Mai pen rai- älä suutu, ole iloinen, ei se haittaa, ota iisisti, ei se mitään, kaikki ok, ei huolta, ei sillä niin väliä. Oikeastaan tämä thaimaalainen sanonta on paljon muutakin kuin pelkästään näitä fraaseja. Sehän on elämäntapa, joka erittäin pitkälle määrittää Thaimaan luonnetta ja meille länsimaalaisille (ainakin minulle) yksi kohtuullisen vaikeista asioista tottua. Mutta kuten filosofiaan kuuluu, että ei kannata vatvoa jotain mitä et voi muuttaa, niin on se sen verran viisas tapa kohdata asioita, että olen vahvasti päättänyt pyrkiä siihen. Ja olen joskus ihan hienosti onnistunutkin ja enenevässä määrin koko ajan. Olisi pitänyt vahvemmin pyrkiä siihen jo aikaa sitten, niin olisin säästynyt monilta hampaiden kiristyksiltä menneinä vuosina.
Asiaan ja niihin suhtautumiseen liittyen avaudun parista jutusta meidän asumiskuvioista Samuilla. Me ollaan siis vuokrattu villa idyllisestä kylästä (enemmän asunnosta postauksessa Unelmatalo) ja viihdytään kaikin puolin. Koko kylän omistaa yksi suuri perhe ja me farangit asumme siellä siis heidän taloissaan. Meitäkin on kylässä jo useita kymmeniä eri puolilta maailmaa. Melko paljon eri foorumeissa on ollut juttua siitä, että näillä saarilla (Phangan, Koh Tao ja Samui) todellista valtaa pitävät mafiasuvut. Jos näin on (niin kuin varmasti onkin), niin mekin siis epäilemättä asumme tällaisen suvun kylässä, eikä siinä mitään. Pohdittiin toi asia niin, että todennäköisesti ollaan turvassa varkailta ja muilta juuri tämän takia. Varmuutta asiasta meillä ei tietenkään ole, mutta epäilys kuitenkin ja toisinaan se jopa vaikuttaa asioiden vastaanottamiseen, etenkin siihen millä asenteella ne ottaa vastaan. Tässä mafiakuviossa riittää kerrottavaa varmasti jatkossakin ja palaan tähän kyllä, kun asian tiimoilta juttua on. Mutta nyt siis vaan ihan pari pikkuista asiaa, joista normaali Heidi aiemmin olisi saattanut hihansa polttaa.
Me muutettiin Villa Zappyyn (siis se meidän talo) tammikuun viimeisenä päivänä. Kaikki oli rakennusprojektin päättyessä vielä hiukan kesken, mutta siitä voidaan syyttää vaan itseämme. Meidänhän oli päästävä taloon jo samana päivänä, kun sen näimme. Ei edetty sillä tavalla rauhallisesti pohtien ja tsekaten, vaan ihan heti illan pimeinä tunteina piti päästä. Luonnollisesti kaikkea vähän puuttui ja asiat luvattiin hoitaa kuntoon, mutta esimerkiksi WC-paperirullan telinettä piti odottaa 4,5 kuukautta ja silloinkin se oli itse käytävä ostamassa sekä napattava se kylän insinööri pihalta, että "nyt se laitetaan". En ole mikään prinsessa (tai olen mä välillä sitäkin), mutta Thaimaassa on siis tapana vuokrata talot kalustettuina ja varusteltuina. Ja erilaiset korjaushommat sun muut vesiongelmat kuuluvat luonnollisesti vuokranantajalle.
Oltiin asuttu Zappyssä jo reilu kolme kuukautta ja maksettu vuokrat ajallaan, kun yllättäen meidän vuokranantaja ilmoitti laittavansa meille 30 euron lisälaskun myöhästyneistä vuokrista. Oltiin vähän ymmällämme asiasta ja lähetettiin kuvia kuiteista moneen kertaan, ja yritettiin todistella kaiken olevan kunnossa. Vihdoin sitten viestirumban käydessä kuumana selvisi, että hän oli koko ajan kuvitellut meidän muuttaneen taloon jo tammikuun puolessa välissä (talo ei ollut edes valmis siinä vaiheessa), josta johtuen myös kuvitellut, että maksamme vuokria säännöllisesti kolme viikkoa myöhässä. Onneksi siis oli kuitit ja muut tallella ja meidän helppo osoittaa olevamme oikeassa. Mutta Mai pen rai, ettei vuokranantaja menetä kasvojaan, vaikka itsellä meinasikin verenpaine kohota.
Tämä ei ole edes mitään verrattuna siihen mitä tuttavillemmekin kävi. Olivat maksaneet puolen vuoden ajalta vuokrat etukäteen, kun eräänä päivänä kotiin tullessaan oli muutama amatsoni (lue vähän isommat paikalliset naiset) vastassa pihalla maksamattomien vuokrien takia. Tässäkin tapauksessa kuitit oli tallella ja selvisikin melko pian, että aiempi vuokrien kerääjä oli käynyt pelaamassa tuttujemme puolen vuoden vuokrat tilittämättä niitä talon omistajalle. Kyllä Thaimaassa saa pään kylmänä pitää välillä ihan kirjaimellisestikin. Onneksi tässäkin tapauksessa loppu hyvin ja kukaan ei kasvojaan menettänyt, mai pen rai.
Kun Samuilla haluaa vuokrata talon edes suhteellisen edullisesti, joutuu usein kirjoittamaan pitkiä vuokrasopimuksia. Ja moni meistä ulkomaalaisista kuitenkin käy kotimaassaan kesäkuukausina, joten myös "jälleenvuokraus" on tuiki normaalia. Niin mekin teimme, kun lähdimme Suomeen kesää ja vanhempaa poikaa katsomaan. Nyt sitten meidän "ali"vuokralaisten ollessa villa Zappyssä vuokranantajamme olikin päättänyt vaihdattaa ruokapöytämme uuteen, tai vanhaan, en tiedä. Meillä oli niin IHANA lasipöytä ja mä kovasti pidän niistä, mutta nyt meillä sitten on puinen ruokapöytä. Jos olisin ollut paikalla, en ehkä olisi pystynyt hillitsemään itseäni, nimittäin aika hiton vaikeata se oli täällä pohjolassakin. Oikeastaan pystyin hyvin tuntemaan verenpaineen nousun, mutta jotenkin sitä on jo hieman harjaantunut itsensä hillitsemisessä. Thaimaalaiselle nimittäin on erittäin tärkeätä se, ettei kasvoja menetetä ja jos olet tälläisessa negatiivisessa prosessissa toisena osapuolena, niin et voi koskaan kävellä tilanteesta voittajana. Piste.
Meillä on siis uusi ruokapöytä, eikä vuokranantaja vastaa kysymyksiimme, että miksi. Voihan olla, että se on livenä kauniimpi ja käytännöllisempi kuin aikaisempi ja voi myös olla että sen oli tarkoitus olla lahja tai jotain. Mutta kun me vähän kuitenkin ehdittiin viesteissämme hermostua, niin emme saa vastaustakaan.
Onneksi meillä on Thaimaalaiset yhteistyökumppanit ja ystävät siellä manageeraamassa taloamme ja siihen tulevia vuokralaisia, niin pysymme kartalla Zappyssä tapahtuvista asioista. Eihän tästä pöydän vaihdostakaan kukaan olisi ilmoittanut meille mitään ilman ystäviämme. Saa nähdä kuinka käy sovitut puutarhan hoidot ja mistä muusta ystävämme vielä Suomen visiittimme aikana ehtivätkään raportoimaan.
Mitäs te olette mieltä, kumpi on kauniimpi pöytä?
Lasipöytä
"Uusi" puupöytä
2
Asiaan ja niihin suhtautumiseen liittyen avaudun parista jutusta meidän asumiskuvioista Samuilla. Me ollaan siis vuokrattu villa idyllisestä kylästä (enemmän asunnosta postauksessa Unelmatalo) ja viihdytään kaikin puolin. Koko kylän omistaa yksi suuri perhe ja me farangit asumme siellä siis heidän taloissaan. Meitäkin on kylässä jo useita kymmeniä eri puolilta maailmaa. Melko paljon eri foorumeissa on ollut juttua siitä, että näillä saarilla (Phangan, Koh Tao ja Samui) todellista valtaa pitävät mafiasuvut. Jos näin on (niin kuin varmasti onkin), niin mekin siis epäilemättä asumme tällaisen suvun kylässä, eikä siinä mitään. Pohdittiin toi asia niin, että todennäköisesti ollaan turvassa varkailta ja muilta juuri tämän takia. Varmuutta asiasta meillä ei tietenkään ole, mutta epäilys kuitenkin ja toisinaan se jopa vaikuttaa asioiden vastaanottamiseen, etenkin siihen millä asenteella ne ottaa vastaan. Tässä mafiakuviossa riittää kerrottavaa varmasti jatkossakin ja palaan tähän kyllä, kun asian tiimoilta juttua on. Mutta nyt siis vaan ihan pari pikkuista asiaa, joista normaali Heidi aiemmin olisi saattanut hihansa polttaa.
Me muutettiin Villa Zappyyn (siis se meidän talo) tammikuun viimeisenä päivänä. Kaikki oli rakennusprojektin päättyessä vielä hiukan kesken, mutta siitä voidaan syyttää vaan itseämme. Meidänhän oli päästävä taloon jo samana päivänä, kun sen näimme. Ei edetty sillä tavalla rauhallisesti pohtien ja tsekaten, vaan ihan heti illan pimeinä tunteina piti päästä. Luonnollisesti kaikkea vähän puuttui ja asiat luvattiin hoitaa kuntoon, mutta esimerkiksi WC-paperirullan telinettä piti odottaa 4,5 kuukautta ja silloinkin se oli itse käytävä ostamassa sekä napattava se kylän insinööri pihalta, että "nyt se laitetaan". En ole mikään prinsessa (tai olen mä välillä sitäkin), mutta Thaimaassa on siis tapana vuokrata talot kalustettuina ja varusteltuina. Ja erilaiset korjaushommat sun muut vesiongelmat kuuluvat luonnollisesti vuokranantajalle.
Oltiin asuttu Zappyssä jo reilu kolme kuukautta ja maksettu vuokrat ajallaan, kun yllättäen meidän vuokranantaja ilmoitti laittavansa meille 30 euron lisälaskun myöhästyneistä vuokrista. Oltiin vähän ymmällämme asiasta ja lähetettiin kuvia kuiteista moneen kertaan, ja yritettiin todistella kaiken olevan kunnossa. Vihdoin sitten viestirumban käydessä kuumana selvisi, että hän oli koko ajan kuvitellut meidän muuttaneen taloon jo tammikuun puolessa välissä (talo ei ollut edes valmis siinä vaiheessa), josta johtuen myös kuvitellut, että maksamme vuokria säännöllisesti kolme viikkoa myöhässä. Onneksi siis oli kuitit ja muut tallella ja meidän helppo osoittaa olevamme oikeassa. Mutta Mai pen rai, ettei vuokranantaja menetä kasvojaan, vaikka itsellä meinasikin verenpaine kohota.
Tämä ei ole edes mitään verrattuna siihen mitä tuttavillemmekin kävi. Olivat maksaneet puolen vuoden ajalta vuokrat etukäteen, kun eräänä päivänä kotiin tullessaan oli muutama amatsoni (lue vähän isommat paikalliset naiset) vastassa pihalla maksamattomien vuokrien takia. Tässäkin tapauksessa kuitit oli tallella ja selvisikin melko pian, että aiempi vuokrien kerääjä oli käynyt pelaamassa tuttujemme puolen vuoden vuokrat tilittämättä niitä talon omistajalle. Kyllä Thaimaassa saa pään kylmänä pitää välillä ihan kirjaimellisestikin. Onneksi tässäkin tapauksessa loppu hyvin ja kukaan ei kasvojaan menettänyt, mai pen rai.
Kun Samuilla haluaa vuokrata talon edes suhteellisen edullisesti, joutuu usein kirjoittamaan pitkiä vuokrasopimuksia. Ja moni meistä ulkomaalaisista kuitenkin käy kotimaassaan kesäkuukausina, joten myös "jälleenvuokraus" on tuiki normaalia. Niin mekin teimme, kun lähdimme Suomeen kesää ja vanhempaa poikaa katsomaan. Nyt sitten meidän "ali"vuokralaisten ollessa villa Zappyssä vuokranantajamme olikin päättänyt vaihdattaa ruokapöytämme uuteen, tai vanhaan, en tiedä. Meillä oli niin IHANA lasipöytä ja mä kovasti pidän niistä, mutta nyt meillä sitten on puinen ruokapöytä. Jos olisin ollut paikalla, en ehkä olisi pystynyt hillitsemään itseäni, nimittäin aika hiton vaikeata se oli täällä pohjolassakin. Oikeastaan pystyin hyvin tuntemaan verenpaineen nousun, mutta jotenkin sitä on jo hieman harjaantunut itsensä hillitsemisessä. Thaimaalaiselle nimittäin on erittäin tärkeätä se, ettei kasvoja menetetä ja jos olet tälläisessa negatiivisessa prosessissa toisena osapuolena, niin et voi koskaan kävellä tilanteesta voittajana. Piste.
Meillä on siis uusi ruokapöytä, eikä vuokranantaja vastaa kysymyksiimme, että miksi. Voihan olla, että se on livenä kauniimpi ja käytännöllisempi kuin aikaisempi ja voi myös olla että sen oli tarkoitus olla lahja tai jotain. Mutta kun me vähän kuitenkin ehdittiin viesteissämme hermostua, niin emme saa vastaustakaan.
Onneksi meillä on Thaimaalaiset yhteistyökumppanit ja ystävät siellä manageeraamassa taloamme ja siihen tulevia vuokralaisia, niin pysymme kartalla Zappyssä tapahtuvista asioista. Eihän tästä pöydän vaihdostakaan kukaan olisi ilmoittanut meille mitään ilman ystäviämme. Saa nähdä kuinka käy sovitut puutarhan hoidot ja mistä muusta ystävämme vielä Suomen visiittimme aikana ehtivätkään raportoimaan.
Mitäs te olette mieltä, kumpi on kauniimpi pöytä?
Lasipöytä
"Uusi" puupöytä
