Ja kun koittaa viikonloppu, lauantai tai sunnuntai milloin mitenkin, on taas viikkomölkyn aika. Viime viikon voittaja Pekka päätti hoitaa meidät retkelle läheiselle Koh Somin autiolle saarelle (joka on muuten myytävänä) ja olihan taas huikea päivä. Tai niin kuin Mia asian kiteytti; "kiitos kaikille kun jaoitte tämän päivän tuskan". Tästä sitten vaan saarta ostamaan, jos ylimääräisiä euroja pyörii pankkitileillä, niin pääsette Samuin lähinaapuriksi.
Moni näistä Samuin suomalaisista tuntee Chrisin, jenkkikaverin joka omistaa tästä "meidän" rannalta Bangrakista Boat bar- nimisen baarin. Itse tapasin Chrisin ensimmäistä kertaa tänään, vaikka ravintolassa olen monet lounaat syönyt ja on siellä muuten upeat auringonlaskutkin. Aika usein ja monelle kyseinen baari tuntuu olevan kohtauspaikkana, osittain ehkä siksi että se sijaitsee aivan sataman vieressä. Chrisillä on myös hauska "slowboat", niin kuin tuo itse sitä nimitti ja jonka meidän pojat olivat kapteenin kera vuokranneet viemään meidät saarimölkkyilemään.
Sillä saarellahan me oltiin oikeastaan vaan pari tuntia ja sitten siihen muuhun säätöön upposi se koko muu päivä. Mutta eihän kyse olekaan päämäärästä, vaan nimenomaan siitä matkasta. Asia muuten, joka mulla on opeteltavien taitojen listalla, sillä tällä hätäisellä luonteella nimittäin hosun liian usein sinne päätepysäkille ja jää se matka kokonaan elämättä.
Porukka oli taas iso ja itse asiassa se tuntuu vaan kasvavan koko ajan. Mukaan liittyy usein myös joku/ jotkut saarella lomaa viettävät suomalaiset (sikäli kuin joku meistä sellaisiin törmää, tai jollekin tulee tuttuja kylään) ja se on kyllä kanssa nastaa. Uusia stooreja ja uusia naamoja meidän kuluneitten sekaan. Tällä kertaa meillä oli mukana Mia, jonka aikuinen poika on itse asiassa asunut saarella jo kolme vuotta. Ja eiköhän Miakin pian, kovin tuntuu nimittäin tarina samantyyppiseltä kuin meidän.
Päivän touhuja kun seurasi, osan lähempää ja osan vähän kauempaa, mulle ei koskaan selvinnyt mitä varten me hinattiin kanootilla moottorivenettä? Välillä me käynnistettiin moottori ja ajeltiin noin vaan ja välillä me taas hinattiin sitä. Nyt mä en onneksi puhu siitä Chrisin isosta veneestä (tai reissu olisi kestänyt viikon), vaan siitä pienestä jolla oli tarkoitus siirtyä emoaluksesta rantaan. No ehkei sillä ole väliäkään; osa ui välillä, osa meloi, joskus joku jopa uimalla hoiti sen hinauksen. Mutta oikeasti, kun välillä vähän kauempaa aution saaren rannalta touhua seurasi, joutui väkisinkin nauramaan kyyneleet silmissä. Aikamoiset "opetusvideot" oltais saatu aikaiseksi; näin sidotaan solmu kanootin ja isomman veneen välille, tällä tavalla hinataan kanootilla ja näin rantaudutaan, kun vastassa on ranta täynnä terävää korallia. Voi hyvää päivää, oltiin me niin ammattilaisia että...
Tehdään me kukin täällä muutakin ja ihan töitäkin, nämä viikonlopun mölkyt on se ajankohta milloin nollataan. Ja kyllä mä taas odotan ensi viikon nauruja...
Koh Som, myynnissä siis
Tomppa ja Chris, ja solmujen sitominen tai aukaiseminen. En pysynyt mukana :)
Ihan kivan näköinen Koh Som
Miska toimi viestin viejänä emoaluksen ja saaren välillä
Boat Barin kapteeni Chris
Tänä syksynä onkin vihreät mölkkypalikat ja taustalla emoalus
Kuka milläkin retkivarusteilla
Tässä sekä hinattiin (taas) moottorivenettä kanootilla, että turvattiin uimareitten emoalukseen pääsy
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja