Vieraskynäilijä: Tomppa - Upposukeltaja

Huom! Tämä postaus on tehty vieraskynäilijänä, eli kirjoittajana on tällöin blogissa vieraileva henkilö. Tällä kertaa mieheni Tomppa kertoo sukellusreissustaan Sail Rockille, jonne minäkin lupaan lähteä syksyllä kohentamaan sukellustaitojani:

Sail Rock - Siaminlahden paras sukelluskohde?

Huhti-toukokuun taitteessa oli hetki, jolloin piti taas lähteä käymään rajalla hakemassa passeihin leimoja. Koska perheessämme on kaksi koiraa, niin nämä meidän omat matkat aiheuttavat aina pieniä ylimääräisiä järjestelyjä. Onneksemme naapurisaaren ystävämme Moikku lupautui ottamaan koiramme testikyläilyyn kesän pidempää poissaoloamme silmälläpitäen. Suuntasin siis, kuinka ollakaan, Koh Phanganille keskiviikkona kahden koiran kanssa.

Kopin kuljettaminen satamaan käy kätevästi... tai no, ei ehkä niin kätevästi

Boo ja Salsa tekemässä tuttavuutta Moikun koirien kanssa.

On suhteettoman etuoikeutettua, kun onnistuu hoitamaan koirien hoitokodin niin, että samalla visiitillä pääsee ensin illalla Wednesdey Barin jameihin soittelemaan ja sitten seuraavana aamuna - lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen - sukeltamaan!

Torstaiaamuna heräsimme kuuden maissa ja nautimme aamukahvia yhdessä nousevan auringon kanssa. Olin siis edellisen kerran käynyt sukeltamassa reilu kahdeksan vuotta sitten ja muutenkin muutaman sukelluksen taustallani hieman hirvitti koko ajatus. Toisaalta uskoin, että Moikku jos kuka tuo minut kyllä hengissä pintaan. Oman elämänsä leijonakuningas Moikku on muusikkouransa lisäksi puoliksi sähkömies, kitarateknikko ja sukelluskouluttaja, sekä hiihdon opettaja, talonrakentaja ja herra ties mitä. Pelkästään Sail Rock -nimisellä sukelluspaikalla - minne siis nyt olimme suuntaamassa - Moikulla on pitkälle yli 3000 sukellusta, itselläni kun sukelluksia kaikkinensa on kertynyt noin kymmenen. Sukellus on siitä mielenkiintoinen laji, että sukupuolella tai iällä ei ole mitään merkitystä, joten kai minulla on vielä toivoa kehittyä tässäkin lajissa...

Moikku ja kitarapaja

Seitsemän aikoihin saavuimme The Dive Innin eteen, joka on huhujen mukaan yksi parhaista ja mukavimmista sukelluskouluista Phanganilla. Omistaja Fern Smith on pyörittänyt sukellusfirmaa jo pidemmän tovin ja sukellusoppaat ovat kaikki huippuluokan ammattilaisia. Moikku on aiemmin toiminut Dive Innin oppaana, joten heidän mukaansa on helppo lähteä myös näin vieraana. Dive Inn on ennen kaikkea keskittynyt Sail Rockilla sukeltamiseen, vaikka tekevät toki muihinkin kohteisiin sukellusretkiä. Sail Rockia sanotaan Thaimaan lahden parhaaksi sukelluskohteeksi, mikä vetää paikalle lajin harrastajia kaikkialta maailmasta. Keskellä merta kohoavan kivipaasin kupeesta on kirjattu jo yli 900 eri kalalajia. Tätä lajien kirjoa ei oikein pysty edes kuvittelemaan - itse kun tunnistan juuri ja juuri ahvenen ja hauen.

The Dive Inn sukelluskoulu sijaitsee Chaloklamissa aivan rannassa 100 metrin päässä laivasta

Maailmankuulu The Sail Rock - täältä tullaan:)

Moikku ja Sami ennen lähtöä

Laivamatka Chaloklumin satamasta Sail Rockille vie noin tunnin. Pinnalta katsottuna näkyy siis vain kivipaasi ja sitä tulee miettineeksi, että tämäkö se nyt sitten on? Paikalla oli muutama muukin sukellusryhmä ja ilmassa oli kuumuuden lisäksi hienoista odotusta. Kuten Moikku asian ilmaisi, niin paikka on joka päivä hieman erilainen ja ikinä ei tiedä, mitä tänään tulee pinnan alla vastaan. Moikku oli briiffannut perushommat minulle matkan aikana, joten hyppäsimme veteen ja polskimme lähemmäs kivipaasia. Edelleenkään ei voinut aavistaa mitä pinnan alta tulee löytymään, mutta heti kun aloitimme laskeutumisen syvemmälle, niin ei voinut kuin todeta että kyllä - tämä todellakin on optimaalinen sukelluskohde! Erinäköisiä kalaparvia pyörii jatkuvasti joka puolella, toinen toistaan upeammat (ja oudommat) korallit kivipaasin seinämällä ja syvä rauhallisuus ympärillä...wow!

Täh? Näytänkö jotenkin amatööriltä…?

Arvoituksellinen kivipaasi keskellä merta

Ilmeisesti salainen flunssani aiheutti alkuun hieman ongelmia, kun paineen vuoksi tuntui että pää räjähtää. Onneksi Moikku ammattilaisena sai minut rauhoitettua ja jatkoimme laskeutumista syvemmälle. Edellisestä sukelluksestani oli tosiaan vierähtänyt aivan liian pitkä tovi ja alku olikin hieman hakemista; turhaa räpiköintiä, puuskuttamista, paineen tasauksia... Vasta sukelluksen loppupuolella aloin rauhoittumaan kunnolla ja sain hallittua syvyyttäni pelkällä hengitykselläni ilman vimmattua sohimista tai räpylöintiä.

Samaan aikaan kuitenkin syvyyden aiheuttama paine teki tehtävänsä ja huomasin maskini täyttyvän verestä. Räpiköin koputtelemaan Moikun olkapäätä kahdenkymmenen metrin syvyydessä, että mitenkäs nyt toimitaan. Maskin tyhjentäminen veden alla vaati jälleen hieman totuttelua, mutta Moikun rauhallisuus ja virne suupielissä sai minutkin rauhoittumaan ja sain kuin sainkin maskini tyhjennettyä muutamaan kertaan kaikesta verestä ja limasta.

Sail Rock on syvimmillään hieman reilu 40 metriä ja on yksi harvoista paikoista, missä säännöllisesti tavataan valashaita. Valashai on kaikkein suurin hailaji ja samalla maailman suurin kala. Tällä kertaa emme törmänneet haikaloihin, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla. Voi vain kuvitella minkälaisia tunteita herättää sukellella kymmenmetrisen hirviökalan kanssa. Moikku kertoikin, että kenties hurjin sukelluskokemus oli nähdä asiakkaansa Owen Dalbyn naama haisukelluksen jälkeen.

Ruokailun jälkeen teimme päivän toisen sukelluksen, joka menikin jo huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa. Kuinka ollakaan nälkäni sukeltamiseen kasvoi roppakaupalla päivän aikana ja niinpä ennen Suomeen lähtöämme huomasin taas olevani Sail Rockilla sukeltamassa, sillä pitihän koirat saada kesähoitoon Moikulle. Tällä kertaa mukana oli myös Sami, joka on Moikun opissa hankkinut sukelluslisenssit ja nyt sukelluksia Sail Rockilla on Samillekin kertynyt jo reilusti yli sata. Tällä kertaa ei enää ollut vastaavia paineongelmia eikä verenvuotoja ja molemmat sukellukset sujuivatkin varsin mallikkaasti itse sukeltamisesta nauttien.

Sitä kalojen määrää ja kirjoa on erittäin vaikea pukea sanoiksi. On pieniä kauniita sateenkaarikaloja ja valtavia parimetrisiä maastopukuisia mörköjä, on Barracuda-parvia ja tietysti upeita erilaisia koralleja. Tässä hieman kuvasaldoa retkiltä ja kiitos Samin, myös vedenalaista kuvaa saatiin mukaan!

Kohti syvyyksiä...

Kuvat eivät anna oikeutta sillä lajien ja värien kirjolle mitä Sail Rockilla löytyy...

Tässä sitä mennään kuin kivi pohjaan…

Vielä hengissä:)

Takaisin laivaan - ettei vaan olisi lounastauko?

Nukkua kannattaa aina kuin mahdollista ;). Sami löysi siihen hyvän paikan.

Kertakaikkiaan loistava meininki!

Onkohan blogin lukijoina sukeltajia/ soittajia? Toivottavasti näemme jossain välissä sekä jameissa, että pinnan alla!

Ps. Nyt voit varata Dive Innin sukellusretket myös meidän kauttamme - kiitos Moikun ja Fernin!

Tomppa/ Upposukeltaja