Hups ja oho, muutama ylimääräinen päivä vierähti blogin päivityksissä, joten taitaa olla taas luvassa sellainen jäsentämätön läjä tavaraa yhteen pötköön, joten anteeksi vaan. Mutta katsotaan mitä tästä syntyy...
Olen vissiin ennenkin ihmetellyt sitä, että tällä saarella aika kuluu pelottavan paljon nopeammin kuin Suomessa. Tänään ymmärsin myös syyn. Kun täällä tulee pimeä, niin täällä tulee todella pimeä. Ei niin kuin Suomessa, jossa kuitenkin on aina katuvaloja ja kauppakeskusten valoja ja neonvaloja ja vaikka mitä valoja. Jotain korpea ja kaamosta lukuunottamatta siellä ei varmaan ikinä ole "todella" pimeä, mutta täällä kyllä on. Täällä on kuitenkin (ehkä Chawengin ydintä lukuunottamatta) melko vähän katuvaloja tai mitään muitakaan valoja ja kun pimeys täällä tähän aikaan vuodesta laskeutuu viimeistään 18.30, niin eipä täällä ympärilleen paljoa hahmota, ja moni puuhastelu varsinkin ulkona loppuu sen sileän tien. Edes koiran kanssa ei viitsi lähteä rämpimään tohon kylän ulkoilualueelle, kun ei halua havahtua jaloissa luikertelevaan käärmeeseen sillä hetkellä, kun mitään ei ole enää tehtävissä. Huh.
Ja meillä on aina vaan noita kaiken maailman projekteja. Niin kuin se bambuaita, joka ei ole vieläkään valmis, sillä Salsa ja Boo edelleenkin pääsevät sujahtamaan joistain hemmetin koloista ulkomaailmaan. Ja kun se ei käy, niin se ei käy. Mä en oikeasti usko että meidän aitaprojekti loppuu IKINÄ, ellei me palkata joku rakentamaan tontin ympärille kolmemetrinen betoniaita.
Aitaprojektin lisäksi meille tuli sitten myös tuo uusi taloprojekti, joka on tietenkin aiheuttanut jonkin verran harmaita hiuksia ja vähintäänkin hässäkkää. Ne harmaat hiukset on kuitenkin viisainta laskea vasta vähän myöhemmin, nyt vaan painetaan hommia ja kohta sitten ihmetellään. Riskit on kuitenkin meillä, kun niin täällä vaan tuppaa asiat menemään, joten toivotaan parasta ja mä en sano sitä loppua, koska kyllä te tiedätte..
Jääkahvin voimin jaksaa painaa. Täältä saa muuten aivan parhaat ja isoimmat annokset halvimmalla ihan näistä paikallisista katukojuista.
Tällä hetkellä (lue vieläkin) maalari maalaa taloa. Vaikka työn piti alunperin maksaa noin 100 euroa (mikä olisikin kyllä ollut tosi edullinen), niin nyt ollaankin sitten menty yli puolet överiksi. Loppusummasta ei ole hajuakaan, enkä tässä kohtaa suostu edes miettimään sitä, sillä eipä sitä nyt ensimmäistä kertaa elämässä kiivetä takapuoli edellä puuhun. Aika näyttää mitä tuleman pitää, selvitellään sotkut sitten myöhemmin.
Vähän on hommat vielä kesken, mutta erittäin hyvältä näyttää...
Onneksi täältä löytyy HomePro, joka on vähän niin kuin Bauhaus Suomessa :)
Ompelijoitten piti olla "todella" halpoja, koska ne saatiin kylän omistajan suhteilla, mutta kyllä tarjouksen loppusumma ylitti villeimmätkin kuvitelmat. Okei, verhoja ja sohvanpäällisiä tyynyineen oli aika monta metriä, mutta kun kaveritkin teetti nahkasohvan päällystämisen ompelijalla alle sadalla eurolla, niin tämä sai kyllä haukkomaan vähän henkeä. Siis 1500 euroa noin suurinpiirtein ja sillähän saisi näillä seuduilla melkein mitä vain. Esimerkkinä mopon istuimen päällystäminen ompelijalla 7,5 euroa, puhjenneen renkaan korjaaminen saman verran ja monta muuta vastaavaa juttua. Me ei ymmärrettävästi tartuttu tähän "huipputarjoukseen" vaan lähdettiin haalimaan muilta ompelijoilta uusia, sekä hankkimaan tavaraa osissa sieltä sun täältä. Ihan pimeetä hommaa tämä paikallinen hinnoittelu, joten saa nähdä mihin summaan päästään tässä parin viikon sisällä. Bangkokissa olisi toki Ikeakin, mutta pelkät kuljetusmaksut on aika kovat ja hinnatkin siis jo Suomessa totuttua (mikä on täällä kallista), joten toistaiseksi skipattiin tämä vaihtoehto.
Mutta hei, aurinko on paistellut tässä parina päivänä ajoittain, joten pyykkiä voi taas pestä. Aamu-uinnit on saatu pahimpien sateitten jälkeen taas päiväohjelmaan ja noita karvaisia otuksia pystyy pitämään ihan pihallakin. Miskan (ja meidän muittenkin) monen kuukauden odotus palkittiin, kun Marianne ja Rami lapsineen muutti saarelle, kohta tulee Julle talvehtimaan ja kuukauden päästä myös vanhin poika Jesse. Indonesian savut on hellittäneet, vaikka siellä nyt purkautuukin tulivuori, mutta onneksi se ei ainakaan toistaiseksi sotke elämää täällä ja vuorikin lienee rauhoittumaan päin. Ystävät, rakkaat, karvaiset kamut, Miskan hyvin menneet kokeet, Jessen lähettämät skeittivideot ja muut onnistumiset, ihana illallinen, hyvä viini, pikku jutut.
Niistä on ne arjen suuret ilot tehty. Kuitenkin. Aina. Vai mitä?
Onneksi pääsee aamu-uinnille ja sunnuntaiaamusta huolimatta, ihan rauhassa sai huitoa menemään.
Aika mutkattomia on vaikka nämä suihkusysteemit meidän kylällä. Ei altaaseen ilman suihkua kiitos :)
Tässä mun lempipuu taimena, eli Leelawadee. Monissa eri väreissä kylä täynnä ja tuoksu on ihanasti huumaava!
0
Olen vissiin ennenkin ihmetellyt sitä, että tällä saarella aika kuluu pelottavan paljon nopeammin kuin Suomessa. Tänään ymmärsin myös syyn. Kun täällä tulee pimeä, niin täällä tulee todella pimeä. Ei niin kuin Suomessa, jossa kuitenkin on aina katuvaloja ja kauppakeskusten valoja ja neonvaloja ja vaikka mitä valoja. Jotain korpea ja kaamosta lukuunottamatta siellä ei varmaan ikinä ole "todella" pimeä, mutta täällä kyllä on. Täällä on kuitenkin (ehkä Chawengin ydintä lukuunottamatta) melko vähän katuvaloja tai mitään muitakaan valoja ja kun pimeys täällä tähän aikaan vuodesta laskeutuu viimeistään 18.30, niin eipä täällä ympärilleen paljoa hahmota, ja moni puuhastelu varsinkin ulkona loppuu sen sileän tien. Edes koiran kanssa ei viitsi lähteä rämpimään tohon kylän ulkoilualueelle, kun ei halua havahtua jaloissa luikertelevaan käärmeeseen sillä hetkellä, kun mitään ei ole enää tehtävissä. Huh.
Ja meillä on aina vaan noita kaiken maailman projekteja. Niin kuin se bambuaita, joka ei ole vieläkään valmis, sillä Salsa ja Boo edelleenkin pääsevät sujahtamaan joistain hemmetin koloista ulkomaailmaan. Ja kun se ei käy, niin se ei käy. Mä en oikeasti usko että meidän aitaprojekti loppuu IKINÄ, ellei me palkata joku rakentamaan tontin ympärille kolmemetrinen betoniaita.
Aitaprojektin lisäksi meille tuli sitten myös tuo uusi taloprojekti, joka on tietenkin aiheuttanut jonkin verran harmaita hiuksia ja vähintäänkin hässäkkää. Ne harmaat hiukset on kuitenkin viisainta laskea vasta vähän myöhemmin, nyt vaan painetaan hommia ja kohta sitten ihmetellään. Riskit on kuitenkin meillä, kun niin täällä vaan tuppaa asiat menemään, joten toivotaan parasta ja mä en sano sitä loppua, koska kyllä te tiedätte..
Jääkahvin voimin jaksaa painaa. Täältä saa muuten aivan parhaat ja isoimmat annokset halvimmalla ihan näistä paikallisista katukojuista.
Tällä hetkellä (lue vieläkin) maalari maalaa taloa. Vaikka työn piti alunperin maksaa noin 100 euroa (mikä olisikin kyllä ollut tosi edullinen), niin nyt ollaankin sitten menty yli puolet överiksi. Loppusummasta ei ole hajuakaan, enkä tässä kohtaa suostu edes miettimään sitä, sillä eipä sitä nyt ensimmäistä kertaa elämässä kiivetä takapuoli edellä puuhun. Aika näyttää mitä tuleman pitää, selvitellään sotkut sitten myöhemmin.
Vähän on hommat vielä kesken, mutta erittäin hyvältä näyttää...
Onneksi täältä löytyy HomePro, joka on vähän niin kuin Bauhaus Suomessa :)
Ompelijoitten piti olla "todella" halpoja, koska ne saatiin kylän omistajan suhteilla, mutta kyllä tarjouksen loppusumma ylitti villeimmätkin kuvitelmat. Okei, verhoja ja sohvanpäällisiä tyynyineen oli aika monta metriä, mutta kun kaveritkin teetti nahkasohvan päällystämisen ompelijalla alle sadalla eurolla, niin tämä sai kyllä haukkomaan vähän henkeä. Siis 1500 euroa noin suurinpiirtein ja sillähän saisi näillä seuduilla melkein mitä vain. Esimerkkinä mopon istuimen päällystäminen ompelijalla 7,5 euroa, puhjenneen renkaan korjaaminen saman verran ja monta muuta vastaavaa juttua. Me ei ymmärrettävästi tartuttu tähän "huipputarjoukseen" vaan lähdettiin haalimaan muilta ompelijoilta uusia, sekä hankkimaan tavaraa osissa sieltä sun täältä. Ihan pimeetä hommaa tämä paikallinen hinnoittelu, joten saa nähdä mihin summaan päästään tässä parin viikon sisällä. Bangkokissa olisi toki Ikeakin, mutta pelkät kuljetusmaksut on aika kovat ja hinnatkin siis jo Suomessa totuttua (mikä on täällä kallista), joten toistaiseksi skipattiin tämä vaihtoehto.
Mutta hei, aurinko on paistellut tässä parina päivänä ajoittain, joten pyykkiä voi taas pestä. Aamu-uinnit on saatu pahimpien sateitten jälkeen taas päiväohjelmaan ja noita karvaisia otuksia pystyy pitämään ihan pihallakin. Miskan (ja meidän muittenkin) monen kuukauden odotus palkittiin, kun Marianne ja Rami lapsineen muutti saarelle, kohta tulee Julle talvehtimaan ja kuukauden päästä myös vanhin poika Jesse. Indonesian savut on hellittäneet, vaikka siellä nyt purkautuukin tulivuori, mutta onneksi se ei ainakaan toistaiseksi sotke elämää täällä ja vuorikin lienee rauhoittumaan päin. Ystävät, rakkaat, karvaiset kamut, Miskan hyvin menneet kokeet, Jessen lähettämät skeittivideot ja muut onnistumiset, ihana illallinen, hyvä viini, pikku jutut.
Niistä on ne arjen suuret ilot tehty. Kuitenkin. Aina. Vai mitä?
Onneksi pääsee aamu-uinnille ja sunnuntaiaamusta huolimatta, ihan rauhassa sai huitoa menemään.
Aika mutkattomia on vaikka nämä suihkusysteemit meidän kylällä. Ei altaaseen ilman suihkua kiitos :)
Tässä mun lempipuu taimena, eli Leelawadee. Monissa eri väreissä kylä täynnä ja tuoksu on ihanasti huumaava!
