Kyllä mä olen kiitollinen

Mun piti tehdä tämä postaus ihan itseni takia. Niin kuin muistutuksena, että mahtuihan helmikuuhun oikeasti älyttömän hyviäkin juttuja, eikä pelkästään katastrofeja toisensa perään. Tässä on nimittäin tullut purnattua jos jonkinmoista viime ajat, ja jotta ei tulisi tilatuksi samaa maaliskuullekin, niin pitää kääntää tämä kelkka positiivisemmaksi. Vaikka huh huh, mikä helmikuu! Toivottavasti seuraava tällainen osuu kohdalle vasta seuraavana karkausvuonna neljän vuoden päästä.

Kyllä mä olen kiitollinen:

* joka aamu
- Kun mä herään ja avaan verhot (meidän makuuhuoneessa on upeat puiset kaari-ikkunat ja niitä on älyttömästi), ja voi sitä valon määrää! Yleensä aurinko paistaa ja vaikka ei paistaisikaan, niin on silti vihreätä ja tuoksuvaa. Kookospalmu heti tossa ikkunan edessä, ainakin kaksi Leelawadee-puuta huumaavine tuoksuineen, sekä lukuisia eri kukkivia pensaita. Sisäänkin voi kantaa pudonneita kukkia tuoksumaan vaikka jokaiseen huoneeseen, eikä tarvitse maksaa kalliista diffuuserista.
- Aamukahvi altaalla, vaikka tällä hetkellä meidän allaspoika onkin valloittanut sen melkein puoleenpäivään asti. Ensin se putsaa roskat ja sitten vain kepeästi istahtaa reunalle kännykkä kädessä (tietenkin) ja siinä sitten voikin vierähtää se pari tuntia. Ehkä meidän täytyy vain kylmän viileästi valloittaa toi alue takaisin, vai kehtaisikohan se sittenkin jäädä siihen hengailemaan?
- Koirien aamulenkki, johon otetaan tietenkin naapurin vapaana juokseva musta paholainen 'Dummy' mukaan. Ollaan jaettu hommat nimittäin niin, että Tomppa mopoilee Miskan kouluun ja mä hoidan sen hakemisen. Olisi silti ihan kiva, jos koulu viimeinkin saisi jonkun järkevän koulubussisysteemin toimimaan. Se olisi nimittäin myös turvallisempaa, sillä aina silloin tällöin nouto-, tai hakureissulle sattuu myös se trooppinen myrsky, eikä se reissu mopon päällä ei ole silloin siitä turvallisemmasta päästä.
- Aamu-uinti kylän isossa altaassa, joka on kyllä näillä mittakaavoilla tosi iso. Mähän uin sen kilometrin matkan aina kun ehdin, eikä sitä kaiketi voi kauniimmassa maisemassa tehdä, kuin palmujen katveessa upeata merimaisemaa katsellen. Ehkä sen kilometrin voisi nostaa vaikka kahteen?

Ei voi kiukutella näissä maisemissa

* ja päivä
- Ei haittaa näissä maisemissa yhtään pestä meidän vuokratalo 'Villa Zappyn' vieraille tarkoitettuja peittoja, pyyhkeitä ja lakanoita. Välillä tietty kun sataa, eikä mikään kuivu missään, saa tosissaan käyttää mielikuvitusta saada pyykki kuivaksi. Täällä nimittäin kosteusprosentti on välillä oikeasti varmaan 100.
- Lounas (lue miniloma) lähirannalla maisemissa, joista moni haaveilee. Meillä ne on nimittäin ihan tossa vieressä. Ruoka huippua ja halpaa kuin saippua, nyt täytyy vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja raahautua sinne paljon useammin, se kun vie päivästä vain sen vajaan tunnin. Senkin tunnin kun imee itseensä taivaanrannasta energiaa, niin mikään ei kaada. Eihän?
- Ihana Miskan koulustahakureissu! Vaikka aina ei jaksaisi ajaa sitä tuntia edestakaisin mopon päällä niska jumissa, niin on ne maisemat vaan niin huikeat. Jos varaa reissuun vähän runsaammin aikaa, niin matkalle sattuu monia näköalapaikkoja vuorten väliin ja meren reunaan nautittavaksi. Voihan vinetto sentään!

Miskan koulumatkalla bongattua. Ihanaa energiaa!

Lounaat näissä maisemissa, mitä sitä muuta toivoisi

* myös iltaisin
- sillä Samuille sijoittuva perhe on koossa. Ja mulla on ihana perhe, josta saan olla kiitollinen joka päivä. Vaikka yksi meistä onkin Suomessa (ja sitä onkin ihan helvetillinen ikävä aina), niin yhdessä ollaan paljon enemmän, kuin koskaan Suomessa. Kyllä mä nimittäin sen Suomessa asuvan juniorinkin kanssa puhun päivittäin (tai vähintään viestittelen Nordean tilisiirtojen merkeissä), mitä ei sitäkään tapahtunut ennen. Kauas pitää tulla, että voi viettää näin paljon aikaa yhdessä.
- Aika usein myös parhaat ystävät ovat koossa. Parannetaan maailmaa, grillataan tai nautitaan muutama lasi viiniä juustojen kera. En mä ikinä Suomessa ollut näin sosiaalinenkaan!

* terveydestä
- sillä me ollaan oltu kyllä hiton terveinä (nyt koputtaa puuta...). Jos viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut vain yksi kinkkinen silmätulehdus ja yksi flunssanpoikanen, niin vähällä ollaan selvitty. Suomessa pelkästään itsellä olisi ollut jo muutama flunssa, sitä seurannut keuhkoputkentulehdus ja mahdollisesti jälkitautina vielä keuhkokuume. Niin kuin viime kesänä. On tämä ilmasto vaan niin huippu.

* perheestä
- Jessellä menee kaikki hyvin Suomessa. Töitäkin on löytynyt tapahtumamarkkinoinnin parista, ja juuri sellaisia, joista duracell jaksaa itse olla kiinnostunut. Rahat on tyypillä tosin aika usein loppu, mutta kelläpä ei olisi.

Voi muru ja kaverit, tulkaa pian takaisin!

- Miskan koulu sujuu loistavasti. Vaikea uskoa, että kyseessä on sama kouluun kyllästynyt jässikkä, joka vielä reilu vuosi sitten Suomessa melkein oksensi läksykirjojen päälle. Viikko sitten sunnuntainakin läksyjä tehtiin tässä huushollissa koko päivä ilman mitään sen kummempia raivokohtauksia. Maanantaina tosin selvisi koulussa, että kymmenen niistä oli turhia ja aikaa olisi voinutkin jäädä vaikka uimiseen, mutta ehkäpä se opetti ensi kerralla kuuntelemaan vähän paremmin.
- Tomppa on kyllä ihan ihana. 16 yhteistä vuotta takana, eikä koskaan milloinkaan mitään sen kummempia riitoja. Ei tarkoita tietenkään sitä, etteikö ikinä riideltäisi (välillä otetaan kunnollakin yhteen), mutta sitä se tarkoittaa, että mitään elämää suurempaa ei koskaan ole ollut.

Miska ja Tomppa, nämä energianlähteet!

Miska muru

Miskan koulun iltapäiväaktiviteetteja

* ystävistä
- muutamasta oikein hyvästä tällä-,  ja naapurisaarella. Ihanaa että olen saanut tutustua teihin! Ystävyydet ovat tuoreita, mutta musta tuntuu silti, että ne vain paranevat.
- Niistä ihanista, jotka Suomesta asti olette tulleet tänne moikkaamaan. Ihan mahtavaa! Vaikka esimerkiksi Sarin kanssa edellisestä kerrasta oli kulunut jo huimat 30 vuotta, niin se ei tuntunut missään. Siitä jatkettiin, mihin viimeksi jäätiin. Ja Merja ja toinen Sari, voi rähmä! Vaikka oltiinkin törmätty sattumalta pari vuotta sitten, niin edellisistä kerroista on valtavasti aikaa. Ja tapahtumia. Sekä elettyä elämää. Välillä rankkaakin. Tulkaa pian takaisin!
- Myös niistä, jotka ovat Suomessa. Jos te ette pääse tänne, niin nähdään viimeistään kesällä Suomessa. Me tullaan sinne ja sitten kerätään koko porukka kasaan.

*Unelmista
- Siitä, että vihdoin uskalsi hypätä oravanpyörästä ja lähteä tavoittelemaan niitä. Vaikka välillä on tullutkin rapaa niskaan, niin täällä ollaan, eikä hevillä luovuteta. Suosittelen tällaista irtiottoa lämpimästi, vaikka vain muutamaksi kuukaudeksi! Takaisin pääsee aina, jos siltä tuntuu, mutta meistä ei ainakaan vielä tunnu. Koko aikuisikä tuli oltua aina 'väärässä paikassa', koska tunne siitä, että pitää vaihtaa maisemaa oli niin valtava. Usein hyppäys uuteen tuntui mahdottomalta, koska 'se oli liian nuori', tai 'se oli liian vanha', tai ei ollut rahaa, tai jotain muuta. Uskoisin kuitenkin, että meidän kohdalla oli kyse vain siitä 'rohkeudettomuudesta', eikä mistään muusta. Nyt se hyppy on tehty ja elämä näyttää miten pitkälle se kantaa. Päivääkään tästä loikasta en kadu.

*Samuista
- Rakastan tätä saarta edelleen. Vaikka silmät ovatkin tässä reilun vuoden aikana auenneet moneen suuntaan ja epäkohtaan, niin onhan tämä paratiisi. Toivottavasti en saa henkistä kaihia ja näkökenttäni sumenee kaiken tämän kauneuden keskellä, sillä se olisi karmeata. On ehdottomasti välttämätöntä myös huomata tiettyjä ongelmia ja jopa kauheuksiakin uudella kotisaarella, jotta niihin voisi puuttua ja ottaa osaa ongelmien korjaamiseen. Sitäkin varten haluaisin kokea olevani täällä. Edes pienellä panoksella (jos ei muuten) asioitten saattamiseksi paremmaksi kaikille.
- Paikalliset ihmiset ovat vaan niin ihania. Oikeasti, vaikka viime aikoina on tullut yhteentörmäyksiä jopa poliisin kanssa, niin siltikin suurin osa jaksaa hämmästyttää valloittavuudellaan melkein joka päivä. Aina löytyy apua, kun sitä tarvitsee. Jopa erittäin sitoutunutta ja pyyteetöntä sellaista, eikä sellaista ystävällisyyden määrää voi aina edes käsittää. Okei, me ei olla koskaan jouduttu riitelemään paikallisten kanssa (eikä toivottavasti joudutakaan), joten todennäköisesti mielipide tästä muuttuisi jonkin verran sellaisen jälkeen, mutta eihän tavallista elämää viettävä todennäköisesti koskaan joudukaan. Olit sitten täällä lomalla tai täällä asuvana ulkomaalaisena.

Kyllä näissä maisemissa sielu lepää

* rohkeudesta
- jota itseltäkin silloin tällöin löytyy. Vaikka välillä hirvittääkin joku asia, niin eipähän tarvitse ainakaan sitten kiikkustuolissa miettiä, että miksi en silloin lähtenyt?
- jota läheisiltä löytyy, sillä muutenhan tämä muutos ei olisi ollut mahdollista. Kiitos rohkeat!
- jota ystäviltä löytyy, sillä meissä on valtava potentiaali muuttaa tämänkin maailman asioita.
- jota maailmasta löytyy. Odotan mielenkiinnolla mitä tästä kaikesta rohkeudesta syntyy.

Upeata maaliskuuta kaikille!