Ruohonjuuritasolla

Ruohonjuuritasolla ja pää pilvissä, ei pöllömpi elämänohje. "Elämään tarvitaan siivet ja juuret, sekä unelmat suuren suuret". Joku lapsuudessani on näin joskus sanonut, ja kun oikein yritän kaivaa, niin tuntuu että se oli nuorempi siskoni. Näin se taisi isosiskoa opettaa.

Olisin voinut lähteä kuvaamaan ruohonjuuritasoa täällä elokuun pimenevissä illoissa, mutta päätin kuitenkin jakaa tämän kevään ja alkukesän toisessa "kotimaassani" Thaimaassa ottamiani kuvia. Siitä elämästä siellä (no vähän myös täälläkin) blogini kuitenkin yrittää kertoa. Kuvat on otettu meidän sikäläisessä pihapiirissä, eli kuuluvat enemmän tai vähemmän arkeemme. Kaikista sikäläisistä ruohonjuuritason jutuista en kauheasti välitä, etenkään jos niitä on paljon, mutta niitten kanssa on vaan opittava jakamaan tontit. Vaikka välillä kuinka yököttäisi.

Olen itse aikamoinen "kiljuja" tilanteen yhtäkkiä muututtua uhkaavaksi tai yllättävän minut täydellisesti, joten voitte ehkä kuvitella minkälaisia performansseja saan silloin tällöin aikaiseksi. Ja ympäristöllä on hauskaa...




En tiedä mikä lisko on kyseessä, monia erilaisia siellä näkee. Tämä kuvattu meidän bambuaidalla.

Nämä ylläolevat liskot ja kaikki muutkin gekot ovat hauskoja katsottavia. Varsinkin pienet gekot (joista en nyt löytänyt tähän hätään hyvää kuvaa) viihtyvät talojen seinillä lamppujen lähellä ja myös sisällä talossa hauskasti "naksutellen". Kaikkien aikojen ensimmäinen yöni Thaimaassa kauan aikaa sitten oli jotenkin jännittävä, koska pieni gekko viihtyi sängyn päälläni katossa. Silloin gekko unikaverina oli sen verran uutta, että meinasi yöunet jäädä, mutta tänä päivänä tilanne on tietenkin toinen. Sitä saa olla vain hyvillään, kun gekko putsaa huoneen moskiitoista.


Tokee-gekko vatsapuolelta, ikkunan läpi otettu kuva

Tässä mielenkiintoisempi gekko, eli "Tokeegekko", joita osa Thaimaalaisista pelkää ja osan mielestä se tuo onnea taloon. Uskokoon ken haluaa, mutta oikeasti tämäkin kaveri on harmiton, ellet nyt sitten mene niin lähelle hätistelemään, että tyyppi kokee olemassaolonsa uhatuksi. Jos se nimittäin pääsee kitoineen sormeen kiinni, niin irti on kuulemma hankala saada. Muutenkin melko äänekäs kaveri kyseessä, onneksi olen oppinut nukkumaan korvatulpilla.


Rukoilijasirkka

Sitten tuossa yllä on rukoilijasirkka, joka sekin on ihmiselle harmiton. Näitä "kannibaalipetoja" on tuhansia lajeja, mutta tämä yksilö on kuvattu meidän terassin seinältä. Sen verran iso ja jäntevä köriläs on kyseessä, että kun tollainen eräänä pimeänä iltana tupsahti jostain kummasta reidelleni tarttuen siihen ihan tuntuvasti, niin onnistuin tarjoamaan taas ympärillä oleville ihmisille taatusti huvittavan näytöksen äänitehosteineen. En tykkää...


Kovaääninen "Kamikatse-Kaskas"

Enkä mä tykkää kyllä näistäkään (kuva yllä). Välillä näillä on ainakin meidän pihapiirissä kummallinen "sesonki" päällä, jolloin niitä tuntuu olevan joka paikassa taivaan täydeltä. Hirveä meteli, siis oikeasti paikoitellen huikeakin, ja varsinkin silloin kun menet sorkkimaan jotain selälleen lattialle kellahtanutta yksilöä. Puhumattakaan siitä kun niitä pörrää kymmeniä terassin ympärillä, ja en tiedä ovatko sokeita vai mitä, mutta kyllä noi ihan päin näköä lentävät. Kyseessä on siis Kaskas. Yök.

Kyllähän meidän puutarhassa pyörii käärmeitä, hämähäkkejä, tuhatjalkaisia ja skorpioonejakin, eikä niistä tiedä kuka on mitenkin myrkyllinen, mutta valtaosan pistoista tai puraisuista kuulemma selviää tohtorin visiitillä.

Sitten on se Centipede (joku hirviömonijalkainen), johon en olekaan vielä törmännyt. Enkä toivottavasti ikinä törmääkään, sen verran kuulemma tekee kipeätä ja lasaretti odottaa. Mutta lupaan laittaa kuvan, jos sellaisen näen ja ehdin siinä paniikissa vielä kuvaamaankin...

Upea köynnöskasvi punaisine ja valkoisine kukkineen

Paljon siellä on myös kaunista ja huumaavan ihanan tuoksuista. Ja parasta on tietenkin se, ettei talvea tule. Välillä kukkivat kasvit ottavat vähän huilia ja puutkin saattavat varmistaa kuivalla kaudella elämänsä jatkumisen pudottamalla lehtensä. Mutta aina on värikästä ja elämää ja se sopii mulle.


En muista tämän pensaskasvin nimeä, upeita ovat ja kasvavat ihan puun kokoisiksikin. Eikä tarvitse edes kastella.

Pieni Lintu- blogissa on tällä viikolla MakroTex kuvahaasteen teemana ruohonjuuritaso, joihin näillä kuvillani otan osaa. Käykää myös tsekkaamassa muitten teemaan sopivia kuvia!