Matka on pitkä ja ehkä kivinenkin, mutta olen nyt saanut ihanan mahdollisuuden etsiä itseäni sielujen synnyinmaassa Thaimaassa (näin totesi astrologi Markku Manninen minulle aikoinaan), joten tavoitettelemista riittää. Mutta kuinka vaikeata voi 15 minuutin pysähtyminen olla? Meidän perhe 20-kymppistä Jesseä lukuunottamatta on nimittäin viimein muuttanut kylmää pakoon Samuin lämpöön. Suunnitelmia on, mutta kuten yleensä, ensin tehdään ja sitten mietitään.
Aika kuluu Samuilla varmasti nopeammin kuin Suomessa. Ja olen siis jäätävän varma asiasta. Joka päivälle olen suunnitellut kaikenlaista , kuten tämän blogin aloittamisen ja joka ikinen päivä puolet jää tekemättä. Vaikka olen tottunut muuttuviin tekijöihin jo aiemmassa elämässäni, niin niitten määrä tässä tavallisessa thaimaalaisessa arjessamme on pöyristyttävä. Miska (11 v. poikamme) on koulureissullaan jokainen arkipäivä klo 8-17, joten ”omalle ajalle” luulisi löytyvän ruhtinaallisesti tilaa kalenterista. Mutta kun se ei vaan mene niin. Joku tulee kahville, naapurin rakennusmiehet pörräävät tsekkaamassa milloin mitäkin, putket menevät tukkoon, lasipöytä hajoaa, netti ei toimi tai TV, skorpiooni kylässä tai mitä tahansa jopa mahdotonta. Vähän on ollut sellaista tulipalojen sammuttelua tämä ensimmäinen Samuin kuukautemme. Toivottavasti rauhoittuu edes jotenkin, vaikka olenkin löytänyt itsestäni myös sen kadoksissa olleen sosiaalisen puolen. Suomessa olin kuitenkin melkein erakko.
Mutta voi miten hyvin mä viihdyn tässä uudessa elämässä! Jokainen aamu, kun otan sen ensimmäisen kupin kahvia trooppisella terassilla ja katson upeata merinäköalaa, en voi olla miettimättä kuinka paljon tätä paikkaa rakastan. Kesällä olisi tarkoitus mennä pyörähtämään Suomeen, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole mitään mielenkiintoa. Sisko perheineen asuu Hong Kongissa, Jesse tyttöystävänsä kanssa ensimmäisessä yhteisessä asunnossaan, äiti paremmilla golfkentillä ja isäkin suunnittelee eläkepäivien viettoa Thaimaassa. Ainoa syy Suomeen menoon on vanhempi poikani Jesse ja Suomikodin mahdollinen pakettiin laittaminen.
Mutta en halua mennä asioitten edelle, paljon ehtii tapahtumaan ennen kesäkuuta, jolloin lentoliput Suomeen olisivat. Minulla on vahva usko siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja asiat tapahtuvat niin kuin niiden pitääkin. Nyt vain mieli avoimena odottelen merkkejä ja jätän ajatukset taka-alalle.
pysähtynyt aika
Ja etsin itseäni. Se on nimittäin juuri se mahdollisuus, jonka olen nyt saanut. Sain jo syksyllä, kun olimme täällä aiemmin pidemmän reissun, mutta en löytänyt. Joten nyt yritän uudestaan. Ehkä se löytyy kirjoittamalla, meditoimalla, auttamalla muita (en tiedä vielä miten), tai sitten jotenkin yllättäen?
Tarkoitukseni on kuitenkin kirjoittaa kaikesta tästä haahuilusta, siitä kuinka kiivetään takapuoli edellä puuhun ja siitä mitä kaikkea tähän elämänmuutokseen kuuluu. En kuvittele tietäväni Thaimaasta tai Koh Samuista enemmän kuin muut, mutta kerron siitä mitä unelmien tavoittelu meidän näkövinkkelistä tuo tullessaan. Tervetuloa matkaan!
Ei kommentteja