2015- Mitä jäi käteen ensimmäisestä vuodesta Samuilla?

Miten on mahdollista, että kalenteri näyttää tänään jo vuotta 2016? Tai täällähän taidetaan olla jo vuosiluvussa 2558, mutta siltikin. Vastahan oli tammikuu 2015 ja se historiallinen hetki näille maalareille, kun viimeinkin oli uskallusta ottaa se kunnon loikka tuntemattomaan. Ensimmäinen vuosi Samuilla juoksi melkein ohi ja näin jälkikäteen kun yrittää summata yhteen kaikkea tapahtunutta, niin saa melkein rytmihäiriöitä.

Mä yritän jo ihan itsenikin takia tehdä pientä yhteenvetoa ensimmäisestä vuodesta tällä saarella, mitä tapahtui ja mitä ei, sillä kuten monestikin olen tainnut mainita, aika kuluu täällä hurjaa vauhtia. Jotain tekemistä sillä on taatusti sen kanssa, että on vaan niin kivaa, vaikkei kaikki aina sujukaan niin mallikkaasti. Onneksi päätin vuosi sitten aloittaa blogin tästä määräämättömän ajan kestävästä seikkailusta. Toivottavasti maalaillaan näitä rantoja vielä pitkään.

Melkein 15 vuoden unelma siis, siitähän tässä oli kyse. Me lähdettiin tekemään sitä kiiveten perse edellä puuhun, ilman sen suurempia suunnitelmia. Niin me taidetaan tehdä muutenkin suurin osa asioista, ihan fiiliksen mukaan (no jotain excell-virityksiä saattaa koneelta löytyä) ja tietämättä yhtään mihin tie vie. Meitä se kuljetti tänne ja tarvittiin vain ne pari suurta mullistusta Suomessa, sekä ymmärrys siitä, että elämä on elettävä nyt. Ei ensi vuonna, eläkkeellä, sitten kun ja niin edelleen...


Unelmatalokin löytyi sitten viimein. Tässä on hyvä olla :)

Me tultiin laukkuinemme saarelle tammikuussa turistiviisumilla. Sillähän saa olla täällä sen 2+1 kuukautta, eikä niitä voi olla passissa peräjälkeen kovinkaan monta. Meillä olikin ensimmäisenä tavoitteena perustaa saarelle kitarakoulu, sillä firman perustamiskuluja lukuunottamatta pääomatarve siihen oli mitätön. Onneksi takataskussa oli muutama saarella jo asuva tuttu, joten yhtiökumppanit ja neuvot löytyivät helposti. Startti saattaa vaikuttaa aina alkuun hankalalta, mutta kun lähtee vaan tekemään, niin vähän yllättäenkin kyllä, asioilla on taipumusta järjestyä. Kitarakoulu on siis jo olemassa, muutama kansainvälinen oppilaskin löytyy, vaikka ei sillä tosin vieläkään saa kuin ehkä voin ja makkaran leivän päälle. Mutta ollaan sen kautta saatu hankituksi tarvittavat bisnesviisumit, ja "unelmamatka" voi jatkua.

Miska oli tarkoitus saada kansainväliseen kouluun ja näin tapahtui. Tosin tässä vuoden aikana ihmisiin tutustuessa koulu vaihtuu ensi viikolla uuteen ja toivottavasti parempaan. Ainakin se on hiton paljon edullisempi. Moni Miskan kavereista siirtyy sinne myös, joten eiköhän janttereille ole ihan ikimuistoinen kevätlukukausi alkamassa parin päivän päästä. Ensimmäinen todistuskin on saarella saatu ja se ylitti kovimmatkin odotukset. Hyvä Miska!

Esikoinen jäi Suomeen. Jesse muutti tyttöystävänsä kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin, tyttö lähti opiskelemaan ja halvemman asunnon löytäminen oli välttämätöntä. Onneksi oltiin kesä Suomessa ja pääsi auttamaan etsinnöissä sun muissa järjestelyissä. Asunto löytyi loppupelissä suht helposti ja sitten ne ryökäleet erosivat. Me oltiin tietenkin silloin jo palattu takaisin saarelle, joten oli kuulkaa aika lähellä, ettei tämä muori ostanut lentolippua takaisin Suomeen. Mutta kun Jesse sanoi kaiken olevan hallussa ja nauttivansa vapaudestaan, niin oli pakko opettaa taas itsensä hengähtämään.

Ensimmäisen kerran ikinä, esikoinenkin halusi viipyä Samuilla pidempään. Tässä ollaan Immigrationista hakemassa 30:n päivän jatkoa oleskeluun.

Meidän sekopää Samuin seisoja Boo aiheutti koko vuoden ongelmia. Niin ihana kun se onkin, niin kyllä monta kertaa mietti kaiken mielettömyyttä. Rakennettiin aitaa ja se karkasi, korjattiin aitaa ja se karkasi silti, viimeisteltiin aitaa ja vieläkin se lensi siitä yli, eli kaikki oli about turhaa. Rahaa paloi, hermoja ja lihaksia kiristi, mutta täällä se "rakki" meitä vielä ilostuttaa. Lohdutukseksi ja seuraksi hankittiin sitten vielä se toinenkin hylätty karvaturri Salsa ja pakko myöntää, aika söpö pariskunta meidän terassilla pötköttää.


huh, noi pimeet tyypit...

Paljon on vuodessa opittu thaimaalaisten kanssa toimimisesta, mutta se matka onkin varmaan loputon. Otettiin silti riski ja lähdettiin tekemään talonvuokrausbisnestäkin meidän kylässä ja vaikka alku oli sekin kommelluksia täynnä (ja onhan noita edelleenkin), niin ihan hyvältä nyt ainakin toistaiseksi näyttää. Sijoitetun rahan takaisin saamiseen vierähtää varmasti tovi jos toinenkin, mutta jos saisi nyt alkuun edes Thaimaan pään kulut katetuksi. Yrittäjä on nääs yrittäjä, vaikka voissa paistaisi, joten minkäs sitä itselleen mahtaa.


Uusi talo, tervetuloa vuokralaiset :)


Ensimmäiset Villa Zappy 2:n vuokralaiset. Kahdeksan valokuvauksellista kiinalaista ja kerrassaan upeita tyyppejä!


Ja ensimmäinen vieraskirjan teksti muutamin vinkein höystettynä:).

Pari mielenkiintoista viisumireissua tuli vuoden aikana myös tehtyä. Ensin Kuala Lumpuriin ja sen jälkeen olikin vuorossa se surullisen kuuluisa Penangin trippi. Siitä reissusta ei seikkailua ja säätöä puuttunut, vaikka lopputulos olikin kohtalainen. Vuoden viisumia ei irronnut (se oli tavoitteena), vaan kolme kuukautta, mikä tarkoittaakin sitä että seuraava seikkailu Penangille on edessä taas helmikuussa. Pari juttua kirjoitinkin aiheesta ja jos ei muuta, niin nehän voi lukaista vaikka opetusmateriaalina sille, kuinka välttää viisuminhakuongelmat. Ne löytyvät täältä ja täältä.


Viisumireissu Kuala Lumpuriin


Seuraava viisumireissu Penangille. Olipas kuvauksellinen kaupunki

Tehtiin me myös yksi reissu, joka olikin sitten pelkkää hymyä. Käväistiin nimittäin naapurisaarella Koh Phanganilla ensimmäistä kertaa, sillä niin kuin moni muukin Samuilla kävijä, myös me oltiin jätetty saari väliin aina sen takia, ettei fullmoonpartyt voisi vähempää kiinnostaa. Mutta kuten todettiin, niin se paratiisi on paljon muuta kuin yhdellä rannalla järjestettävät bileet. Onneksi vielä silloin tuntematon ystävämme Vesa kutsui meidät häihinsä, sillä sen viikonlopun lopputuloksena oli huikeat kokemukset ja mahtavat uudet ystävät.


Koh Phangan, mikä paratiisi...kutsuu mua koko ajan

Kaiken maalaisia uusia ystäviä on tullut mukavasti muutenkin vuoden aikana. Suomalaisia lomalaisia on saarella käytännössä koko ajan ja moni heistä on mukana meidänkin viikkomölkyissä tai sitten muissa kissanristiäisissä. Aina ei tietenkään jaksa rientää joka juttuun, mutta monesti on kyllä erittäin mukava tavata ihmisiä lomafiiliksissä. Ehkä se on se mukavan rento "lomatuulahdus" tai sitten ne monet kerrassaan mahtavat tyypit, mutta joka tapauksessa ihan älyttömän hauskaa on yleensä ollut. Niin kuin vuoden viimeisenä päivänäkin.

Uuden vuoden aattoiltaa vietettiin isolla Suomiporukalla ensin syöden ja juoden hyvin ja sitten vielä raketit päälle. Eipä ole taas aikoihin tullut naurettua niin paljon. Kiitos kaikille mukana olleille ja kiitos kaikille blogin lukijoille, olette enemmän kuin tärkeitä!

Olkoon vuosi 2016 meille ja teille kaikille paras laatuaan!


Loistavaa Uutta Vuotta 2016!