Koh Phangan- Samui minikoossa? No ei ole

Koh Phangan, Samui minikoossa? No ei ole. Vaikka se onkin tossa puolen tunnin lauttamatkan päässä, niin ilmapiiri siellä on täysin erilainen. Ja verrattuna siihen pienempään sympaattiseen saareen, Samui on busy. Älkääkä käsittäkö väärin, Samuilla on meidän koti nyt ja täällä ollaan erittäin onnellisia, mutta pakko sanoa, että Phangan kyllä nappasi palan sydämestä. Eikä viikonloppu siellä riitä mihinkään. Paratiisisaari ja unelmalomakohde aivan vieressä, ei tässä paljoa onnellisempi voi taas olla. Kyllä matkailu avartaa...


Becks resortin rannalta. Jos näkymä on tällainen, niin eihän täältä todellakaan huvita lähteä mihinkään!

Lupasin edellisessä postauksessani avata vähän fiiliksiä siitä, miltä ensimmäinen kerta tolla pienellä (ja vielä vähän hipillä) saarella aiheutti. Ja mehän nähtiin viikonlopun suhteellisen tiiviin ohjelman (oli ihania häitä ja jameja) takia oikeasti säälittävän vähän, mutta se mitä nähtiin aiheutti hitonmoisen nälän. Sinne on niin pakko lähteä hetikohta uudestaan!

Syy siihen, miksei kertaakaan 15 vuoteen olla päästy lautalla tota 30 minuutin matkaa meren yli, on Full Moon-partyissa. Meitä ei kiinnosta ne yhtään, eikä ole koskaan kiinnostanut, mutta täytyy olla kyllä ihan supertyhmä, että on jättänyt visiitin ihanalle saarelle väliin tapahtuman takia, joka on kuitenkin vain kerran kuussa. Ja vain YHDELLÄ RANNALLA. Niin. Ja se saari on täynnä toinen toistaan upeampia rantoja, pieniä idyllisiä kyliä, maalaiselämää, todella lungia meininkiä (se tekisi kelle vaan hyvää), paljon erilaisia aktiviteetteja jos sellaisia kaipaa ja jotenkin niin ihanan boho meininki. Vieläkin. Vaikka samalla lailla kuin Samui, se taitaa muuttua tähän samaan suuntaan pikkuhiljaa, eli reppureissaajien katoon ja pakettimatkalaisten tuloon. Älkääkä käsittäkö mua väärin, mä arvostan ihan jokaista tyyliä matkustaa, pääasia on että matkustaa.

Me päräytettiin lautalla siihen satamaan, joka sijaitsee Thong Salassa. Meitä oltiin siellä vastassa autolla (kiitos Vesa ja Pauliina kaikesta) ja vietiin ihan siinä melkein vieressä olevaan Beck´s resortiin, joka siis sijaintinsa puolesta oli niin täydellinen (Nai Wok Bay), että mä haluan muuttaa sinnekin. Jos nyt ei sitä kalleinta luxusta kaipaa, niin erittäin kelvot olivat huoneet. Me nukuttiin hyvin aivan rantaviivalla olevassa kahden huoneen bungalowissa noin 40 eurolla, mutta high seasonilla hinnat on kyllä vähän kalliimmat, järkevät kuitenkin silloinkin. Resortti on saaren ensimmäisiä, ellei ensimmäinen (niin ymmärsin heidän esitteestään), vuodesta 1987 asti toiminut tosi sympaattinen kokonaisuus. Niillä on myös jonkinlainen uhanalaisten, orpojen-, ja loukkaantuneitten lintujen pelastuskeskus siinä samassa ja jos lompakko yhtään tursuaa bahteista, niin tyhjentäkää ihmeessä osa sinne lahjoitusboxiin.


Meidän rantatönö tossa :)


Voi tota pientä orpoa. Onneksi on pelastettu turvaan ja hyvässä hoidossa!

Me tutustuttiin pieneen sievään pöllön poikaseen, joka oli jäänyt orvoksi ja oli nyt siis pelastettuna Becksissä. Pari hauskaa puhuvaa lintua löytyi myös, joiden kanssa höpöteltiin tovi jos toinenkin. Kaikkea ne jo osasikin, lähinnä Thaimaan kielellä, mutta aika nopeasti pari uuttakin juttua niille tarttui. Ja aivan iloissaan olivat kun niitten kanssa jutteli, joten aamiaisen lomassa käykää ihmeessä heittämässä pienet "läpät".

Suurin osa Phanganin majoituksesta on keskittynyt Hat Rinin rannalle saaren eteläkärkeen, eli juuri sinne mihin ne Full moon-partytkin. Eikä me käyty lähimaillakaan, joten en osaa kertoa siitä seudusta vielä mitään. Mutta eiköhän me silläkin suunnalla vielä käydä, vaikka "ne" bileet skipattaisi jatkossakin.

Tällä viikonlopun reissulla aikaa jäi Miskan toiveesta juurikin tutustumiskäyntiin paikalliseen Challenge parkiin, joka oli oikeasti hauska. Meidän pojat otti mittaa toisistaan ja itsestään ja niin sinnikkään kova jätkä Miska oli, että voitti paitahaasteen. Ja voi miten onnelliseksi se pienen miehenalun teki. Tomppa ei onnistunut nyt pääsemään taululle, vaikka kisasikin yli nelikymppisissä. Ilmeisen kova on ollut taso aikaisemmilla kisaajilla, joten ehkä sitten ensi kerralla.


Wipe out-park ja hauskaa oli


Lisää parkista, Miskakin löysi itsestään hurjapään :)


Tomppa kisasi aikaa vastaan. Hyvin meni, muttei tällä kertaa riittänyt

Ennen paluuta tänne kiireisemmälle kotisaarelle ajeltiin resortin lähiympäristöä ja käytiin tutustumassa Slip N Fly- parkiin, jossa kerättiin rahaa paikalliselle eläinklinikalle. Ainoa syy, jonka takia parkilla käytiin, oli juuri lahjoituksen tekeminen vapaaehtoisperiaatteella toimivalle järjestölle, jotka tekevät erittäin arvokasta työtä katukoirien ja kissojen hyväksi. Toivottavasti ihmiset olivat sunnuntaina avokätisiä!


Slip N Fly-parkin hyväntekeväisyysbileet


kohtalaisia ilmalentoja!

Ai niin, meinasin unohtaa, että ihan justiinsa ennen lautan lähtöä pyörähdettiin vielä Vesan suosituksesta sympaattisen kauniilla Mae Haad beachillä, josta matalamman veden aikaan pääsee kävelemällä viereiseen Koh Ma-saareen, jonka ympäristössä ymmärrykseni mukaan on paikoitellen saaren parhaat snorklausmestat. En laita päätäni kuitenkaan vadille, kun en ehtinyt käydä testaamassa, mutta näin olen antanut itseni ymmärtää.


Näitä kookospähkinän poimija-apinoita näkyi. Hyvin oli tottunut mopokyytiin :)

Mae Haad- beachin rentoa tunnelmaa


Mae Haad, osa 2

Me tulemme taas Koh Phangan ja te ihanat suomalaiset siellä! Olipas muuten aika huikeita valashai-videoita tarjolla, täytynee varmaan palata mahdollisimman pian vähän sukeltamaan.

Arvatkaa muuten mitä...ensi tiistaina haetaan Samuilla sijaitsevasta Elfe`s Worldistä Boolle kaveri. Sen reissun jälkeen kerron tästä eläinten pelastajanaisesta vähän lisää...