Hullu maailma

En tiedä teistä, mutta itse katselen tällä hetkellä maailman menoa kauhunsekaisin tuntein ja mietin, että aivan hulluahan tästä on tullut. Siis mitä helvettiä täällä tapahtuu? Mihin päin pitäisi tavallisen ihmisen suunnata, että voisi olla varma omasta rauhastaan ja siitä, että voi nauttia turvallisin mielin vaikka juhlista, tai urheilutapahtumista? Ei taida sellaista kolkkaa ollakaan.

Yritin perjantaina mennä ajoissa nukkumaan, mutta erehdyin kännykällä lukemaan vielä uutisia juuri niin sopivasti, että ehdin näkemään vilauksen Turkin vallankaappauksesta. Sen jälkeen ei uni enää tullutkaan, vaan oli pakko kahlata läpi kaikki mahdolliset uutissivustot, jos jollain olisi hallussaan vielä tuoreempaa tietoa. Sama jatkui sitten aamulla. Vuorotellen piti etsiä jotain selitystä Nizzan iskulle ja Turkin tilanteelle, eikä tieto tehnyt päivää yhtään paremmaksi. Vaikka olen päättänyt blogissani olla puuttumatta politiikkaan tai uskonasioihin, niin nyt oli pakko, edes osanoton verran.

Onneksi oma jälkikasvu on jo sen verran 'kypsässä' iässä, että todennäköisesti selviävät ilman pahimpia painajaisia tämän hetken tapahtumista. Ehkä jopa paremmin kuin erityisherkkä kirjoittaja, joka edellisen kerran lenkillään nosti selällään räpiköiviä koppakuoriaisia jaloilleen. Toisaalta rankkoja kysymyksiäkin satelee heiltä enemmän, mutta mitä niihin voi sanoa, kun oma ymmärryskään ei riitä? Maailma on tullut hulluksi?

Lupasin viimeksi kirjoittaa positiivisemmista asioista, mutta mitä tässä voi? Tuntuisi jotenkin kornilta hehkuttaa omaa onneaan liian monen ihmisen joutuessa suremaan lapsiaan, jotka eivät koskaan enää mene kouluun.

Voimia ja rakkautta kaikille läheisensä menettäneille ja epätietoisuudessa eläville Nizzassa, Turkissa, Bagdadissa ja ympäri maailman. Voi kun tämä loppuisi...

Ainoa kynttiläkuva jonka itseltäni löysin. Äidille 2014 sytytetty.