Kotiin, vai?

Pohdittiin tossa Tompan kanssa, että miltä Suomeen lähtö tuntuu. Ollaanko sitä nyt menossa kotiin vai lomalle johonkin, vai jotain ihan muuta. Missä on koti, kun ei ole ihan vielä täysin integroitunut Samuihin? Espoossako, missä odottaa tyhjät neliöt, eikä kukaan ole istuttanut kesäkukkia ja laittanut suihkulähdettä toimimaan?

Sunnuntaiaamuna Villa Zappyyn (olen päättänyt ristiä Samuin kodin siksi) saapui ensin siivooja, ja sitten kolme tuntia ennen sovittua aikaa Zappyn vuokralaiset- vuokrattiin Zappy nyt ainakin alkuviikoiksi, että saadaan vähän kuluja katettua- eikä siis ehditty alta pois. Kyseessä oli juuri sellainen räjähtävä lähtö mistä en tykkää ja ihan varmasti jotain oleellistakin jäi tekemättä. Ainakin rahaa oli tarkoitus Thaimaan tileillä siirrellä, jotta olisi saanut automaateista jotain nostettua. Pankkitunnukset saatiin juuri, mutta kukaan ei kertonut että salasanat pitää noutaa postista, joten tilisiirrot netissäkään ei nyt onnistu. No, tuliaiset jää nyt sitten vähän köyhemmiksi.

Päätettiin tehdä kotimatka mahdollisimman pienellä budjetilla, joten valittiin yhden pysähdyksen taktiikka. Laiva Donsakiin ja siitä bussi Surat Thaniin. Mulla on joitain typeriä periaatteita ja yksi on, etten kulje mini vaneilla mihinkään syystä, että suurin osa kuskeista kaahaa kuin hullut ja onnettomuuksia sattuu. No jouduttiin kuitenkin sellaisen takapenkille polvet kurkussa istumaan. Onneksi matka Surat Thaniin ei ollut pitkä. Ehdin kyllä löytämään itsestäni hemmotellun pikkutytön kiukuttelemassa, kun ei asiat nyt menneetkään ihan niin kuin oli ajateltu. Ja harvoinhan ne meneekään, ainakaan Thaimaassa.

Aika moni muuten reissuillansa pyörähtää Surat Thanin kautta lentokentän takia, ja siksi että Air Asia operoi sieltä. Samasta syystä mekin päädyttiin sinne jo toista kertaa. Meidän familylle säästö tämän halpalentoyhtiön lennoilla Bangkokiin oli kolmisen sataa euroa. Lautat ja bussit eivät maksa muutamaa euroa enempää ja jos kerran aika antaa myöden, niin mikä ettei.

Ei oltu aiemmin Surat Thaniin tutustuttu, mutta "etämatkanjohtajamme" Kurre laittoi niin hyvät vinkit peliin, että valittiin helppo kaava. Pikku hotelli nimeltä My Place 100 metriä night marketista ja siinähän sitä oli majoitus ja iltaohjelma taputeltuna. Varmaan sieltä jotain muutakin olisi löytynyt, mutta säästettiin tuliaishoppailut Bangkokiin.

Khao San Road kuuluu taas näihin parjattuihin kohteisiin Thaimaassa, mutta itse pidän siitä silloin, kun aikaa on yksi ilta. Kaikki kompaktisti lähietäisyydellä, ei tarvita skytrainia, tuc tuceja tai takseja. Majapaikat löytyvät hop in- meiningillä ja viime hetken Thaimaan tuliaiset näppärästi nurkan takaa. Menokin on nykyään melko kesyä ja porukkaa ainakin nyt oli hämmästyttävän vähän.

Me hypättiin sisään sellaiseen hotelliin kuin Sleep withinn ja se oli kyllä virhe. Ihan ok muuten, mutta vessa oli rikki ja kun illallisen jälkeen yritettiin päätyä höyhensaarille, niin alakerran reggae bändi teki siitä mahdotonta. Jos olisimme kahdestaan osuttu bileisiin, niin varmaan olisimme olleet mukana jammailemassa, mutta tällä kertaa Miska mukana ja aamulla aikainen startti, sekä jalat poikki.

Tulihan se unikin sieltä viimein, mutta ehkä kolme tuntia ei kuitenkaan ollut riittävästi. Meidän perheessä Tomppa nukkuu joka paikassa ja vaikka varpaat korvissa, minä ja Miska valvotaan. Edessä oli siis pitkät lennot ja väsyneitä ihmisiä. Kaiken lisäksi lento Istanbulista Helsinkiin oli vielä 2,5 tuntia myöhässä. Jossain vaiheessa meinasi kyllä hermotkin mennä, mutta tällä kertaa sain itseni kasattua kohtuullisesti. Sitä mä vaan aina mietin, että minkä ihmeen takia kukaan lentoyhtiön väestä ei missään vaiheessa tullut antamaan mitään infoa lennon tilasta; milloin lähtee ja miksi myöhässä? Kaikki olisi niin pienestä kiinni, vähän virvokkeita väsyneille matkustajille ja pieni infotilaisuus, ja kaikki muistaisi hyvällä.

Lennettiin muuten ensimmäisen kerran Turkish Airlinesilla ja kyllä, mua jännittää aina kun tuntemattomasta on kyse. Kaikkiaan ihan ok, erittäin mukavat istuimet ja paljon hyviä elokuvia. Palvelussa olisi ollut kyllä paljonkin parannettavaa, mutta ehkä se ei kuulu kulttuuriin. Ruoka tosin oli kerrassaan loistavaa ja viiniäkin sai niin paljon kuin halusi. On se muuten aivan eri asia saada menu käteen, josta voi valita ruoan (vähän niin kuin bisneksessä) ja kaiken huipuksi ruokailu kunnon välineillä verrattuna muovihaarukoihin on siis melkein luksusta.

Ja täällä Suomessa sataa vaan vettä, voi hyvää päivää ja juhannusta vaan...


Surat Thanin tuc tucit, vähän erilaiset kuin Bangkokissa


Tomppa nukkuu missä vaan, voi onnellista!


Pieni ele hotellilta ja palaan varmasti takaisin


Khao San Roadia auringon laskiessa


lento myöhässä


Turkish Airlinesin menu