Kohtaamisia ja SuomiPoppia

Täällä mä kesäflunssan kourissa myötäelän festarielämää, kun just nyt ei muutakaan voi. Tompan ja Ilarin kesäduunit on heittänyt pojat tällä kertaa Suomipop-festareille Jyväskylään loistavia bändejä kuuntelemaan (ei, tietenkään en ole kateellinen, ainakaan hirveästi, paitsi että Elastisen ja Apulannan olisin kyllä halunnut nähdä) ja mun tehtäväksi on jäänyt tarpeettoman tavaran myyminen varaston tyhjennyksen tiimoilta. Pitäisköhän mun harkita paluuta myyntialalle, kun ohimennen nenä valuen tuli yksi kappale autojakin myytyä? Huh huh, viimeinkin sain pojan citikan uuteen kotiin!

Kerroin aiemmassa postauksessani Villa Zapyn vuokranneesta suomalaisesta perheestä ja kävikin niin loistavasti, että nämä meidän Samuin suomalaiset huippumyyjät saivat katon päänsä päälleen Jyväskylän visiitillään juuri tältä kyseiseltä perheeltä ja se on kyllä huikean ystävällistä. Ilmeisesti asumisratkaisu on jokseenkin mielenkiintoinen, sillä poikien majapaikka sijaitsee psykiatrisella osastolla? En mä siitä yhtään ylläty, se nyt varmaan sopii niille kuin nappi silmään. Onneksi Ilarin vaimo on tällä reissulla mukana, ettei pojat joudu suljettujen ovien taakse pysyvämmäksi aikaa.

No vitsi vitsi, mutta siellä ne nyt viikonlopun majailee. Ja mä niin kaipaan Samuille...


On toi mun mies komee kaveri...


Hei mä puutun kuvasta!


Kai ne on tuolla turvassa?