Puutarhurin unelma

Puutarhurin unelma on pystyä istuttamaan ihan mitä vaan ja milloin vaan, tietäen että raakile pärjää vähemmälläkin hoidolla. Tai ettei se kupsahda ainakaan ihan heti ensimmäisiin pakkasiin. Suomessa halusin testata aina puutarhaliikkeitten uusimmat tulokkaat, melkein kaikki, joille edes teoriassa annettiin pieni mahdollisuus selvitä vyöhykkeellä yksi. Oli japaninvaahteraa, magnoliaa ja vaikka minkämoisia köynnöksiä, eikä yksikään selvinnyt. Ehkä sen ensimmäisen talven jälkeisen kesän juuri ja juuri kituuttamalla, mutta seuraavana kesänä sen saikin jo kiskoa maasta ylös. Ja ei muuta kuin uutta kokeilua perään. Voi miten monta kertaa haaveilinkaan esimerkiksi ihmeköynnöksen salakuljettamisesta Suomeen!

Ihana ihmeköynnös, tässä valkoisena ja puumaisena

Nyt mä olen täällä ja voin kasvattaa melkein mitä ikinä haluan. Vaikka orkideoita, niitä joista jokaikisen onnistuin tappamaan Suomessa. Jokainen kerta, kun joku ihana toi lahjaksi upean orkidean ajattelin vain, että kauankohan tämänkin tuhoamiseen menee aikaa. Eikä ensimmäisen kukinnan jälkeen yksikään näissä hyppysissä elossa selvinnytkään. Mutta eipä ne selvinneet muutkaan huonekasvit. Täällä noita meille tuttuja huonekasveja myydään puutarhamyymälässä vaikka pihalle istutettaviksi köynnöksiksi. Niin kuin esimerkiksi 'Luutnantin sydäntä' (tai sillä nimellä sain miljoona vuotta sitten mummiltani yhden), jollaisen kävin juuri eilen puutarhalta ostamassa. Satavarma en nimestä ole (joku paremmin asiaan vihkiytynyt voi vinkata kommentteihin sen oikean), mutta ei sillä mulle niin väliä. Upea köynnöskasvi joka tapauksessa.

Monenmoisia orkideoita, eikä niille tarvitse tehdä pihalla juuri mitään. Luonto hoitaa kastelun.

Orkideat ja kiinanruusut sulassa sovussa. Kiinanruusu saa pian alasleikkauksen, josko se siitä innostuisi kukkimaan.

Luutnantin sydän, jolle tarvitsee rakentaa varmaan ensimmäinen perkola ;)

Meidän edellisessä Samuin pihassa kasvoi papaijaa ja banaania syötäväksi niin paljon, että niitä oli jaettava kavereille ja kylän työntekijöille. Tällä nykyiselläkin pihalla kasvaa ainakin mangoa ja betelpähkinää (se tosin on jotain huumaavaa tavaraa), kunhan vain liian innokkaat puutarhurit antaisivat niitten kasvaa. Oikeastaan mä veikkaan, että meidän puutarhurit ovat vaan laiskoja haravoimaan puista tippuvia lehtiä ja roskia, joten senpä takia aina silmän välttäessä ne parturoivat puut alastomiksi. Luojan kiitos jättävät sentään torson pystyyn, jotta edes teoriassa voi jatkaa taistelua puitten säilyttämisen puolesta. Vaikka en mä niistä pähkinöistä niin kiinnostunut ole, sillä tavoitteena ei ainakaan toistaiseksi ole kuulua niihin punahuulisiin-, ja hampaisiin mummoihin, joitten suurta herkkua betelpähkinät ovat.

Betelpähkinöitten alla on hyvä parantaa maailmaa

Vaikka useasti ollaan pyydetty ettei puihin kajottaisi, niin silti Suomen visiitin aikana oli leikkuri taas ahkerasti heilunut. Nyt pari päivää sitten yllätin allaspojan (näköjään allaspoikakin leikkaa puita) itse teossa ja pääsin pitämään kohteliaan puhuttelun aiheesta. 'Ei leikata - mai tat' - kuten täällä suurin piirtein sanotaan. Meitä kun ei yhtään haittaisi, että pahimman paahteen aikana edes koirat pääsisivät puitten varjoon läähättämään, itsestä nyt puhumattakaan. Olisi myös ihan kiva noukkia aamupalamangot omalta pihalta sen sijaan, että joutuu ostamaan ne torilta. Meidän pihalla kun sattuu olemaan kolmekin mangopuuta ja todennäköisesti myös hedelmiäkin tulisi ilman jatkuvia parturointeja.

Tästä puusta en tiedä muuta, kuin että tekee sekin jotain hedelmää. Kunhan vain antaisivat sen kasvaa.

Tällaisia torsoja meidän puista tulee, kun silmä välttää.

Ja tässä mango, ehkä hedelmääkin sitten joskus.

Kaikki chilit, limet sun muut yrtit on suunnitelmissa ja voisihan sitä kokeilla vaikka perunaakin sen hetken varalle, kun riisi pursuaa korvista. Mä haluan myös sellaisen värikkään vallattoman ja runsaan ruukkupuutarhankin. Erivärisiä ja kokoisia upeita saviruukkuja sinne sun tänne rappusille ja parvekkeille. Ja aivan järjettömän määrän kaikkia niitä kukkia, joista on aina päässyt vain uneksimaan. Pitäisi todennäköisesti myös rakentaa jos jonkinmoista perkolaakin, joihin voisi sitten ripustella niitä monenlaisia köynnöksiä kiipeilemään. On ne vaan niin upeita ja valinnanvaraa täällä on vähän liikaakin. Ihme jos ei iske vauhtisokeus lukuisista mahdollisuuksista.

Tämä on todella ihana ja tuoksuva köynnös. Edellisellä talolla tätä kasvoi, nyt en 'vielä' ole ostanut.

Kyllä, on se kerrassaan mahtavaa, että voi viimein toteuttaa niitä kaikkein villeimpiäkin puutarhakokeiluja. Vaikka en olekaan päässyt vielä loistamaan puutarhurin taidoillani, niin halu 'luomiseen' on sitäkin kovempi. Onneksi näillä paratiisisaarilla on tätä upeata luontoa vielä riittävästi jäljellä. Kuulinpa muuten sellaistakin, että koska Phangan on yksi kuninkaan lempikohteista, niin siellä on tarkat rajat jopa rakentamiselle. Valtaosa saaresta on paitsi nyt, niin tulee myös jatkossakin olemaan rakentamatonta. Toivotaan että huhut pitävät paikkansa.

Onhan tämä, puutarhurin unelma!

Täällä on mukavasti kunnon puutarhamyymälöitä.

Yksi suosikkini on Water Lily

Ja ihan ehdoton, Leelawadee!