Taidan tämänkertaisessa postauksessa vaan listata viiden viikon aikana tapahtuneita asioita lyhyesti ja palaan avaten näitä sitten paremmin tässä ehkä jopa päivittäin (toiveajattelua voisi joku sanoa), tai ainakin jotain siihen suuntaan.
Mutta täällä taas ollaan, siis Samuilla! Ehdittiin välissä pyörähtämään myös Kuala Lumpurissa, mikä on valitettava velvollisuus kolmen kuukauden välein Thaimaassa, ellet sitten omista eläkeläisviisumia. Siis Kuala Lumpur ei ole pakko, vaan maasta poistuminen. Visa runista oli siis meidänkin reissussa kysymys, onneksi se vaadittava seuraava runi tapahtuu sitten Suomen visiitillä kesällä.
Vanhin poikani Jesse pyörähti parin viikon visiitillä tyttöystävänsä Lotan kanssa ja olipa muuten ihana nähdä! Ja voi mikä järjetön ikävä tuli taas pariskunnan lähdettyä Suomeen. Mutta äärimmäisen mukava oli huomata, että myös Jessellä oli ollut ikävä, edes pienesti. Kentällä Suomeen lähtiessä se toivottu asiakin nimittäin tapahtui; kauan odotettu halaus 2kymppiseltä klopilta :).
Ennen Jesseä ja Lottaa siis tulivat siskoni perheineen ja Miska sai kaipaamansa suomenkielistä seuraa. Sitä kaveri oli odottanut kovasti. Tosin siskoni poika Aleksi on monikielinen, mutta suomi sujuu myös hienosti. Kuten varmaan arvaattekin, niin kahdeksan henkeä kahden kylppärin kämpässä tiesi jos jonkinmoista hässäkkää. Välillä otettiin vähän yhteenkin, mutta onneksi sentään aikuiset eivät niinkään. Loppupelissä sopeuduimme yllättävän hyvin koko porukka saman katon alle ja hauskaahan meillä oli.
Samuillakin on tapahtunut kaikenlaista ja jopa jotain järkyttävääkin. Asioita jotka ovat saaneet ainakin allekirjoittaneen miettimään lintukodon mielikuvaa uudestaan. Historian ensimmäinen autopommi esimerkiksi räjähti uuden kauppakeskuksen parkkihallissa eräänä iltana, mutta onneksi kukaan ei sentään hässäkässä kuollut. Tämä tapahtuma ylitti uutiskynnyksen myös Suomessa ja porukalla jouduimmekin ilmoittelemaan mahdollisille huolissaan olijoille kaiken olevan meillä hyvin. Tosin oltiin kyseisellä tapahtumapaikalla juuri päivää aikaisemmin, eli toisinkin olisi voinut olla. Lisäksi joitain ampumisiakin täällä on ollut ja huolestuttavaa on se, että niitä tuntuu olevan täällä nyt vähän väliä. Saa nähdä mikä on Samuin suunta jatkossa. Vaikka armeija teki rynnäkön saarelle kuten odotettiin, niin mitään sen parempaa ei visiitti näytä tuoneen tullessaan, ehkä jopa päinvastoin.
Ensimmäinen Thaimaalainen firma tuli sekin perustettua kaiken hosumisen ohessa. Asiat meni suurinpiirtein niin kuin pitikin, kolme paikallista saatiin yhtiökumppaniksi ja pätevä kirjanpitäjä hoiti paperityöt. Nyt pitäisi ehtiä keskittymään itse sitten siihen tekemiseen. Jos vaikka olisi mahdollista saada pientä tuloakin sitä kautta.
Taidan juuri nyt palkita itseni lasillisella punaviiniä blogipäivityksen kunniaksi ja palata näihin tunnelmiin toivottavasti jo huomenna. Jos vaan netti toimii, sekään ei ole niin itsestään selvä asia edes nykyaikana täällä...
Elämänviisauksia
Ei kommentteja