Musiikki ja kalastus- mikä ihana yhdistelmä!

Monissa blogeissa käy silloin tällöin vieraskynäilijöitä visiitillä ja mun mielestä idea on sen verran loistava, että päätin käyttää tätä itsekin. Tämä postauksen on siis tehnyt vieraskynäilijä ja tällä kertaa (ainakin), kynään tarttui Mr. Tom, eli kalastava kitaristi ja mieheni. Tompan piti kirjoittaa näin alkuun yksi juttu, mutta jutusta tulikin nähtävästi ainakin kaksiosainen. Jos mä Tompan mielestä kirjoitan liian pitkiä postauksia, niin mitäs tämä nyt sitten on? Hyvä ettei novelli ;)

Mutta tässä teille ihanat lukijat, olkaa hyvät:

'Rakas vaimoni pyysi minua vieraskynäilemään Thaimaanrannan Maalarit -blogiin hieman tarinaa matkastani naapurin paratiisisaarelle Koh Phanganille. Otan tehtävän ilolla ja kunnialla vastaan - katsotaan mitä te, rakkaat lukijat pidätte:

Kuten muistatte, olemme nyt käyneet naapurisaari Phanganilla kaksi kertaa; ensimmäisen kerran viime syksynä Vesan ja Nappatin hääillallisella ja toisen kerran poikamme Jessen ja hänen parin kaverinsa kanssa tammikuussa. Phanganissa on minunkin mielestäni jotain taikaa, ja jotenkin se eroaa Samuista huomattavasti. Kadut ovat vallan rauhallisia, ihmisillä ei tunnu olevan kiire mihinkään, teiden ja niitä reunustavien rakennusten väliin on jätetty muutama metri enemmän väliä kuin Samuilla (eli ei luo samanlaista ahtauden tunnetta), luonto on vehreä ja yleinen siisteys on ihan eri tasoa kuin Samuilla. Tästä ei kuitenkaan pidä ymmärtää, että Samuilla olisi kaikki pielessä, mutta naapurisaarella kaikki miniloman ainekset ja puitteet ovat vähintäänkin kohdillaan.

Olimme aikaisemmin turisseet Phanganilla asuvan Vesan kanssa kalastusmahdollisuuksista ja itselle ainakin on ollut haastetta päästä Samuin rannoilta kalastamaan ja vielä enemmän haastetta saada jotain saalistakin. Vesa oli kuitenkin kertonut, että Phanganilla löytyy ihan rannoiltakin asiallisia ottipaikkoja ja niitä löytyy varsinkin silloin, jos pikku veneellä pääsee liikkumaan.

Vastaavasti olin äärimmäisen positiivisesti yllättynyt huikeista jameista ensimmäisellä visiitillämme. Keskellä ei mitään pieni ja vaatimaton bungalow-henkinen baari ja illan edetessä paikalla olikin pitkälle yli sata asiakasta ja toistakymmentä huikeaa soittajaa/laulajaa. Koska olen onnistuneesti välttänyt kaikki jamittelumahdollisuudet Suomen kamaralla, olen nyt innokkaasti halunnut päästä kokeilemaan miltä meno maistuu. Ja sehän maistuu!

Edellä mainitut seikat oli siis retkeni järjestelyissä otettu loistavasti huomioon: keskiviikkona jameihin Wednesday baariin ja torstai aamusta heti kalaan. Joten tämän turhankin pitkän pohjustuksen jälkeen käydäänpäs itse tarinan kimppuun…

1. Keskiviikko

Päivä oli mitä kaunein - trooppinen aurinko paistoi ja lempeä tuuli hieman helpotti tukalaa kuumuutta. Aamulla tein hommia tietokoneella, vilvoittelin välillä altaassa ja odottelin malttamattomana liikkeelle pääsyä. Olin jo aamulla käynyt hankkimassa lipun puoli viiden laivaan, ettei pääsisi takaiskuja syntymään. Iltapäivällä kahdelta oli aika käydä tsekkaamassa asiakkaamme ulos vuokraamastamme huvilasta Villa Zappy:sta. Seitsemän hengen porukka oli kovasti tyytyväinen majoitukseensa ja olivatpa vielä siivonneet viimeisen päälle talon jo valmiiksi. Eli suoraan sanottuna kaikki sujui mallikkaasti ja kolmen aikaan olin takaisin kotona kaikkien pyyhkeiden, lakanoiden ja peittojen kanssa. Heidille oli siis luvassa paljon pyykkäämistä…

Villa Zappy:n viimeisimmät asiakkaat. Kiitos teille!

Heidi lähti hakemaan Miskaa koulusta ja itse pesin ensimmäiset kaksi koneellista tavaraa ja pakkailin reppuani. Mukaan piti ottaa kalastusvälineet, sähkökitara, piuhat ja vaihtovaatteet. Kellon lyödessä vartin yli neljä starttasin tavaroitteni kanssa kohti Bangrakin satamaa, missä laiva olikin tällä kertaa myöhässä reilun vartin. Puolen tunnin laivamatka sujui hienosti, vaikkakin laiva oli tupaten täynnä. Phanganilla Vesa oli jo vastassa sivuvaunullisen mopon kanssa ja pian päästiin perille Vesan ja Nappatin uuteen kotiin. Ihastuttava pieni kylä (vajaa kymmenen bungalowia/taloa) aivan rannassa, mistä löytyi myös paikallisen omistajaperheen pikkukauppa sekä mopovuokraamo. Kaupasta sai mukavasti oleellisimmat, eli pari kylmää Singhaa, vettä ja limpparia…

Vesa oli jo tiistaina aloittanut illallisen valmistelun. Herkullisten ribsien tuoksu leijaili terassille, missä vaihdettiin rauhassa kuulumisia, viritettiin kitaraa ja katseltiin auringon laskua. Nappat oli lääkärin käskystä lepäämässä, koska pikapuoliin on odotettavissa perheenlisäys - onnea näinkin julkisesti siis Vesalle ja Nappatille!

Huikeita maisemia, Samuilla ja Phanganilla

Vesa ja mopo, mitäs sitä muuta tarvitsisi...

Starttasimme Vesan kanssa kohti Wednesday Baarin jameja hieman ennen yhdeksää. Mukana sivuvaunussa oli allekirjoittanut, vahvistin, pedaalia, piuhaa ja kaksi kitaraa. Matkalla tuli jopa kylmä ja hiljaisella kadunpätkällä iloinen mopoilija ohitti meidät vilkuttaen ja nauraen. Vesa tiesikin heti kertoa tämän olleen itse baarin omistaja Cedrik. Wednesday Bar on nimensä mukaisesti auki ainoastaan keskiviikkoisin - omistajapariskunta hoitaa muita töitä muulloin, mutta keskiviikkoisin baari on varattu hyville jameille ja iloisille ihmisille. Tästä linkistä voipi käydä lukemassa lisää juttua ko baarista.

http://phanganist.com/koh-phangan-live-show-article/wednesday-bar-living-its-name

Saavuimme pian perille (keskelle ei mitään) ja huomasimme olevamme ensimmäiset asiakkaat baarissa. Paikalla oli omistajapariskunta Cedrik (joka oli minuuttia aiemmin ohittanut meidät) ja Coralie. Paikka lienee melko uusi, kaikki oli hienosti järjestyksessä ja siistiä. Pieni avobungalow -tyyppinen paikka, minkä reunustoilla oli muutamia pieniä saloja (pöytä-tuolit-katto) sekä yksittäisiä pöytiä tuoleineen. Paikalla oli kaikki tarvittava kalusto eli rummut, PA-kamat, mikrofonit, parit kitarat ja basso sekä keyboard. Ostin kylmä juoman ja aloimme Vesan kanssa virittelemään laitteistoja.

Pian paikalle saapui asiakkaita ja lisää soittajia, joten päästiin kokeilemaan ensimmäistä koeponnistusbiisiä porukalla. Tällä kertaa biisiksi valikoitui CCR:n klassikko Proud Mary, minkä aikana paikalle löysivät myös saarella asuvat suomalaiset Moikku (Tapio), Pauliina, sekä Ykä kaverinsa kanssa. Moikku on myös soittanut koko pienen ikänsä, joten lavalle luonnollisesti kannettiin myös Moikun vahvistin ja saatiin kolmas suomalaisvahvistus itseni ja Vesan tueksi. Ihmisiä valui paikalle koko ajan lisää ja kuin huomaamatta jamit olivatkin jo täydessä käynnissä. Ehkä noin kymmenen aikoihin omistaja Cedrik otti tilanteen haltuun, toivotti kaikki tervetulleeksi ja vetäisi talon bändin kanssa muutaman komian biisin. Tämän jälkeen homma lähti taas lapasesta, eli päästiin soittamaan erinäisiä blues-jamitteluja, Led Zeppeliniä, Iron Maidenia, Black Sabbathia ja Neil Youngia. Klassikkohitiksi nousi kyllä illan Paranoid -versiomme:)

Tämän kuvan on ottanut Phanganilla asuva ystävämme Pauliina

Kellon lyödessä noin yksi aloimme pakkailla kamojamme ja kuuntelimme pari biisiä uusilta esiintyjiltä. Ilmeisestikin yön edetessä meno muuttuu aavistuksen hipimmäksi ja vieläkin railakkaammaksi, näin tosin käy mitä ilmeisemmin kaikissa kapakoissa missä päin maailmaa tahansa. Meillä oli kuitenkin aamun valjetessa kalaan lähtö edessä, joten oli aika suunnata treffeille nukkumatin kanssa.

Täytyy kuitenkin hehkuttaa Wednesday Barin meininkiä - iloisia ihmisiä paljon, sekä todella hienoja soittajia ja laulajia. Äärimmäisen hieno kokemus (voisi sanoa että elämäni toiset kunnon jamit) kaikkinensa. Juuri saamani tiedon mukaan olivat kylillä kiitelleet meininkiä torstaina ja perjantaina tyyliin-  ’keskiviikkona räimittiin eikä puhalleltu muniin’… Kiitos tästä mahdollisuudesta Vesa ja kaikki muut!

Edessä oli muutaman tunnin unet ja sitten uudet seikkailut - jatketaan torstain tarinaa seuraavassa jaksossa!'

Kirjoittajana siis Tomppa. Jatko-osaa odotellessa...