Onko Samuilla vaarallista?

Mielestäni ei. Mutta ensikertalainen joutuu, ja se on ihan hyväkin, miettimään näitä asioita. Samoja asioita mietin itsekin silloin, kun päädyn ensimmäisen kerran tuntemattomaan kaupunkiin, kylään tai koloon ja vielä vieraassa maassa. Onko ranta turvallinen, vai pitääkö pelätä vaikka Box Jellyfishin lonkeroivan jalkasi? Huijaavatko paikalliset, onko kaiken mahdollisen ruoan syöminen varmasti okei tai jos lähdet Chawengin yöhön, kuinka huonosti voi pahimmillaan käydä? Ovatko kulkukoirat vaarallisia, entäs liikenne?

Esikoisen (joka juuri tällä hetkellä riemastuttaa perusarkeamme täällä läsnäolollaan) suomalainen ystävä on myös perheensä kanssa joulun vietossa Samuilla ensimmäista kertaa. Olimme tehneet heidän kanssaan treffit lentokentän saapuvien porteille, mutta koska vuokra-autossa ei ollut navigaattoria, niin vähän sivuun se maali pelkän kartan kanssa kuitenkin meni. Onneksi löysimme toisemme, vaikka sekä Jessen, että minunkin kännykästä loppui puheaika ja lompakko unohtui kämpille eikä lisää siis pystynyt lataamaan. Murphyn laki, kuinkas muutenkaan.


Kun rakkaita saapuu, niin arjesta tulee juhlaa :)

Pojat olivat sopineet viettävänsä yhden illan kimpassa kahdestaan tutustuen omin päin yöelämään. Me olimme sopineet, että "koeasuvat" meidän kakkostalon kotiuduttuaan biljardin peluusta, jotta saisimme vähän tuntumaa ulkopuolisen silmin, eikä meidän tarvitsisi valvoa yömyöhään peläten Boon syövän heidät suihinsa, kun yrittävät kömpiä yön pimeinä tunteina meidän portista sisään.

Mutta palataan tuohon alkuun. Tänään meiltä kysyttiin mikä on pahinta mitä meille on tapahtunut täällä terveyden suhteen? Aikamme muistin syövereitä kaivettuamme todettiin yhteen ääneen, että meille ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään. Vielä melkein viidentoista vuoden jälkeenkin pahin mikä on käynyt, on tämä viheliäinen silmätulehdus, joka yllätti muutama päivä sitten. Apteekkeja täällä on joka kadun kulmassa, joten lääkkeittä ei ainakaan tarvitse olla. Klinikoita ja sairaaloitakin on vaikka kuinka monta mistä valita, ja mitä näin ensimmäisen kerran tarpeen sattuessa selvitin, niin Samui tuntui olevan yksi turvallisemmisista paikoista sairastaa.

Turvauduin itsekin ensin apteekkitavaraan, niissä kun on usein myös ihan lääkäri paikalla. Ja englannin kielen taitoista porukkaahan me "farangit" tarvitaan ja niistä sitä löytyy. Mutta tällä kertaa silmätipat jotka sain eivät toimineet, joten sairaalakeikka oli edessä. Paikalliset ystävämme suosittelivat Bandon Hospitalia täällä, koska on halpa ja erittäin hyvä. Kansainvälinenkin. Ja ensimmäinen visiittini siellä meni suurin piirtein näin:

- Vähän haahuiltiin pihalla, jolloin yksi hoitajista nappasi heti matkaan ja vei oikeaan paikkaan.
- Respassa oli vastassa aika monta hoitajaa ja kaikki palvelivat meitä välittömästi.
- Sairaalan johtaja (ulkomaalainen mies) tuli myös heti tervehtimään ja tarkistamaan mikä oli vialla.
- Passi kopioitiin ja hoitsu vei "alkumittauspisteelle", jossa tsekattiin paino ei ollut noussut), verenpaine, jossa käsi työnnettiin johonkin putkeen. Ei siis mitään pumppailuja niin kuin Suomessa. Mutta paras oli kyllä kuumeen mittaus, kun kaveri "ampui" jollain laitteella otsaan ja totesi että "no fever". Kaikki tapahtui vielä niin nopeasti, että hyvä ettei hengästynyt.

Loppupelissä käveltiin sitten maksamaan lasku, joka oli samaa luokkaa Suomen terveyskeskusmaksujen kanssa. Kuitti vakuutusyhtiölle tuli mukaan, samoin myös tarvittavat lääkkeet lahjakassissa. Aikaa kaikkeen meni maksimissaan 10 minuuttia, joten ihan varmasti poikkean uudelleenkin, mikäli tarvetta tulee.


Ihanat paikalliset ystävämme, tuki ja apu monessa asiassa


Bandon International Hospital


Joulukuuset ja kaikki löytyi :)

Kerran vielä jos palaa alkuun, niin aika turvallistahan täällä on, monessakin suhteessa. Mutta tiedän silti, että huonostikin voi käydä ja joillekin myös käy. Kun meidän nuoriso suuntasi siitä sitten Samuin yöhön, niin neuvoja kysyttäessä annoin muutaman:

- Hymyile
- Älä jää inttämään kenenkään kanssa, varsinkaan paikallisen.
- Olit sitten oikeassa tai väärässä, anna sen paikallisen voittaa ja kävele pois.
- Ja hymyile.

Näillä muutamalla neuvolla noin yleisesti pärjää riittävän pitkälle välillä melko tulistenkin thaimaalaisten kanssa. Ja nappiinhan tälläkin kaksikolla meni; Juomaa tarjoiltiin riittävästi (kuulemma), biljardia tuli pelattua ystävämme Chanin Rasta Barissa koko ilta, ruokaakin oli löytynyt, eikä taksikaan eksynyt.

Ihan turhaan se muori siis huolehtii...

Ai niin muuten... meidän uuteen taloon on tänään tullut ensimmäiset vieraat!


Etelä-Kiinan merellä vähän toimintaa ja meillä surffiaaltoja