Mutta että mä olenkin välillä kaivannut sitä "vapautta" ennen noita hulluja! Sitä että voi tulla ja mennä niin kuin huvittaa, nauttia terassilla istumisesta ilman kaiken maailman revittyjä kookospähkinöitä, kengän paloja ja joka puolelle levitettyä moskiittojen karkoittimista tulevaa tuhkaa. Sitäkin mä olen kaivannut, että olisi elämää ilman aitaprojektia, josta on muodostunut todellinen Iisakin kirkko meille, mutta kunhan toi talon remontti saadaan vihdoin puuskuteltua loppuun, niin taitaa olla taas vuorossa meidän aita. Boo lentää siitä komeasti yli nyt kun sen on sen keksinyt, mutta jottei siinä olisi tarpeeksi, niin Salsa menee siitä ali. Ihan noin vaan. Ja vaikka voisi muuta kuvitella, niin on se aita rakennettu ihan muurahaisiin ja kastematoihin asti, mutta kun se ryökäle on keksinyt terävät kyntensä ja kaivamisen ihanuuden.
Niin hullut ja niin raivostuttavat...
Boo on pantu aisoihin sillä ratkaisulla, että ulkoilmassa ollessaan se on pitkässä vaijerissa. Ikävää, mutta vältytään enemmiltä mopojen kaatumisilta, kun se pönttö koira ei pääse singahtamaan aidan yli suoraan ohi ajavan mopon eteen (sitäkin on tapahtunut) ja ehkä jopa tarpeettomilta sydänkohtauksilta. Salsa nyt on vielä niin pieni, että se jää korkeintaan itse auton alle, mikä ei tietenkään ole toivottavaa sekään, mutta kaksi pitkää risteilevää vaijeria pitkin pihaa ja istutuksia on aika mahdoton yhtälö. Epäilemättä noi kuristuisi toisiinsa välittömästi kun silmä välttäisi. Välillä on pakko miettiä, että onko ne ihan idiootteja, vai mikä helvetti tässä oikein mättää?
Tosiasiassa, vaikka ei todellakaan huvittaisi enää yhtään, meidän pitäisi korottaa aitaa ylöspäin noin puolitoista metriä ja kaivaa maan sisään alaspäin jonkinmoinen matka, joten enpä tosiaan tiedä mitä kristallipallossa on. Muutto?
Elokuvan Marley (se koira) oli huonosti käyttäytyvä ADHD-tuholainen, vaikkakin niin rakastettava. Meillä nämä kaksi yhteensä on se sama. Boo on sekopää ikiliikkuja, joka karkaa siinä sekunnin murto-osassa kun et ole vielä ehtinyt kiinnittämään vaijeria kaulapantaan ja Salsa tuhoaa kaiken. Ihan kaiken. Näin "pyykkien sisällä kuivattamisen"- aikakautena (kun ulkona kosteusprosentin ollessa sata mikään ei kuivu) puolet kuivaustelineissä olleista räteistä on jo syöty. Kummasti se ylettää repimään niitä alas, vaikka säkäkorkeus on ehkä vaivaiset 20 cm. Tai sitten ne on yhdessä niin hyvä tiimi, että Boo hoitaa sen puolen ja katsoo vaan kauniisti meitä silmiin, kun Salsa saa huutia.
Tässäpä meidän syksyn vaatetusta, ei ihan salonkikelpoista ;)
Mutta onhan nämä välillä niin ärsyttävän ihaniakin. Se hetki, kun ei ole kiire mihinkään ja lähdet otsa hiestä märkänä könyämään vuoria ylöspäin koirien kanssa on kuitenkin vähän pysäyttävä. Salsa hyppii korvat heiluen kaikkien jaloissa ja kuono maata viistäen vesilätäköissä, Boo talsii arvokkaana jonon kärjessä ja usein reissuun sattuu mukaan vielä naapurikylän vapaana juokseva musta Coffee-koirakin (coffee siksi, että se juo kahvia). Onhan se taatusti melkoista onnea noille tyypeille. Ja kun siinä lenkin päätteeksi pysähdytään koko konkkaronkka meidän kylän sadevesijärvelle (jossa kaiken uhallakin annan koirien käydä uimassa), istahdan persiilleni ja katson näitten onnellisten ilakointia välillä vedessä ja välillä vuorilta valuneessa hiekassa, niin eihän se pöllömpää ole itsellekään. Pitikö meidän Thaimaahan muuton mennäkin näin? Näitä pöljiä pelastellessa?
Näissä merkeissä ja tällä konkkaronkalla:
Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi!
Boo ja Salsa päivittäisissä touhuissaan
Salsa parhaimmillaan ;)
Tässä uintireissulla mukana myös naapurikylän "Musta Marley", alias Coffee
Pakko laittaa aina tällainen paratiisikuvakin, jonka nappasin tänään meidän Itsenäisyyspäivän mölkyissä :)
Ihania nämä teidän mölkyt ja koirat. Sadeasua täälläkin on käytetty ja paljon , tosin nyt paistaa outo valoilmiö taivaalla.:) Hyvää viikkoa sinne Samuin saarelle. Nauttikaa lämmöstä!
VastaaPoistaKiitos Sari ja hienoa viikkoa sinnekin! Toivottavasti se valoilmiö jaksaa pysytellä taivaalla pidempäänkin :)
VastaaPoista