Vaikka kaikki rokotukset koiralla on kunnossa, niin tuontimääräykset Euroopassa on sen verran tiukat, ettei tämä viisi kuukautta asioitten järjestämiseen riittänyt. Toisaalta Boo tuli kuin puskasta helmikuun alussa meidän terassille ja jäi sen sileän tien. Siihen ei oltu varauduttu, vaikka koira Miskan haaveena olikin, mutta ilolla otettiin karvaturri vastaan.
Moni täällä asuva ja joskus pidempiä aikoja viettänyt tietää, kuinka helposti näihin katukoiriin rakastuu ja jokusen lopulta omistaa. Tai täällähän koira siis omistaa yhtäkkiä sinut. On onnellisia tarinoita ja koira viedään lopulta omaan maahan, tai sitten on niitä tarinoita, jossa "isäntä" lähtee ja koira jää odottamaan loputtomiin. Me ei kuuluta tähän jälkimmäiseen ryhmään, vaan päätös tästä ikävästä vastoinkäymisestä huolimatta pitää. Me kuulutaan siis Boolle, loppuun asti.
Noista tuontimääräyksistä sen verran, että sen jälkeen kun tarvittavat raivotautirokotukset on otettu, muistaakseni 2 kappaletta ensimmäisen vuoden aikana ja näissäkin taisi olla kuukauden väli, voidaan koiralta ottaa verikoe. Tämä lähetetään sitten "kolmanteen maahan" hyväksyttyyn laboratorioon ja testin tuloksessa menee sen 1,5 kuukautta. Kun hyväksytty testitulos tänne sitten saapuu, ja koska Suomessa ei ole karanteenia, joutuu koira olemaan täällä sen kolme kuukautta ennen kuin voi matkustaa EU-alueelle. Täällä kaikki kyllä hoituu hyvin ja meillekin sivulauseessa sanottiin, että papereita voisi vähän fixata, mutta kun ollaan tulossa Istanbulin kautta Suomeen, niin kukaan ei uskaltanut sanoa maan käytännöstä mitään. Eikä nyt vaan voitu ottaa sitä riskiä, että tämän "rievun" elämä olisi päättynyt Turkkiin.
Olin myös lupautunut "koirakummiksi" eräälle Suomeen adoptoidulle koiralle, eli ottamaan koiran mukanamme lentomatkalle, mutta koiran suomalainen omistaja ei myöskään uskaltanut ottaa riskiä nimeltä Turkki. Kaksi koiraa jää toistaiseksi vielä Thaimaahan ja näillä mennään.
Onneksi löysimme Boolle hyvän hoitopaikan tästä läheltä. Maenamissa on koirille ja kissoille tarkoitettu Resort nimeltään The Dogfather, joka on vähän niin kuin lomapaikka elukoille, mutta jossa on myös mahdollisuus saada koiraansa koulutettua tai muuten vain tavoille opetettua. Toivottavasti myös Boon matkaan tarttuu hitunen jotain "käytöstapoja" saksalaisen koirakuiskaajan opissa. Ainakin ja luojan kiitos Boo on turvassa sen kaksi kuukautta, kun käymme vanhempaa ihmispoikaamme kotimaassa moikkaamassa.
Koirakuiskaaja meitä lohdutteli sillä, että kaikki menee hyvin ja laittavat Boosta kuvia joka viikko. Eikä unohtaminen kuulemma kuulu kuvioon, vaan jälleennäkeminen elokuussa tulee olemaan hännän heilutusta ja hyppimistä. Mutta wau mitä leikkikavereita Boolle siellä oli!
Boo on tosin viime aikoina oppinut vähän huonoille tavoille, kuten nukkumaan sängyssä silmän välttäessä. Viime yönäkin oli hiukan ahdasta meidän makuuhuoneessa, kun Boo oli päättänyt ensin mennä Miskan sänkyyn nukkumaan ja Miska oli sitten siirtynyt lattialle meidän huoneeseen. Loppupelissä myös Boo päätti seuran sänkyä paremmaksi ja päätyi sekin meidän huoneeseen. Ihan turhaan tässä maksetaan kolmen makuuhuoneen asunnosta, hyvin näköjään mahduttaisiin yhteenkin.
Koirahotelli The Dogfatherin leikkikavereita
Boo sängynvaltaaja
Hauska tarina! Ja onhan Boo niin suloinen.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, niin on suloinen kuin mikä. Pitää käärmeet ja muut öttiäiset myös loitolla ja perheen turvassa.
Poista