Yritän pitää blogipäivityksissä kolmen päivän sääntöä. Välillä se onnistuu, välillä ei, varsinkin kun tällä meidän saarella Samuilla ei aina toimi netti (siis joka päivä toimii, ja EI toimi), mutta minkäs teet. Viime päivinä on ollut paikoitellen kortilla sähkökin, aikamoista rätinää ja pauketta on pitänyt päivittäin ja kun pamahtaa, menee sähköt, ja vedet, ja netti...
Välillä (tai yleensä) kolmen päivän sisällä ei ole tapahtunut mitään kovin "raflaavaa", josta saisi edes jonkunlaista jutun aihetta, ja tänään oli taas sellainen päivä. On tämä arki tällä saarella toisinaan sopivan pitkästyttävää, eli ihan tasan sitä mitä ajoittain Suomessakin. Ja vaihteeksi nytkin osui kohdalle sellainen "ei tapahdu mitään"- päivä, ja kirjoitettavat ideat oli nekin kateissa. Onneksi kun selasin mieluisia blogejani, törmäsin Muru Mou- matkablogissa "Päivä minun kanssani" -postaukseen ja ajattelin että "why not"? Joten tässä teille siis "Päivä minun kanssani":
7.45
Mun herätyskello ei soinut, koska rakas aamuvirkku mieheni herää joka aamu luonnostaan riittävän aikaisin herättämään poika kouluun. Mä saan herätä sitten sanomaan heippa (joo tiedän, olen etuoikeutettu), kun Miska aamupalan jälkeen lähtee lompsimaan koulubussille. On muuten helppoa ja upeata, kun bussi hakee joka aamu oppilaat kylän uima-altaalta, vaikka ei se tietenkään ilmaista ole. Meidän kylästä samaan kouluun lähtee Miskan lisäksi israelilainen Leon.
Komea kaveri melkein koulupuvussa. Räätäliltä tilattiin myös "kulmahousut", mutta eivät ehtineet tähän kuvaan.
8.00
Aamukahvi terassilla ja päivän Suomiuutiset netistä. Olen päättänyt vakaasti olla puuttumatta blogissa päivän polttaviin Suomiaiheisiin, joten en tee sitä nytkään, vaikka kyllä mulla mielipiteitä olisi. Enkä muuten puutu myöskään Thaimaan politiikkaan, sillä sen verran vahvasti haluan täällä ainakin toistaiseksi asua. Parempi siis olla hiljaa tietyistä asioista täällä.
9.00
Aidan rakennusurakka. Tälle päivälle oli tiedossa hitonmoinen bambuaitaprojekti jälleen kerran. Koska meillä on tämä Samuin seisoja- Boo (paikallinen koira, joka adobtoi meidät), niin pihasta on vaan muitten kyläläisten mielenterveyden säilyttämisen takia tehtävä koiratiivis. Ja koska vuokranantajan toimesta meidän takapihan rauta-aita siirrettiin viereiselle pihalle, niin meidän tehtäväksi jäi rakentaa sinne uusi. Onneksi bambua löytyy kylästä vaikka muille jakaa.
Me ollaan oikeasti väsätty tätä bambuaitaa ikuisuuden. Pelkään että termiitit tuhoavat sen ennen kuin saadaan edes valmiiksi...
13.15
Myöhästynyt aamupala. Aivan mieletön nälkä kesken rakennusurakan, eikä ihme kun jäi aamupalakin syömättä. Yleensä sen kyllä syön, mutta tänään oli niin kova tavoite saada aita viimein valmiiksi, että se nyt sitten jäi. Otettiin siis myöhäinen aamupala korvaamaan lounas, koska sitäkään ei tänään ehditty syömään. Täällä muuten hiki lentää siihen malliin, että nesteytys on todella tärkeässä roolissa. Pelkkä vesi ei riitä, koska elimistö menee sekaisin sitten niistä suolojen puutteista. Kysyin joitain päiviä sitten tutulta suomalaiselta pariskunnalta, jotka treenaavat parikin kertaa päivässä, että "miten te hoidatte sen höntin olon", joka tulee siis väkisin tässä kuumuudessa hikoilun ja ruumiillisen rasituksen summana. No yksiselitteinen vastaus oli, että "elektrolyytit". Olin mä kokeillut noita pari kertaa aikaisemminkin, mutta nyt olen ottanut päiväohjelmistoon 1 pussi elektrolyytteja vaikka litraan vettä sekoitettuna. Ja se sitten naamariin kaikkien vesilitrojen kera. Toimii muuten niin hyvin, että päiväunet ovat historiaa!
Portti tulossa, ei lautta, vaikka ehkä siltä voi näyttääkin :)
16.15
Tomppa sanoi itsensä irti aitaprojektista. Itse jatkoin hienosäätöä vielä Tompan päädyttyä siivoamaan taloa. Sillä on muuten joku kummallinen "siivousfetissi", ja omaksi onnekseni on. Mä suorastaan inhoa siivoamista ja teen mieluummin jotain vielä fyysisempää, kuten vaikka rakennan aitaa. Win win-tilanne? No ainakin mulle.
17.15
Koiran syöttö ja lenkki. Pakko laittaa koiralle ruokaa ja suunnitella lenkille lähtöä, loppuaita rakentukoon huomenna. Ilmojen herrat eivät tosin olleet ihan samalla aikataululla minun ja Boon kanssa, joten karvaturri joutui odottamaan hetken sateen tasaantumista. Täällä kun sataa, niin sataa yleensä sen verran reippaasti, että on parempi odottaa hetki. Sateessa me tänään lenkkeiltiin silti, mutta onneksi harvemmin pääsee kylmä yllättämään.
Meidän Boo
18.15
Tomppa lähti skootterilla hakemaan Miskaa fudistreeneistä, minä suunnittelin viimein suihkuun menoa, kunnes pamahti. Ja sitten meni sähköt. Jollain varageneraattorilla (ehkä) saatiin 20 minuutin päästä sellainen "ujo sähkö", että valot toimi vähän puoliteholla. Vettäkin valui vähän varovaisesti, mutta menin silti suihkuun toiveena saada bambuista ihoon tarttuneet piikit pois. Jotain hyvin pientä ja terävää bambuista nimittäin irtoaa, jotain sellaista, joka tuoksuu koivuvihdalle ja tuntuu lasivillalta iholla. Ensimmäinen suihku jäi haaveeksi, koska varageneraattorin teho ei riittänyt lamppuihin ja veteen. Sitten sitä ei auttanut kuin istuskella terassilla hätävalon kanssa ja odotella hetkeä parempaa. Onneksi pääsin suihkuun kuitenkin puolisen tuntia myöhemmin, vähän se tipotteli, mutta sainpahan ainakin "piikit" pois iholta.
Onneksi on näitä hätävaloja. Jos täällä meinaa asua, niin ilman ei tule toimeen.
19.15
Tomppa ja Miska kotiin fudistreeneistä. Miskan paikallinen joukkue treenaa upealla jalkapalloareenalla Chawengilla, jossa on hieno tekonurmi ja katos. Tämä tekonurmi tarkoittaa sitä, että sellaista mustaa murua on aina treenien ja pelien jälkeen kaikki paikat täynnä. Eikä pelkästään muruina, vaan ihan mustina värjäytiminä pitkin kehoa. Se ei myöskään meinaa irrota millään iholta, kunnon suihku ja jynssäys on siis välttämätön. Mutta kun mä olin sitten siinä välissä itse suihkutellessani saanut meidän pumpun ylikuumenemaan (kylän työntekijä kävi kertomassa), niin suihku ei sitten hetkeen onnistunut.
20.30
Laskujen läpikäyntiä ja kuulumisten vaihtamisia Suomeen. Tämä internetin ihmeellinen maailma mahdollistaa sen, että meidän perheen posti (mm. laskut joita ei ole saanut siirrettyä verkkopankkiin, sillä sellaisiakin on), joka menee Tompan äidille, hoidetaan skypen välityksellä meille. Aina kun meidän lasku napsahtaa Merjan postiluukusta, niin hän huolestuu siitä, kuinka meidän rahat täällä maailmalla nyt riittävät ja pitäisikö hänen (eläkeläisen???) auttaa meitä rahallisesti? Voi näitä ihania äitejä! Vaikka joka kerta sanotaankin, että kaikki on ok ja on meillä tuloja ja niin edelleen, niin eivät kai ne äidit koskaan lakkaa huolehtimasta. Oma rakas äitini kuoli vuosi sitten ja sillä tiellä tässä ollaan.
21.15
Vesikin toimi viimein ja Miska pääsi suihkuun. Olisikin ollut nihkeätä joutua nukkumaan hikisenä ja mustana kaikesta tekonurmesta. Itse pääsin viimein kirjoittamaan blogia, vaikka Boo yrittikin selän takana varastaa kaiken huomion. Tomppa sai oman hetken terassilla kitaransoittoon ja laulun treenaamiseen. Miskakin sai pienen siivun nettiaikaa.
22.00
Miska töttöröö ja nukkumaan. Me otetaan lasit tai kaksi punaviiniä ja palkitaan itsemme päivän uurastuksesta jaksolla "House of cardsia". Huomenna viimeistellään aita ja tilkitään se niin, ettei yksikään koira mahdu siitä sisään tai ulos. Tänään Boo vielä onnistui jostain kolosta luikahtamaan.
Ei rantoja tai chillailua, eikä hirveästi mitään ihmeellistä. Tällainen päivä olisi aivan hyvin voinut tapahtua meille vaikka Suomessa. Mutta näin se meni, "Thaimaanrannan maalarin" tämä päivä.
4
Välillä (tai yleensä) kolmen päivän sisällä ei ole tapahtunut mitään kovin "raflaavaa", josta saisi edes jonkunlaista jutun aihetta, ja tänään oli taas sellainen päivä. On tämä arki tällä saarella toisinaan sopivan pitkästyttävää, eli ihan tasan sitä mitä ajoittain Suomessakin. Ja vaihteeksi nytkin osui kohdalle sellainen "ei tapahdu mitään"- päivä, ja kirjoitettavat ideat oli nekin kateissa. Onneksi kun selasin mieluisia blogejani, törmäsin Muru Mou- matkablogissa "Päivä minun kanssani" -postaukseen ja ajattelin että "why not"? Joten tässä teille siis "Päivä minun kanssani":
7.45
Mun herätyskello ei soinut, koska rakas aamuvirkku mieheni herää joka aamu luonnostaan riittävän aikaisin herättämään poika kouluun. Mä saan herätä sitten sanomaan heippa (joo tiedän, olen etuoikeutettu), kun Miska aamupalan jälkeen lähtee lompsimaan koulubussille. On muuten helppoa ja upeata, kun bussi hakee joka aamu oppilaat kylän uima-altaalta, vaikka ei se tietenkään ilmaista ole. Meidän kylästä samaan kouluun lähtee Miskan lisäksi israelilainen Leon.
Komea kaveri melkein koulupuvussa. Räätäliltä tilattiin myös "kulmahousut", mutta eivät ehtineet tähän kuvaan.
8.00
Aamukahvi terassilla ja päivän Suomiuutiset netistä. Olen päättänyt vakaasti olla puuttumatta blogissa päivän polttaviin Suomiaiheisiin, joten en tee sitä nytkään, vaikka kyllä mulla mielipiteitä olisi. Enkä muuten puutu myöskään Thaimaan politiikkaan, sillä sen verran vahvasti haluan täällä ainakin toistaiseksi asua. Parempi siis olla hiljaa tietyistä asioista täällä.
9.00
Aidan rakennusurakka. Tälle päivälle oli tiedossa hitonmoinen bambuaitaprojekti jälleen kerran. Koska meillä on tämä Samuin seisoja- Boo (paikallinen koira, joka adobtoi meidät), niin pihasta on vaan muitten kyläläisten mielenterveyden säilyttämisen takia tehtävä koiratiivis. Ja koska vuokranantajan toimesta meidän takapihan rauta-aita siirrettiin viereiselle pihalle, niin meidän tehtäväksi jäi rakentaa sinne uusi. Onneksi bambua löytyy kylästä vaikka muille jakaa.
Me ollaan oikeasti väsätty tätä bambuaitaa ikuisuuden. Pelkään että termiitit tuhoavat sen ennen kuin saadaan edes valmiiksi...
13.15
Myöhästynyt aamupala. Aivan mieletön nälkä kesken rakennusurakan, eikä ihme kun jäi aamupalakin syömättä. Yleensä sen kyllä syön, mutta tänään oli niin kova tavoite saada aita viimein valmiiksi, että se nyt sitten jäi. Otettiin siis myöhäinen aamupala korvaamaan lounas, koska sitäkään ei tänään ehditty syömään. Täällä muuten hiki lentää siihen malliin, että nesteytys on todella tärkeässä roolissa. Pelkkä vesi ei riitä, koska elimistö menee sekaisin sitten niistä suolojen puutteista. Kysyin joitain päiviä sitten tutulta suomalaiselta pariskunnalta, jotka treenaavat parikin kertaa päivässä, että "miten te hoidatte sen höntin olon", joka tulee siis väkisin tässä kuumuudessa hikoilun ja ruumiillisen rasituksen summana. No yksiselitteinen vastaus oli, että "elektrolyytit". Olin mä kokeillut noita pari kertaa aikaisemminkin, mutta nyt olen ottanut päiväohjelmistoon 1 pussi elektrolyytteja vaikka litraan vettä sekoitettuna. Ja se sitten naamariin kaikkien vesilitrojen kera. Toimii muuten niin hyvin, että päiväunet ovat historiaa!
Portti tulossa, ei lautta, vaikka ehkä siltä voi näyttääkin :)
16.15
Tomppa sanoi itsensä irti aitaprojektista. Itse jatkoin hienosäätöä vielä Tompan päädyttyä siivoamaan taloa. Sillä on muuten joku kummallinen "siivousfetissi", ja omaksi onnekseni on. Mä suorastaan inhoa siivoamista ja teen mieluummin jotain vielä fyysisempää, kuten vaikka rakennan aitaa. Win win-tilanne? No ainakin mulle.
17.15
Koiran syöttö ja lenkki. Pakko laittaa koiralle ruokaa ja suunnitella lenkille lähtöä, loppuaita rakentukoon huomenna. Ilmojen herrat eivät tosin olleet ihan samalla aikataululla minun ja Boon kanssa, joten karvaturri joutui odottamaan hetken sateen tasaantumista. Täällä kun sataa, niin sataa yleensä sen verran reippaasti, että on parempi odottaa hetki. Sateessa me tänään lenkkeiltiin silti, mutta onneksi harvemmin pääsee kylmä yllättämään.
Meidän Boo
18.15
Tomppa lähti skootterilla hakemaan Miskaa fudistreeneistä, minä suunnittelin viimein suihkuun menoa, kunnes pamahti. Ja sitten meni sähköt. Jollain varageneraattorilla (ehkä) saatiin 20 minuutin päästä sellainen "ujo sähkö", että valot toimi vähän puoliteholla. Vettäkin valui vähän varovaisesti, mutta menin silti suihkuun toiveena saada bambuista ihoon tarttuneet piikit pois. Jotain hyvin pientä ja terävää bambuista nimittäin irtoaa, jotain sellaista, joka tuoksuu koivuvihdalle ja tuntuu lasivillalta iholla. Ensimmäinen suihku jäi haaveeksi, koska varageneraattorin teho ei riittänyt lamppuihin ja veteen. Sitten sitä ei auttanut kuin istuskella terassilla hätävalon kanssa ja odotella hetkeä parempaa. Onneksi pääsin suihkuun kuitenkin puolisen tuntia myöhemmin, vähän se tipotteli, mutta sainpahan ainakin "piikit" pois iholta.
Onneksi on näitä hätävaloja. Jos täällä meinaa asua, niin ilman ei tule toimeen.
19.15
Tomppa ja Miska kotiin fudistreeneistä. Miskan paikallinen joukkue treenaa upealla jalkapalloareenalla Chawengilla, jossa on hieno tekonurmi ja katos. Tämä tekonurmi tarkoittaa sitä, että sellaista mustaa murua on aina treenien ja pelien jälkeen kaikki paikat täynnä. Eikä pelkästään muruina, vaan ihan mustina värjäytiminä pitkin kehoa. Se ei myöskään meinaa irrota millään iholta, kunnon suihku ja jynssäys on siis välttämätön. Mutta kun mä olin sitten siinä välissä itse suihkutellessani saanut meidän pumpun ylikuumenemaan (kylän työntekijä kävi kertomassa), niin suihku ei sitten hetkeen onnistunut.
20.30
Laskujen läpikäyntiä ja kuulumisten vaihtamisia Suomeen. Tämä internetin ihmeellinen maailma mahdollistaa sen, että meidän perheen posti (mm. laskut joita ei ole saanut siirrettyä verkkopankkiin, sillä sellaisiakin on), joka menee Tompan äidille, hoidetaan skypen välityksellä meille. Aina kun meidän lasku napsahtaa Merjan postiluukusta, niin hän huolestuu siitä, kuinka meidän rahat täällä maailmalla nyt riittävät ja pitäisikö hänen (eläkeläisen???) auttaa meitä rahallisesti? Voi näitä ihania äitejä! Vaikka joka kerta sanotaankin, että kaikki on ok ja on meillä tuloja ja niin edelleen, niin eivät kai ne äidit koskaan lakkaa huolehtimasta. Oma rakas äitini kuoli vuosi sitten ja sillä tiellä tässä ollaan.
21.15
Vesikin toimi viimein ja Miska pääsi suihkuun. Olisikin ollut nihkeätä joutua nukkumaan hikisenä ja mustana kaikesta tekonurmesta. Itse pääsin viimein kirjoittamaan blogia, vaikka Boo yrittikin selän takana varastaa kaiken huomion. Tomppa sai oman hetken terassilla kitaransoittoon ja laulun treenaamiseen. Miskakin sai pienen siivun nettiaikaa.
22.00
Miska töttöröö ja nukkumaan. Me otetaan lasit tai kaksi punaviiniä ja palkitaan itsemme päivän uurastuksesta jaksolla "House of cardsia". Huomenna viimeistellään aita ja tilkitään se niin, ettei yksikään koira mahdu siitä sisään tai ulos. Tänään Boo vielä onnistui jostain kolosta luikahtamaan.
Ei rantoja tai chillailua, eikä hirveästi mitään ihmeellistä. Tällainen päivä olisi aivan hyvin voinut tapahtua meille vaikka Suomessa. Mutta näin se meni, "Thaimaanrannan maalarin" tämä päivä.
