Onneksi Miskan maailmankarttaan on pari muutakin neulaa ilmestynyt, kuin pelkästään Thaimaan, mutta äidin ja isän matkassa kun kulkee, niin Samuista on tietenkin tullut se kotoisin kohde. Toisilla on mökki järven rannalla Suomessa, me halutaan ajatella että meidän mökkipaikka on täällä. Ei sekään huono vaihtoehto ole.
Kun me viime kesänä ilmoitettiin Miskalle, että syksyllä lähdetään kolmeksi kuukaudeksi Samuille, niin kyllä se alkuun pientä nikottelua aiheutti. Reippaana tyyppinä ja itsensä kasauksen jälkeen Miska suhtautui asiaan niin, että on mukavaa kun tullaan jouluksi kotiin Suomeen. Se kolme kuukautta meni hujauksessa Miskan käydessä ”rantakoulua” vanhempien opastuksella. Ja mikäs siinä ”välitunneilla” turkooseissa aalloissa polskutellessa! Mutta en suosittele ainakaan pidemmäksi ajaksi sitä vaihtoehtoa kenellekään, sillä ainakin meidän poitsu on sen verran sosiaalinen, ettei mikään voita kavereita. Onneksi syksyllä bongattiin paikallinen jalkapallojoukkue, josta niitä tarvittavia kavereita löytyi. Ei siinä tiimissä tosin paikallisia lapsia pelaa, mutta edes täällä asuvien ulkomaalaisten lapsia. Pelkästään fudiksen takia syksy olikin loistavaa englannin kielen tiiviskurssia kolmena päivänä viikossa aina muutaman tunnin kerrallaan. Valmentaja Serbiasta ja pelaajia Italiasta, Ranskasta, Venäjältä, Briteistä, Serbiasta ja ainakin Kanadasta. Joitain saatoin unohtaakin.
Kun sitten jouluna pudotettiin pommi, että tammikuussa tullaan takaisin Samuille, niin uskoakseni se ei tuntunutkaan sen kummemmalta, etenkin kun luvattiin palata taas kesäksi Suomeen. En väitä, etteikö Miskalla olisi ikävä Kalajärven kavereitaan, mutta tänne oli nyt helpompi tulla, kun oli edes tutuissa ympyröissä fudista tiedossa. Uusi koulu tietenkin vähän jännitti, mutta kun heti kättelyssä käytiin Samuin kansainväliseen kouluun tutustumassa, niin sinnehän se jo halusi heti seuraavana päivänä. Koulussa oli nimittäin pari tuttua koltiaista fudisjengistäkin.
Koulu on alkanut superhienosti! Välillä tietenkin ottaa aivoon heräämiset ja pitkät koulupäivät, mutta niin se olisi suomessakin. Onneksi Miskalla oli pohjalla melko hyvä englannin kielen taito, joka parani huimasti jo syksyn oleskelun aikana. Tammikuun ensimmäisen parin viikon koulussa olon jälkeen kielitaito olikin sitten jo käsittämättömällä tasolla. Kun Samuilla noin yleisesti puhutaan melkoista ”rantalontoota”, niin samaa ei voi sanoa Miskasta. Mä näkisin, että vaikkei mitään muuta tästä vanhempien haahuilusta jäisi Miskalle taskun pohjille, niin vähintään läjä uskomattomia kokemuksia ja vahva kielitaito. Katsotaan mitä tahtia kehittyy skilssit Thaimaan kielessä ja Kiinassa, niitäkin nimittäin löytyy lukujärjestyksestä viljelyn ja muun tarpeellisen aineen joukosta.
Pisteenä i:n päällä on tietenkin tämä ihana kylä. Täältäkin on löytynyt kavereita briteistä, koreasta ja israelista. Välillä tuntuu, että meidän villan ovi käy turhankin tiheään, kun varhaisteinejä ravaa sisään ja ulos. Ja kaiken kukkuraksi on tietenkin Boo, ihana ja aina hymyilevä Samuin seisoja. Miskalla on kaikki hyvin ja kesän jälkeen palataan näille tonteille hyvillä mielin.
Muuten melko tehokas päivä näyttää nyt loppuvan siihen, että vesi on loppu. Lämpötila 30, tuntuu iholla 37 asteiselta, hiki virtaa ja kello on paikallista aikaa jo 20.05. Suihkuun olin ajatellut pitkän päivän ja kohtalaisen hikoilun jälkeen mennä, mutta taitaa jäädä haaveeksi tältä erää. Ja kun vesi on loppu, se on loppu myös vessasta, voi saamari! Kehtaisko sitä painaa hikisenä kylän yleiseen uima-altaaseen?
Kylän vastaanottokomitea
Jalkapallovalmentaja ja pelikaveri
Ei kommentteja