Päivän piristys

Tässä alkaa pikkuhiljaa olemaan hiukan turhautunut olo. Ollaan oltu reilu kuukausi Suomessa ja siitähän mä olen ollut noin puolet kipeänä. Ei tartte nimittäin hirveästi touhuta ympäriinsä, riittää kun yrittää selvitä päivistä ja saada nukutuksi. Elimistö toivoisi treeniä ja muuta tekemistä, mutta ei tuo taida olla kovin viisasta näillä kondiksilla. Ja sitten hitto vie sataakin melkein joka päivä.

Vaikka olen peruspositiivinen ihminen, silti välillä tuntuu että siivet laahaa maata ja mä suorastaan inhoan sitä fiilistä. Meillähän oli muuten sellainenkin tavoite Suomeentulolla, että saataisiin oma koti täältä vuokrattua ensi kesään asti, ja kun mä olin niin antanut itseni ymmärtää, että pääkaupunkiseudulla on jopa huutava asuntopula, niin eipä tunnu olevan. Joitain yhteydenottoja on kämpästä tullut, mutta voi hyvää päivää millaisia (niitä en viitsi edes avata, sen verran kummallisia tyyppejä on asian tiimoilta ollut yhteydessä). Itse olin kovasti toivonut löytäväni mukavat opiskelijanuoret pitämään huolta meidän kodista, mutta yllättävän hankalalta nyt näyttää. Pidetään silti vielä peukkuja.

Mutta jotain ihanaakin tämän harmaan taivaan alla on, tietenkin. Ehdin nimittäin olla pari päivää jo huolestunut, kun en pyynnöstä huolimatta ollut saanut mitään viestiä Boon (meidän Samuin seisoja) hoitolasta Samuilta. Mutta sainhan sitten viimein ja kaikki on erittäin hyvin. Boolla on kuulemma tyttöystäväkin siellä, jonka kanssa sitten "VIP-tiloissa" pääsevät leikkimään. Vapaaksihan Boota ei todellakaan voi päästää, sillä sitten ei mikään tienoo riittäisi vaan luulen, että karvaturri katoaisi sen sileän tien. Karkureissuiltaan Boo tuli kyllä meidän kotiin aina takaisin, mutta nyt sijainti on sen verran kaukana kotoa, etten usko koiran löytävän kotiin. Mutta Boo nauttii kuulemma suihkuttelusta, jonka jälkeen ylpeänä lähtee narun päähän kookosmetsään kirmaamaan. Boo on myös kuulemma kovasti lähdössä The dogfatherin mopolla liikenteeseen ja koiran tuntien mä veikkaan, että kaverilla on kova toive siitä, että mopo kuljettaisi ruppusen kotiin meidän luokse. Ihan huikeata tämä ikävä, onneksi kohta nähdään!

Keräsin juuri tuoretta minttua pihalta ja kun en teen lisäksi muuta keksinyt, niin vuorasin saunan niillä. Sauna ja flunssa eivät kuulemma sovi yhteen, mutta jos menisin ihan vaan siihen alalauteelle hengittämään kosteita minttuhöyryjä...

Mitäs flunssanhoitokeinoja teillä on?

Boo The dogfatherin hyvässä hoidossa

Just karkaisin, jos ei tätä narua olisi...

Veisikö tämä mopo mut kotiin?