin, mutta onneksi ei sentään Italian superkalliisiin laattoihin tarvinnut turvautua. Löydettiin nimittäin lähes toivotut tehostelaatat (38€/m2) niinkin eksoottisesta paikasta kuin Bauhaus, joten mikä ettei, onhan Bauhaus pelastanut meidät jo Euroopan turneella, kun löydettiin Barcelonan toimipisteestä meille puskaparkkeilun mahdollistava aurinkopaneelisysteemi. Ilman muuta sieltä löytyisi myös tehostekaakelit.

 

Kaikki muu on jotakuinkin hankkimatta, paitsi siis ne vanhat ikkunanpokat ja uusi wc-pytty. Jotain pressuja ja pikkuhimmeleitä on varmaan myöskin, mutta niistä mä en tiedä mitään. Ollaan me myös vuokrattu viikonlopuksi järeämpi piikkausvehje taltuttamaan tiiliseinää, mutta siitäkin on sakkoja tulossa jo neljältä päivältä. 

 

Moni todella oleellinen asia siis vielä puuttuu, mutta jostakin oli lähdettävä. Ihmetellään sitä kaikkea muuta sitten myöhemmin.

 

Vanha poka putsattuna, tästä sitten ehostamaan.

 

Seinien tiilivuorauksista me siis tiedettiin, mutta tiilien päällä oli myös vähintään kolme senttiä paksu betonikerros, ja kaikkea muutakin merkillistä löytyi. Kerrokset meni suurinpiirtein näin:

• laatat, joita kaakeleiksikin kutsutaan 
• helvetillinen betonikerros
• noin 7 cm paksut vanhat ja järeät tiilet
• vanhoja pilkottuja lannoitesäkkejä ilmeisesti kosteussuojana
• pinkopahvia ja miljoona pinkopahvinaulaa (yhdessä seinässä myös tapettia)
  
• laudoitus (ulkoseinässä myös purueristeet)

 

Vanhoista taloista löytyy aina jotain yllätyksiä, mutta en ehkä osannut odottaa niitä lannoitesäkkejä.

Sitten ne purkukatastrofit:

• Se pikkaisen järeämpi piikkauskone päätti kurkistaa olohuoneen seinästä läpi, joten saatiin siis rempattavaksi lisää huoneita.
  
• Heitin itseäni tiilellä päähän. Tähtäsin toki traktorin lavalle, mutta osuin lavan reunaan, josta sitten mojova kimmoke päälaelle. Onneksi ei ollut suurin mahdollinen tiili, muuten olisi ollut taju kankaalla.
  
• Kosteusvaurio katossa vanhan wc-poistoputken ympärillä. Lahoa lautaa löytyy, joten remppa siis paisuu olohuoneen lisäksi myös yläsuuntaan.
• Joku unohti tyhjentää lieden yläpuolella olevat hyllyt, ja piikatessa purkit hyppeli sinne tänne. Vaivalla kerätyt suppilovahverot putosi päälaelleen lieden kannelle, ja liesi säpäleiksi. Lisäduunia napsahti tästäkin, sillä olin ehtinyt tilan puutteessa täyttää meidän peräkärryn tiilillä, joka piti sitten uuden lieden hakureissua varten äkkiä tyhjentää. 

 

Liesi hajosi, kun hyllylle oli unohtunut purkki suppiksia.

Heittohommissa kannattaa olla varovainen, ettei osu itseään päähän.

Onneksi Kemiönsaaressa on jatkuvassa toimintavalmiudessa nämä "nopean toiminnan joukot" - putkimies, sähkäri ja työnjohtaja:

Hajotin vahingossa meidän lieden, milloin ehtisit tulla asentamaan uuden?

 

Kyllä mä tulen heti huomenna, ei huolta (sähkäri)

 

Edellisen kerran soitettaessa sähkäri saapui samana päivänä klo 20.15. Ja kun meille taannoin iski salama, saapui sähkäri klo 6.00 viikonloppuaamuna. Meidän luottoputkimies saapuu myös aina viimeistään seuraavana päivänä, ellei sitten olla sovittu jotain löysempää aikataulua. Valitettavasti meillä moni ongelma tuppaa olemaan lähes päivystyskeissi, joten auta armias jossei näitä "nopean toiminnan joukkoja" olisi. 

Sitten täytyy vielä mainita meidän särmä "työnjohtaja". 

Katosta löytyi kosteusongelma, ehtisitkö jossain vaiheessa käymään"

 

Joo, mä tulen ihan just.

 

Aivan mahtavaa siis, I love you all!

Hölmöläisten peitto ei siis valmistu ihan iisimmän kaavan mukaan. Töllistä on vedet poikki ja yllättäen sitä huomaa, kuinka luksusta juokseva vesi onkaan. Vessassa ei tietty voi käydä (yyh, onneksi on huussi), ja kaiken maailman toiminnan joukot on jäämässä ansaituille lomilleen. Jottei mun hermot ihan reviinny riekaleiksi, tahtia on kiristettävä huolella. 

Mähän tulen todennäköisesti hulluksi, jos pitää odotella vesiä sun muita "itsestäänselvyyksiä" viikkotolkulla.

Soijaa pukkaa pelkkä ajatuskin.

Ps. Lisää remppakaaosta luvassa homman edistyessä.

Huh, kyllähän sitä purettavaa on riittänyt.

Kylppäriremppaa, vihdoinkin!

 

 

Kemiönsaaressa kaikki hyvin!

 

On tehnyt monta kertaa mieli asetella sormet näppikselle, mutta kun on sata rautaa tulessa, pää täysin tyhjänä ja keskittyminen herpaantunut, aivot sääti itsensä säästöliekille. Kaiken lisäksi ensin tuli yllättäen kesä (ja kesätouhut), sitten palattiin taas takatalveen ja vimmattuun pohjoistuuleen, jonka myötä aivot kyllä jäätyivät.

Mutta kurjet on tulleet ja menneet, joten eiköhän se kesäkin sieltä vielä saavu. Sitähän me Suomessa jaksetaan odottaa koko pitkän pimeä syksy ja talvi, eli voisit mielellään tulla jo!

Koska blogin päivittäminen olisi vaatinut liikaa aivokapasiteettia, aloin kahlaamaan läpi vanhoja postauksiani, ja varsinkin kaikkea mikä liittyy Kemiön töllin remppaan. Se osoittautuikin yllättäen tuottoisaksi kahlaamiseksi, sillä pitkään kadoksissa ollut remontti-inspis nappasi palan korvasta ja käski tarttua"härkää sarvista", eli tehdä vihdoin ja viimein jotakin meidän karmealle minikylppärille. (Aiempia remonttipostauksia voit muuten lukaista vaikka täältä ja täältä).

Tätä inspiraatiota on muuten odotettu, sillä rehellisyyden nimissä kylppärin remppa on ollut suunnitelmissa kuusi pitkää vuotta, eli aivan meidän yhteiselon alkumetreiltä lähtien. Ja vaikken meitä ihan saamattomiksi kutsuisi vieläkään, niin jossain vaiheessa se suurempi remppainto vaan otti ja lopahti - hanskat siis iskettiin tiskiin lähes kirjaimellisesti.

 

Tai ehkä muu elämä vaan otti ohjakset, ja hyvä niin.

Töllin minikylppäri on kuitenkin niin karmea, että pikkuruinen pihasauna ollut käytössä kesät talvet. Se ei ole koolla pilattu, saatikka viihtyvyydellään, mutta kohtuu hyvin se on ajanut asiansa, kun ei liikoja valita. Kaikki retkisuihkua käyttäväthän tietävät omakohtaisesti, kuinka luxusta sen kanssa pelaaminen voikaan olla, varsinkin talvipakkasilla, vaikka toki se ämpärin ja kauhan voittaakin. "Luksusta" on kai sekin, kun joka laudan välistä vetää kylmää viimaa, talviaikoina vedet kannetaan ämpäreillä saunaan, eikä varpaita voi pitää lattialla jäätymisuhan ollessa todellinen. Omalla tavallaan toki eksoottinen kokemus, mutta jonain päivänä voisi olla ihan nastaakin käväistä vaan lämpöisessä suihkussa ilman sen kummempia kommervenkkejä.

 

Voihan pikkuruinen pihasauna!

 

Kylppäri on siis edelleen lähtöpisteessä, kaadot on päin helvettiä, vessanpytyllä istuskellessaan voi katsella seinän kolosta sujahtaneen hiiren flengailua käsisuihkun johdossa, sekä karmeita pölynkerääjiä, joita putkiksikin kutsutaan. Euroopan reissun aikana tölli oli vuokrattu meidän naapureille, ja heitä varten ostettiin sentään suihkukaappi juurikin kaatojen takia, mutta eipä me itse olla sitäkään käytetty.

 

Phuuh, kaamee paikka.

 

Vai mitä sanot?

 

 

Kylppärin remppa on jäänyt edellisiltä omistajilta kesken jo 20 vuotta sitten, eli pelkästään sen puolesta kaakeleitten saumat ja vesieristysten päivitys on ajankohtainen. Kuusi vuotta me ollaan siirretty väistämätöntä, mutta nyt siihen tulee muutos!

 

Mulla on jo pitkään ollut herkullinen visio tulevasta spa-osastosta kylppäristä, mutta täsmälleen oikean värisiä tehostekaakeleita ei tunnu löytyvän mistään, paitsi ehkä sadalla eurolla neliö, ja ehkä Italiasta. Ainakaan niitä ei löydy valmiina kaupan hyllystä, mikä tekee hommasta piirun verran haastavampaa. Ensin on selattava lukuisia laattakuvastoja ja nettisivustoja, sekä tilata kaikkia mahdollisia näytelaattoja sieltä sun täältä, sillä en usko nettisivuilta bongattujen laattakuvien olevan täsmälleen todellisuus. Ennen kylppäriin valittuja tehostelaattoja taas on vaikea päättää muustakaan sisustuksesta, mikä tekee koko hommasta melkoista tetristä.

 

Ihania kaakeleita, ehkä tota vihreätä?

 

Ja jottei aivan liian helpoksi menisi, ollaan myös päätetty vaihtaa koko himmelin järjestys. Tätä visiota varten olikin jo tilattava meidän luottoputkimies paikalle kertomaan, mikä näillä pelimerkeillä on oikeasti mahdollista. 

 

Vitsit että mä diggaan näitä paikallisia yrittäjiä, sillä kun asenne on;

Vedetään lattia maahan asti auki, niin kaikki on mahdollista😁

 

Ja niinhän me siis tehdään!

 

Arvatkaas muuten mistä aloitettiin... no tietty vanhoista ikkunanpokista, kuinkas muutenkaan😆. Meidän minikylppärissä ei ole ollut ikkunaa, ja kun kerran revitään kaikki auki, Tomppa vaatii sinne sellaisen. Ja koska vanha talo, se ei voi olla mikä tahansa ikkuna, vaan pokien pitää myös olla vanhoja, sekä sopia täydellisesti töllin julkisivuun. Lähes sama asia siis, kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

 

Näistä tulee siis kylppärin ikkuna joku päivä.

 

Omasta takaa ei sopivia pokia löytynyt, joten käväistiin Salon Rakennus ja varaosa -vanhan tavaran putiikissa ostamassa yksi pari pokia, eli sisä- ja ulkopoka. Kuten kuvasta näkyy, sievät kuusiruutuiset pokat oli nähneet parhaat päivänsä jo aikaa sitten, niistä puuttui laseja, eikä puuosatkaan olleet varsinaisesti priimakunnossa, mutta onneksi tässä on muutaman vuoden aikana kehittynyt jo sen verran ikkunankunnostustaitoa, että ikkunaongelma on vain kuukauden mittainen hidaste. Ja siinä välissähän ehtii muun kylppärin suhteen hommailla kaikkea muuta.

Nyt kun vielä saisi sen täydellisen vision - mitä tulee mihinkin, millaiset tehoste- ja lattialaatat, tulisko wc-pytty seinään, laatoitetaanko kaikki seinät, vai tehostetaanko jotenkin muuten sellaista "boho chic Aasia" -meininkiä? Ei mitään haisua, ja siksipä ei moukarikaan ole vielä heilunut.

Hirveä himmeli, mutta kohta lähtee😁.

Ihanaa kesän odotusta teille!

Ps. remppapäivityksiä tulossa...

Salon rakennus -ja varaosa, ihania vanjoja juttuja!

Noitten ikkunoitten väliin tulee kylppärin ikkunakin.