Paratiisiuupumus

Sitä on ollut ilmassa. Uupumista upean auringon alla, merituulen henkäyksessä ja kuuman hiekan hieroessa varpaita. Ensimmäinen reilu yhdeksän kuukautta putkeen Samuilla tuntuu juuri sopivalta ajalta, sillä ikävä Suomeen on kova. Valtaosin fiilis johtuu ikävästä vanhimpaan poikaan, mutta on siinä muutakin. Se mikä ennen lomaillessa on tuntunut luksukselta, on näitten kuukausien aikana muuttunut arjeksi. Ja niinhän se menee. Mitä tahansa tavoittelee ja unelmoi, muuttuu toteutuessaan ajan saatossa itsestään selvyydeksi. Typerä ihmismieli.

Nyt on juuri oikea hetki lähteä Suomeen ottamaan etäisyyttä turkoosiin mereen ja valkohiekkaisiin rantoihin. On hyvä lähteä katsomaan kauempaa mennyttä aikaa ja sitä, mitä on tullut saavutetuksi. Vaikka vain siksi, että osaisi taas arvostaa enemmän ja paremmin, näkisi jälleen palatessaan tuorein silmin kaiken tämän kauneuden ja kuinka etuoikeutettu sitä on, kun on mahdollisuus nauttia parhaista paloista molemmissa maissa. On hyvä päästä ynnäämään kaikkea täällä saavutettua, sillä kun yhdeksän kuukautta sitten jälleen tulimme tänne, meillä ei ollut mitään. Ei juurikaan edes suunnitelmia. Ei tietoa mistä elämiseen tarvittava raha Samuilla tulee, vaikka osan kuluista saakin katetuksi Suomen tuloilla. Kaikkeen se ei silti olisi riittänyt, sillä kansainvälinen koulu tekee ison loven kukkaroon joka ikinen kuukausi. Mutta me lähdimme silti, sillä niinhän meillä tehdään; kiivetään takapuoli edellä puuhun ja toivotaan parasta. Välillä se kannattaa, aina ei.

Sillä onhan täällä valtavan upeat maisemat!

Kun paluu Samuille jälleen koittaa jossain vaiheessa elokuuta, meillä on täälläkin jo jotain. Ei paljoa, mutta jotain. Onko tämä elämämme loppusijoituskohde, sitä ei tiedä vielä kukaan, eikä onneksi tarvitsekaan. Mutta meillä on silti jonkinlainen tulonlähde talojen manageroinnin parissa, vanhojen lisäksi uusiakin paikallisia yhteistyökumppaneita (paikalliset ovat kultaakin arvokkaampia kontakteja), ja ennen kaikkea pää täynnä uusia ideoita. Mitä kesä tuo tullessaan ja kuinka pitkälle asioita saadaan eteenpäin Suomesta käsin, jää nähtäväksi. On kuitenkin mahtavaa huomata, että ei ole liian turtunut, vaan mieli pienestä uupumuksesta huolimatta tykkää suunnitella tulevaa. Toivottavasti uudet Samuin suunnitelmat saavat tuulta purjeisiin, sillä usko ideaan on erittäin vahva. Mutta jääköön suunnitelmista kertominen syksyyn, kun paluu Samuille on ajankohtainen.

Näitä karvakorvia tulee tietenkin kesällä ikävä, mutta onneksi ovat hyvässä hoidossa Koh Phanganilla ystäviemme luona.

Kukonlaulun aikaan huomenna kuitenkin suunnataan innoissamme nokka kohti Suomen kesää. Ei haittaa vaikka sataisi ja saisi viettää kesäiltoja villasukat jalassa, sillä takana on kuukausien kuuma ja kuiva kausi. Odotan innolla raikkaita kesäpäiviä ja viileitä järvivesiä siskon perheen mökillä Vammalassa, sukulaisten ja ystävien tapaamisia, metsämansikoita ja mustikoita, sekä rauhallisia hetkiä metsän ääniä kuunnellen. On pitänyt taas tulla kauaksi, jotta osaa arvostaa monia itsestäänselvyyksiä pohjolassa. Täällä on hyvä olla, mutta niin on sielläkin. Täältä tullaan Suomi!

Olisiko sinulla hyviä vinkkejä kesälle Suomessa? Mitä pitäisi ehdottomasti nähdä ja tehdä?

Ihanaa nähdä taas Vammalan järvimaisemat!

Ja näitä Samuin maisemia kaivataan kesän edetessä varmasti taas valtavasti. Sitten onkin mukava palata!