Jotta Thaimaassa voisi viipyä pidempäänkin, niin tarvitaan jonkinlainen viisumi. Normaali turisti saa kentältä 30 päivän luvan olla maassa. Turisti voi hakea suomesta myös turistiviisumin, jonka saa kahdeksi kuukaudeksi ja ja siihen toki saa helposti 1900:lla bahtilla immigrationista 30:n päivän jatkon. Mutta sitten onkin mentävä rajojen yli, eikä sitä turistimeiningillä loputtomiin voi tehdä. Eli jotain muuta piti meidänkin keksiä.
Elin pienessä toivossa, että voisin saada eläkeläisviisumin jo 49 vuotiaana (täällä kun ikäräja on 50 vuotta), mutta koska asiat ja käytännöt ovat kovasti täällä kiristyneet, niin ei se sitten onnistunutkaan, vaan vasta vuoden päästä. Miskan koulun kautta piti olla helppoa saada vuoden viisumit koko familylle, mutta sekin osoittautui lopulta näin lyhyellä ajalla mahdottomaksi. Meillä olisi pitänyt Tompan kanssa molemmilla olla paikalliset pankkitilit, ja kummankin kyseisellä tilillä olisi tullut olla jo kolme kuukautta n. 15.000 euroa tallennettuna. Se siitäkin sitten. Jotain opiskeluviisumia olisi voinut harkita, kielikoulu viralliset kriteerit täyttävässä koulussa olisi käynyt ja olisi ollut ihan paikallaankin oppia keskustelemaan paikallisten kanssa heidän omalla kielellään, mutta haudattiin toikin ajatus syksyyn saakka. Otetaan se kielten opiskelu sitten paremmalla ajalla kuvioihin, nyt on saatava talousasiat balanssiin. Eli firman perustaminen jäi meidän tapauksessa järkevimmäksi vaihtoehdoksi, joten bisnesvisaa hakemaan. Tarkoitus nyt oli alunperinkin aloittaa jotain tuottavaa toimintaa täällä, eikä vaan elää ”rantapummina”, vaikka sekään ei olisi huono vaihtoehto.
Onneksi meillä on täällä jo tuttuja suomalaisia, joilla on jo kokemusta firmankin perustamisesta. Kaikki vinkit ja kokemukset tulivat tarpeeseen, kuten esimerkiksi hyvän ja luotettavan kirjanpitäjän löytäminen. Sillä mitä ilmeisemmin jos jonkinmoista suhaajaa siitäkin kategoriasta täältä löytyy. Maksat jollekin ihan kohtuullisen summan rahaa siitä, että firman papereitten pitäisi olla kunnossa ja kun sitten jossain ulkomailla suurlähetystössä virkailija sanookin, että sitä ja tätä puuttuu, niin sitten ei hampaita naurata. Tuttujen kautta meidänkin kirjanpitäjä sitten löytyi, vaikkei tällä kertaa valittukaan ystäviemme suosittelemaa, vaan halvempi vaihtoehto, jota suositteli brittiläinen autonvuokrausyrittäjä, johon taas tutustuimme syksyn reissulla. Suosittelen muuten häntäkin lämpimästi, kun auton tai mopon vuokraus tulee ajakohtaiseksi Samuilla.
Firmaa perustettaessa tarvitset paikallisen osakkaan, jolla on tilillä 2.000.000 bahtia, eli noin 60.000€ tällä sikamaisen huonolla kurssilla. Ymmärrettävästi ihan jokaisella paikallisella ei todellakaan sellaisia summia tilillään loju. Tämänkin olisi voinut kiertää kyllä niin, että olisimme itse siirtäneet tuon kyseisen summan tämän mahdollisen osakkaan tilille hetkeksi ja hän olisi käynyt ottamassa pankista saldotodistuksen ja palauttanut summan takaisin meille. Mutta mutta, onhan se niin hemmetin iso raha näille paikallisille, että vaikka kuinka olisimme kuvitelleet tuntevamme kaverin, niin siltikin tilaisuus olisi saattanut tehdä varkaan. Nimittäin sillä summalla täällä kevyesti rakentaa perheelleen talon.
Sitten jäi onneksi vielä yksi vaihtoehto ja se pitää Thaimaan hyväksi sanoa, että täältä ei vaihtoehdot hevillä lopu, vaan yleensä asiat järjestyvät jollain lailla. Eli etsimme tutuistamme kolme paikallista, jotka suostuivat osakkaiksi (yleensä rahaa vastaan sellaisia löytyy) ja siinä tapauksessa tätä 2.000.000 bahtin pääomaa ei kenenkään tilillä tarvitse olla. Nämä osakkaat on sitten jälkeenpäin kaiketi helppo putsata pois papereista. Ja pääsääntöisestihän paikalliset ovat sydämellisiä ihmisiä, joten heidän haluama korvaus palveluksestaan ei ainakaan tässä tapauksessa ollut juuri mitään. Jos sitäkään. Nyt meillä on siis paikallinen musiikkikoulu, jossa on osakkaana musiikkikauppias, ravintolan omistaja ja printtikauppias. Näistä etenkin ravintolan omistajanainen on uskoaksemme ihan jatkoakin ajatellen hyvä kontakti. Hänen viihtyisässä ravintolassaan on Tomppakin vaihtelevilla kokoonpanoilla esiintynyt viimeiset kolme viikonloppua.
Kaksi kärpästä siis yhdellä iskulla, siitä on hyvä aloittaa!
viisumi
keikalla vierailevien solistien kanssa
0
Elin pienessä toivossa, että voisin saada eläkeläisviisumin jo 49 vuotiaana (täällä kun ikäräja on 50 vuotta), mutta koska asiat ja käytännöt ovat kovasti täällä kiristyneet, niin ei se sitten onnistunutkaan, vaan vasta vuoden päästä. Miskan koulun kautta piti olla helppoa saada vuoden viisumit koko familylle, mutta sekin osoittautui lopulta näin lyhyellä ajalla mahdottomaksi. Meillä olisi pitänyt Tompan kanssa molemmilla olla paikalliset pankkitilit, ja kummankin kyseisellä tilillä olisi tullut olla jo kolme kuukautta n. 15.000 euroa tallennettuna. Se siitäkin sitten. Jotain opiskeluviisumia olisi voinut harkita, kielikoulu viralliset kriteerit täyttävässä koulussa olisi käynyt ja olisi ollut ihan paikallaankin oppia keskustelemaan paikallisten kanssa heidän omalla kielellään, mutta haudattiin toikin ajatus syksyyn saakka. Otetaan se kielten opiskelu sitten paremmalla ajalla kuvioihin, nyt on saatava talousasiat balanssiin. Eli firman perustaminen jäi meidän tapauksessa järkevimmäksi vaihtoehdoksi, joten bisnesvisaa hakemaan. Tarkoitus nyt oli alunperinkin aloittaa jotain tuottavaa toimintaa täällä, eikä vaan elää ”rantapummina”, vaikka sekään ei olisi huono vaihtoehto.
Onneksi meillä on täällä jo tuttuja suomalaisia, joilla on jo kokemusta firmankin perustamisesta. Kaikki vinkit ja kokemukset tulivat tarpeeseen, kuten esimerkiksi hyvän ja luotettavan kirjanpitäjän löytäminen. Sillä mitä ilmeisemmin jos jonkinmoista suhaajaa siitäkin kategoriasta täältä löytyy. Maksat jollekin ihan kohtuullisen summan rahaa siitä, että firman papereitten pitäisi olla kunnossa ja kun sitten jossain ulkomailla suurlähetystössä virkailija sanookin, että sitä ja tätä puuttuu, niin sitten ei hampaita naurata. Tuttujen kautta meidänkin kirjanpitäjä sitten löytyi, vaikkei tällä kertaa valittukaan ystäviemme suosittelemaa, vaan halvempi vaihtoehto, jota suositteli brittiläinen autonvuokrausyrittäjä, johon taas tutustuimme syksyn reissulla. Suosittelen muuten häntäkin lämpimästi, kun auton tai mopon vuokraus tulee ajakohtaiseksi Samuilla.
Firmaa perustettaessa tarvitset paikallisen osakkaan, jolla on tilillä 2.000.000 bahtia, eli noin 60.000€ tällä sikamaisen huonolla kurssilla. Ymmärrettävästi ihan jokaisella paikallisella ei todellakaan sellaisia summia tilillään loju. Tämänkin olisi voinut kiertää kyllä niin, että olisimme itse siirtäneet tuon kyseisen summan tämän mahdollisen osakkaan tilille hetkeksi ja hän olisi käynyt ottamassa pankista saldotodistuksen ja palauttanut summan takaisin meille. Mutta mutta, onhan se niin hemmetin iso raha näille paikallisille, että vaikka kuinka olisimme kuvitelleet tuntevamme kaverin, niin siltikin tilaisuus olisi saattanut tehdä varkaan. Nimittäin sillä summalla täällä kevyesti rakentaa perheelleen talon.
Sitten jäi onneksi vielä yksi vaihtoehto ja se pitää Thaimaan hyväksi sanoa, että täältä ei vaihtoehdot hevillä lopu, vaan yleensä asiat järjestyvät jollain lailla. Eli etsimme tutuistamme kolme paikallista, jotka suostuivat osakkaiksi (yleensä rahaa vastaan sellaisia löytyy) ja siinä tapauksessa tätä 2.000.000 bahtin pääomaa ei kenenkään tilillä tarvitse olla. Nämä osakkaat on sitten jälkeenpäin kaiketi helppo putsata pois papereista. Ja pääsääntöisestihän paikalliset ovat sydämellisiä ihmisiä, joten heidän haluama korvaus palveluksestaan ei ainakaan tässä tapauksessa ollut juuri mitään. Jos sitäkään. Nyt meillä on siis paikallinen musiikkikoulu, jossa on osakkaana musiikkikauppias, ravintolan omistaja ja printtikauppias. Näistä etenkin ravintolan omistajanainen on uskoaksemme ihan jatkoakin ajatellen hyvä kontakti. Hänen viihtyisässä ravintolassaan on Tomppakin vaihtelevilla kokoonpanoilla esiintynyt viimeiset kolme viikonloppua.
Kaksi kärpästä siis yhdellä iskulla, siitä on hyvä aloittaa!
viisumi
keikalla vierailevien solistien kanssa
