Yksi tämän kesän Suomen tavoitteista oli löytää uusi koti meidän vanhemmalle pojalle ja hänen tyttöystävälleen. Lotta hyväksyttiin ammattikorkeaan opiskelemaan, joten heidän nykyinen asuntonsa Helsingin ytimessä on aivan liian kallis. Tällä hetkellä on kuulemma asuntomarkkinoilla kaikkein kuumin sesonki, etenkin yksiöiden ollessa kyseessä, koska kaikki opiskelijat ovat saaneet oppilahkonsa tietoonsa ja moni tulee muualta Suomesta tänne asunnon hakuun. Haasteet tiedostettiin, mutta onhan tossa hommaa erottua satojen ja tuhansien muitten hakijoitten joukosta. Pukeutuisko jakkupukuun, vai kelpaisko vähän rennommin...
Tänään kuitenkin tuli yhtäkkiä sellainen ihme fiilis, että päätin avata yhden sivuston, jossa olikin ensimmäisenä tarjolla hyvänkokoinen yksiö heidän toivomaltaan paikalta ja vielä kerrassaan halpa. Soitto sinne ja yllätys yllätys, olinkin ensimmäinen läpipäässyt soittaja. Tämä johtui siitä, että rouva oli hieman aiemmin laittanut ilmoituksen ja paennut suihkuun ennen ensimmäiseenkään puheluun vastaamistaan. Ja itse satuin soittamaan siis juuri suihkun jälkeen. Pitäisiköhän tänään laittaa myös eurojackpot vetämään?
Kasasin huojuvan itseni ja ei muuta kuin asuntonäyttöön. Onneksi tämä meikäläisen ukkeli lähti mukaan, olisin nimittäin saattanut ajaa ojaan järkyttävän lääkitykseni takia. Asunto oli kiva ja erittäin mukavaa oli se, että kerrankin vuokranantaja oli antanut aikaansa vain meille, eikä siellä ollut jonoksi asti porukkaa taistelemassa. Nyt täytyy vain pitää peukkuja, että meitä onnistaa ja voin vetää viivan yhden "tehtävälistassa" olleen asian yli. Tosin tämä vaihtoehto tietää parin viikon remontointia kohteessa, mutta enköhän mä taas ensi viikolla ole iskussa.
Sitten vielä meidän kotiin ne vuokralaiset (yksi on jo kiikarissa) ja jos sen jälkeen ehtisi tapaamaan myös ystäviä, niin ja edes yksille festareille? Tai vaikka terveeksi...
Ei auttanut nyt mintut,
eikä liljatkaan, paitsi mieltä piristämään.
Pitää välillä muistuttaa itseään, että pian pääsee taas Samuille.
Ei kommentteja