Paratiisisaaren junnufudis

Junnufudiksestahan se meilläkin oikeastaan lähti, integroituminen saarelle ja paikalliseen elämään. Ei ole nimittäin vaikea arvata, että jos junioria ei saa kotiutumaan, niin jää se aikuistenkin kotiutuminen haaveeksi. Vaikka kuinka oltaisiin itse viihdytty, mutta jantterille ei olisi löydetty mielekästä toimintaa ja sen myötä myös kavereita, niin pohjolaan lähtö olisi koittanut alta aikayksikön. Ja Samui olisi jäänyt haaveeksi.

Miska

Silloin vuonna 2014, kun tulimme saarelle ensimmäistä kertaa pidemmäksi ajaksi, oli tarkoitus selvittää halutaanko me tätä oikeasti, vai kuviteltiinko vain. Tultiin vielä tarkoituksella sadekaudella, jotta koettaisiin toden teolla monsuunituulet ja sateet. Vaikka marraskuussa vettä tulikin välillä kuin esterin sieltä, niin haluttiinhan me. Ihastus Samuihin oli ja pysyi. Mutta Miskalle oli löydettävä kavereita ja tekemistä (lue fudista), sillä rannalla löhöily päivästä toiseen olisi loppupeleissä varmasti maistunut puulta.

Ensin me löydettiin uusi jalkapalloareena (ei hirveän aktiivinen fb-sivu, mutta osoite ainakin löytyy tarvitsevalle) ja huomattiin, että siellä voi käydä iltapäivisin pelaamassa maksamalla 50 bahtia (1,5€)/ lärvi. Siellä me sitten notkuttiin jonkun kerran, kunnes törmättiin areenalla treenaavaan paikalliseen joukkueeseen. Joukkue on siis 'paikallinen', vaikka suurin osa pelaajajunnuista on saarella asuvia farangeja. Meille lottovoitto silloin oli se, että joukkueen mukaan pääsi treenaamaan, vaikka viettäisikin täällä lyhyemmän ajan. Jopa parin viikon lomalla saa jälkikasvunsa treeneihin mukaan, joten sinne vaan!

KSSA- Koh Samui Soccer Academy on perustajansa Miloschin unelma. Serbialainen Milosch, jonka elämään jalkapallo on kuulunut viisivuotiaasta lähtien, muutti Samuille vuonna 2012. Kaikki se, mihin Milosch oli aikaisemmassa valmennuselämässään tottunut, oli täällä huomattavasti haasteellisempaa. Saarella on kuitenkin vain reilu 60 000 asukasta ja arvatenkin lapsia siitä luvusta melko vähän, joten järkevän tiimin kasaaminen alkumetreistä lähtien on asettanut omat haasteensa. Saati sitten vastustajien löytyminen otteluihin, sillä niitäkin pitää olla. Mutta Milosch sai unelmansa ja juniorit täällä mukavan tiimin.

Milosch ja Hugo (italialainen nuori lahjakkuus)

Vettä täällä luonnollisesti kuluu pullo tolkulla

Phuketin turnaukseen lähdössä

Kansallisuuksia joukkueesta löytyy Venäjästä Italiaan ja Briteistä vaikka mihin. Ja koska silloin tällöin mukaan tulee myös näitä parin viikon lomalaisia, niin voitte vain kuvitella miten mahtava kokemus se itse kullekin on. Kielikylvyltä ja eri kulttuurien kohtaamisilta ei voi välttyä, ja se tässä sitä parasta antia onkin. Jokainen jantteri kerää sellaista pääomaa tulevaisuutta varten, että varokaa vain tulevaisuus! Tältäkin piskuiselta saarelta saattaa jonain päivänä tulla joku suuri vaikuttaja, ei välttämättä jalkapallomaailmaan, mutta maailmaan muuten.

Joukkueita täällä ja lähisaarilla on onneksi muitakin, kuten esimerkiksi Samui United Academy, joka on toimintaperiaatteiltaan hieman haastavampi ja hyvä vaihtoehto vaikka silloin, kun kaipaa kovempaa tasoa. Tästä joukkueesta en osaa kertoa sen enempää, meille kun on toistaiseksi riittänyt KSSA, Milosch ja säännöllisen epäsäännöllisesti saarella asuva ranskalainen apuvalmenta Leo. On muuten ihana tyyppi, jonka pehmeän habituksen takaa ei kuvittelisi löytyvän muay thai- ottelijaa. Valmennusotteissaan Milosch on se jämäkämpi kaveri, kun Leo vastaavasti halaa ja hymyilee. Ihan mahtava pari yhdessä!

Arvatkaapa minkälaista kaavaa junnujen fudismatsit sitten noudattavat. No ihan sitä samaa, kuin Suomessakin; välillä tulee käsirysyä ja liian kovia taklauksia, paikallisilta vastustajilta (lapsilta) jopa nyrkkiä toisinaan, mutta kuitenkin ne kovimmat puinnit käydään siellä aikuisten kesken ja ihan oman joukkueen sisällä. Ja voitteko mitenkään kuvitella, että Brittilasten vanhemmat (se jalkapallon huligaanimaa) ovat täälläkin ne värikkäimmät hahmot. Äkkiseltään tulee pari tyyppiä mieleen; se eräitten kaksosten äiti (Britti), joka oli mukana jokaisissa treeneissä kentän laidalla. Mukana daamilla oli aina pussillinen kaljaa ja vaikka areenalla on tupakointi kielletty, niin edellisen kessun jälkeen sytytettiin jo seuraava. No nyt tämä ryhmä on vaihtanut joukkuetta, en tiedä johtuiko valituksista vai mistä, mutta kyllähän rouvan toiminta hieman hämmennystä aiheutti. Tai sitten se yksi Britti-isä, joka loukkaantuu jokaisesta nuorten kahinasta niin paljon, että muistaa mököttää meille aikuisille aina kaksi kuukautta, kunnes luovuttaa ja kaikki palaa ennalleen. Ei siinä mitään, ihan hyvä tyyppi tämäkin on, kun mökötysaika on tullut tiensä päähän.

Mahtavaa, että meillä on KSSA! Tervetuloa mukaan.

Viime perjantain jalkapallo-ottelu paikallista joukkuetta vastaan

Miska ja kulmapotku

paikallisia prinsessoja kentän laidalla :)