Kolmen kuukauden kuoppa

Suomalainen ystäväpariskuntamme, jotka asuvat myös täällä, mainitsivat tuossa taannoin, että kolmen asumiskuukauden jälkeen tulee jonkinlainen "kuoppa". En tiedä miten tutkittu juttu, tai kuka tutki, vai tutkiko kukaan, mutta jotain sellaista tuntui tapahtuneen myös meille. Vähän salakavalasti se iski ja yhtäkkiä kaikki rupesi olemaan vähän plääh...

Miska oireili ensin ja olisi varmasti pitänyt huomata jotain merkkejä normiaskareitten seassa. Jutut meni siihen malliin, että "se on ihan tyhmä tyyppi", "ei mua huvita lähteä uimaan kavereitten kanssa", en mä halua tehdä sitä, enkä tätä. Normaalina valituksena otin alkuun kaikki, mutta avainsanat "mua kiusataan" ja "treeneissä ei ole kivaa kun mä olen huono" saivat sitten viimein havahtumaan. Jotain on oltava vähän pielessä oikeastikin ja toivottavasti se on vain koti-ikävää. Kiusaamisasia treeneissä on nyt seurannassa ja voin palata siihen, kun jotain selviää.

Tompalla on hommaa kitarakoulun avaamisessa täällä ja minulla ei ole vielä mitään, vaikka kovasti mietin pääni puhki. Toisella on kiire ja toisella on tylsää. En mä valita, siis täällä on upeat maisemat, rannat ja kaikki . Voisin hyvin viettää päiväni vaellellen mopolla ympäriinsä, mutta kun meillä on vain yksi mopo ja sekin melkolailla Tompan ajossa.

Olen siis paljon kämpillä ja hienoa, minulla olisi hyvin aikaa vaikka laitella blogia esiintymiskuntoon. Sitä olen oikeastaan paljon tehnytkin ja hoitanut Jessen asioita Suomessa, kun ei silläkään ressukalla ole onnistanut työnhaussa. Voisin hyvin ahertaa myös ihanassa puutarhassa, viljellä vaikka jotain, mutta nyt on oikeasti niin helvatan kuuma, että päivän kuumimmat hetket on melkein pakko olla ilmastoidussa sisätilassa. Edes mopolla ajelu ei viilennä kainaloita yhtään.

Eli aika paljon ollaan kukin oltu tahoillamme, hölmöjä kun ollaan. Miska koulussa (no se on pakko) ja me Tompan kanssa omillamme. Kerran viikossa meillä on Suomalaisten ystävien kanssa jollain vaihtuvalla biitsillä täällä mölkkyturnaus. Se on mukava rutiini, josta teen ihan oman postauksen joku päivä. Olen mä sentään liittynyt erilaisiin paikallisiin hyväntekeväisyysryhmiin ja toivottavasti sitä kautta aktivoidun sekä linkityn muihinkin kansallisuuksiin. Näistä ryhmistä kerron myös jatkossa lisää.

Mutta eihän se riitä mitenkään tämän suorittamisen seassa. Entäs jos satsaisi vaihteeksi vaikka parisuhteeseen ja perheeseen? Olisiko siinä mitään järkeä? Aika varmasti olisi...


Miska riippumatossa


Jungle clubin aurinkotuoleista huikeat maisemat


Upea auringonlasku meidän terassilla