Mulla taitaa olla jonkinlainen bloggaajan blokki (tukos, este, sun muut synonyymit), kun tuntuu etten saa nyt mitään siirretyksi näppäimiltä blogiin. Oikeastaan mä luulen, että mun blogilla on identiteettikriisi ja syykin taitaa olla simppeli.
Kun aloitin blogin kirjoittamisen, niin tarkoitus oli siis kirjoittaa muutosta Thaimaahan, sen mukanaan tuomista ongelmista ja onnistumisista meidän perheen näkökulmasta sekä tietenkin vastaan tulevista asioista. Nyt kuitenkin kesäkuun puolesta välistä lähtien ollaan oltu Suomessa "lomalla" ja koska blogi ei tietenkään voi olla täysin hiljaa kaksi ja puoli kuukautta, niin täältäkin on vaan saatava jotain rykäistyksi. Saakeli kun kamerakin unohtui Samuille, puhumattakaan siitä, että kaikki ne sadat (ehkä tuhannetkin) valokuvat on tietysti tietokoneella siellä. Nyt se on sitten vaan pärjättävä kännykän kuvilla ja näillä olemattomilla aiheilla täältä. Mulla olisi kyllä paljonkin Thaimaa-aiheisia blogi-ideoita varastossa, mutta kun ne kuvat eivät ole täällä, voi mälsä.
Asiat täällä kuitenkin etenevät. Nyt on viimein varmistunut nuorelle parille uusi ja pari sataa euroa halvempi asunto Haagasta, mikä oli ehkä huolista suurin. Meidän Suomen kodille ei vielä ole vuokralaisia, joten tehtävälistasta on saanut oikeastaan vaan yhden asian vedettyä yli. Ja jos nämä kaikki muutkin listan asioista vievät muutaman viikon kerrallaan (vaikka kuinka päällekäin hoitaisi), niin enhän mä ehdi edes tammikuuksi Samuille. Ja pakko on päästä sinne 23.8. mennessä. Sinä päivänä olen itselleni luvannut hakea Boon kotiin.
Ikävä on huikea ja pahenee koko ajan. Muistaakohan koira vielä meidät (vaikka kaikki sanovat, että muistaa) ja haluaako se edes lähteä meidän matkaan hoitolasta?
Ihan pakko laittaa muistin virkistämiseksi muutama kuva meidän saarelta...
Melatin sympaattinen pikku ranta
Rantaelämää Choengmonilla
Boo ja miljoonat kummalliset asennot
4
Kun aloitin blogin kirjoittamisen, niin tarkoitus oli siis kirjoittaa muutosta Thaimaahan, sen mukanaan tuomista ongelmista ja onnistumisista meidän perheen näkökulmasta sekä tietenkin vastaan tulevista asioista. Nyt kuitenkin kesäkuun puolesta välistä lähtien ollaan oltu Suomessa "lomalla" ja koska blogi ei tietenkään voi olla täysin hiljaa kaksi ja puoli kuukautta, niin täältäkin on vaan saatava jotain rykäistyksi. Saakeli kun kamerakin unohtui Samuille, puhumattakaan siitä, että kaikki ne sadat (ehkä tuhannetkin) valokuvat on tietysti tietokoneella siellä. Nyt se on sitten vaan pärjättävä kännykän kuvilla ja näillä olemattomilla aiheilla täältä. Mulla olisi kyllä paljonkin Thaimaa-aiheisia blogi-ideoita varastossa, mutta kun ne kuvat eivät ole täällä, voi mälsä.
Asiat täällä kuitenkin etenevät. Nyt on viimein varmistunut nuorelle parille uusi ja pari sataa euroa halvempi asunto Haagasta, mikä oli ehkä huolista suurin. Meidän Suomen kodille ei vielä ole vuokralaisia, joten tehtävälistasta on saanut oikeastaan vaan yhden asian vedettyä yli. Ja jos nämä kaikki muutkin listan asioista vievät muutaman viikon kerrallaan (vaikka kuinka päällekäin hoitaisi), niin enhän mä ehdi edes tammikuuksi Samuille. Ja pakko on päästä sinne 23.8. mennessä. Sinä päivänä olen itselleni luvannut hakea Boon kotiin.
Ikävä on huikea ja pahenee koko ajan. Muistaakohan koira vielä meidät (vaikka kaikki sanovat, että muistaa) ja haluaako se edes lähteä meidän matkaan hoitolasta?
Ihan pakko laittaa muistin virkistämiseksi muutama kuva meidän saarelta...
Melatin sympaattinen pikku ranta
Rantaelämää Choengmonilla
Boo ja miljoonat kummalliset asennot
