Latautuu ne akut frisbeegolfatessakin

Edellisen postauksen muututtua kirjoittaessa ehkä ajateltua syvällisemmäksi, päätin tänään olla lyhyesti ytimekäs, ellen jopa kevytkenkäinen. Ei vaan, ehkä toi kevytkenkäinen on vähän provosoiva nimitys, mutta rennommalla otteella eniveis. Ilmeisesti nyt on tässä huushollissa kuitenkin mennossa jonkin sortin "akkujen lataus"- ja "tyhjennyskausi", niin kuin Suomessakin aina syksyisin. Ehkä se seurasi mukana ilmojen halki tänne maailman toiselle laidalle? Pohtiminen, mielen-, ja asioitten tyhjentäminen on ajoittain paikallaan, onpahan sitten paremmin tilaa uusille ja tuoreille kuvioille.

Tänään päätettiin ottaa haltuun uudet moovit, tai miksikä niitä nyt frisbeegolfissa kutsutaan? Täällä Samuilla on pitkään asustellut ja enemmän tai vähemmän pyörähdellyt suomalainen Wellu, joka on ilmeisen innostunut ja vannoutunut lajille. Wellu on lähdössä takaisin Suomeen, joten oli ainakin toistaiseksi viimeinen hetki päästä ihmettelemään kaverin heittoa ja saada vähän opastustakin kiekkojen heittoon. Tomppa on käynyt jossain kerran aikaisemmin lajia kokeilemassa, mutta mulle kerta oli ensimmäinen. Ei kylläkään viimeinen.

Samuilla on ainakin kaksi frisbeegolf- kenttää. Toinen on Laem Sorilla ja toinen Maenamilla, ja siellä me tänään käytiin. Samui Disc Golfin (tällä nimellä löytyy myös facebookista) omistaja Nigel, on ilmeisen kuuluisa myös BBQ-taidoistaan ja kentällä järjestettävien bileitten lisäksi häneltä voi tilata lisäksi erilaisia catering palveluita ja tapahtumaruokintaa. Eikä ilmoittaakaan tarvitse kuulemma kuin 24 tuntia aikaisemmin. Mutta pointti oli siis se, että fribatessa ja verensokerin laskiessa (niin kuin mulle aina käy) apu kentällä on lähellä. Omia eväitä ei tarvitse selkä vääränä kantaa mukana, vaikka me niin tänään tehtiinkin, kun ei oikein tiedetty.


Mukavan eksoottinen kenttä pelata


Näihin tötteröihin olisi siis tarkoitus sitä kiekkoa saada osumaan

Laji tuntui yllättävän hauskalta jopa tällaiselle extremetyttöselle. Yleensä olen aika surkea tämän tyyppisissä peleissä, mutta tässä tuli sellainen pieni kutina, että ehkä mä voisin jopa oppiakin. Yritin jossain välissä Wellulle sepittää jotain sellaista, että "mulla on varmaan pikkuisen liian vähän voimaa", mutta kun myöhemmin näin useamman itseni kokoisen naispuolisen "kirpun" heittävän todella hienoja ja pitkiä kaaria, niin selittelyksihän tuokin kääntyi. Pieni toivonkipinä kyllä syttyi siitä, että kun vähän saa tekniikkaa haltuun, niin mullakin voisi olla toivoa.

Se porukka, joka tänään kentällä oli, oli joka tapauksessa erittäin mukavan oloista. Kaiken ikäisiä, kokoisia ja näköisiä, miehiä ja naisia, sekä monia eri kansallisuuksia. Sen verran miellyttävä oli vastaanottokin, että hyvin voisin kuvitella sujahtavamme joukkoon. Tänään kentällä oli meidän harjoittelun perään jotkut kisat, jonka jälkeen Nigelin grilli kuumeni ja kaikkea kuulemma superhyvää BBQ:ta oli tarjolla. Vielä en ole selvillä kuinka usein erityyppisiä kisoja on, mutta niitä on, ja ilmeisesti joka viikko on ainakin viikkokisa. Sen Wellu ehti myös mainita, että tänään hole in one:sta olisi tienannut 5000 bht, mikä on siis 125€. Voin palata näihin rahapeleihin ja muihin sitten ajan saatossa, kun olemme enemmän sisällä kuvioissa.

Meillä jäi koiran ulkoiluttamisen ja Miskan treeneistä noudon takia grillibileet tällä kertaa väliin, mutta ehdottomasti joku kerta jäädään myös herkuttelemaan. Lajihan näyttäisi äkkiseltään sopivan erittäin hyvin myös Miskalle!


Tässä sitä sitten opintiellä


Tohon suuntaan noin olisi tarkoitus


ja koska kori on kaukana, niin tuolta olisi tarkoitus sitä vauhtia saada...


ja tohon suuntaan kiekko olisi tarkoitus sitten päästää


Tässä nyt on ihan lavastettu voittaja, mutta joku voitti tänäänkin. Ehkä se oli tämä kaveri :)

No, eipä sitten tullut tästäkään jutusta lyhyt tai ytimekäs, aikamoista. Täytynee opetella pisteiden käyttöä vähän paremmin, ettei kaikista jutuista tule näin kamalan pitkiä.

Perjantaina lähdetäänkin sitten Phanganille viikonlopuksi suomalaisen saarella asuvan hepun häihin. Kertaakaan näitten 15 vuoden aikana ei olla käyty tuossa viereisellä saarella, joten taitaa olla viimein aikakin. Ei olla myöskään koskaan tavattu tätä hääsankaria, mutta se onkin sitten aivan toissijainen juttu. Hän asuu myös täällä, joten ulkosuomalaisuus yhdistää.

Siitä reissusta sitten seuraavaksi...