No, kaikkea ei pidä ottaa ihan tosissaan

Kuten olen pari kertaa aiemminkin todennut, niin kaikki täällä menee miten sattuu, kuitenkin. Ei niin kuin sovittiin tai suunniteltiin, tai annettiin ohjeita, saati luvattiin. Asiat eivät mene niin, ja oikeastaan asioitten muuttuminen matkan varrella on melko varmasti ainoa varma asia. Mutta se on tätä elämää täällä ja siihen on vaan parempi tottua.

Kerroin joitain päiviä aiemmin mahdollisesta naapurikämpän manageeraamisesta, kun meidän vuokranantajarouva ehdotti asian tiimoilta meille yhteistyötä. No se ei nyt johda mihinkään, mutta onneksi ollaan jo vähän opittu "tavoille", niin osaamme suhtautua juttuihin niitten vaatimalla "vakavuudella". Emmekä me myöskään muuta siihen naapuritaloon, vaikka rouva ehdotti sitä sen takia, että se on hieman sivummassa ja sinne olisi helppo piilottaa vaikka yksi kappale koiria. Me emme muuta siihen siitä syystä, että talon kuukausiarvo nousi yhdessä yössä 250€, koska tulijoita kuulemma on. No, eipä niitä ole näkynyt. Mutta ei se mitään, tässähän meidän on hyvä olla.

Siihen naapuritalon tonttiin on ollut työmiesten toimesta (ja rouvan käskystä) rakenteilla viime päivät aita. Kun porukat alkoivat sitä aitaa rakentamaan, meille ilmoitettiin, että meidän olisi parempi muokata tämä meidänkin aita vastaamaan naapurin aitaa. Siis saakeli sentään, se aita, mitä me ollaan rakennettu kuin Iisakin kirkkoa kuukausitolkulla??? Silloin oli kyllä käsillä sellainen hetki, että tämä mimmi sujahti sivuun, jottei olisi päästellyt suustaan vallan sammakoita. Mutta ehkei sitäkään ukaasia tarvitse ottaa kovin tosissaan, sillä näin muutaman päivän naapuritalon aidanrakennusurakkaa seuranneena olen havainnut kokonaisuudessa jo kolme toisistaan täysin erilaista piha-aitaa. Siis sillä yhdellä pihalla. Parempi ehkä odottaa ja seurata kaikessa rauhassa tilannetta.

Asiat selvästikin unohtuvat täällä, siis ihan todella. Oli nimittäin huvittavaa tässä viitisen päivää takaperin, kun huomautin vuokranantajalle meidän isosta muurahaisongelmasta. Isosta ongelmasta siksi, että kyseiset muurahaiset ovat erittäin ISOJA ja niitä oli valtava määrä valloittamassa meidän taloa. Kovalla kiireelläkin vielä. Kaiken lisäksi ne ovat todella lihanhimoisia otuksia, jos ne pääsevät tarttumaan iholle, niin irroittaminen ei meinaa onnistua sitten millään. Tartuin rouvaa hihasta ja näytin ongelman, näytin myös miten muurahaiset kulkevat pitkän matkan rouvan tiluksilta vesipumpun sähköjohtoa pitkin suoraan meidän taloon. Rouva seurasi kauhuissaan muurahaisten temmellystä, puhui työntekijänsä kanssa ongelmasta, iski sateenvarjonsa meidän autokatoksen kattoon roikkumaan ja hyppäsi autoon. Ja hävisi. Eikä kukaan luonnollisesti tullut hoitamaan muurahaisia pois päiviltä. Paitsi että meidän oli itse pakko tehdä pikaisesti jotain, vaikka sen todellisen ongelman hoitamiseen tarvitaankin kyllä järeämmät aseet.

Siinä se sateenvarjo sitten roikkui meidän autokatoksen katossa monta päivää. Rouvakin kulki alta moneen kertaan mennen tullen, mutta oli varmaankin jo unohtanut omistavansa sellaisen. Pari viikkoa sitten hän myös pyysi, että pujottaisin meidän takapihan rauta-aitaan vähän bambua sekaan, jotta se näyttäisi kauniimmalta. Minä tietysti bambua leikkaamaan ja pujottelemaan, koska eihän mulla nyt mitään sen tärkeämpää. Se olikin muuten aikaa vievää hommaa, 40 senttimetrin matkaan tuhrautui noin neljä tuntia ja hiki lensi. Nyt se minun hartaasti koristelema rauta-aita onkin sitten siirtynyt sujuvasti naapuritalon pihaan, osaksi sitä pyhää aitakolminaisuutta ja meidän takapiha on jäänyt vallan ilman mitään. Välillä kyllä raavituttaa päänahkaa, mutta minkäs teet? No en mä olisi jaksanut sitä rauta-aitaa koristella eniveis, mullahan olisi saattanut mennä vaikka hermot siinä hommassa. Mutta se nyt näistä "talohommista".

Facebookista löytyy paljon erilaisia Samuiryhmiä, kuten "osta ja myy" (moneen kertaankin), sekä muita vastaavia, kuten Suomessakin. Tänään Tomppa keksi, että yhdellä tällaisella on myynnissä aika kiva pikkuvene, jonkinlainen kombinaatio kalastusveneestä ja speedboatista. Ihan kivalla hinnallakin vielä, sillä rahalla ei varmaan saisi Suomessa edes moottoria. No sille veneen tutkimusretkelle saaren toiselle puolelle Lipa Noille sitten lähdettiin miettimättä sen enempää tai sen kummempia. Olisi voinut pohtia esimerkiksi mihin sen veneen sitten voisi sijoittaa, miten sitä hoidetaan, millä sitä kuljetetaan (ei nimittäin ainakaan skootterilla) ja mitä hittoa me sillä tehdään. Mutta mä päätin tällä kertaa iloisesti, että jos Tomppa sen haluaa, niin sitten se ostaa sen ja loppuratkaisut selviävät sitten perässä. Eikös niin?

No joo, tällaista sillisalaattia tänään. Kun kerroin siinä "Muuttolinnut"-postauksessani meidän alati kasvavasta porukasta täällä, niin kerroin myös tästä eräästä täällä pitkään asuneesta suomalaisesta TV-mogulista. Usein tällainen yhdistelmä kaikenlaisia ihmisiä saattaa tarkoittaa jopa jonkinlaista TV-projektia, johon palailen toivottavasti tuota pikaa...

Meidän "Iisakin kirkko", ikuinen aitaprojekti

Tällainen aita piti koko naapuripihaan tulla, jotain ihan muuta syntyy...

tilataidetta

söpö pikku vene

Ei kyllä koolla pilattu. Mutta ihania ihmisiä, vaikkei venettä ostettaisikaan :)