Sattumuksia Samuilla

Kiitos Kurrelle inspiroivista pohjoisen reissupostauksista ja siitä, että sain viikon mittaisen hengähdystauon kirjoittelulle. Pari viikkoa sitten tekemässäni Syksyn To Do lista -postauksessa mainitsin 12 viikon opiskelukuvioista ja tällaiselle tottumattomalle 'aikuisopiskelijalle' noi aikataulut teki sittenkin pienen tepposen. Eihän se nyt mennytkään niin näppärästi varpaita uima-altaalla heilutellen ja opintomateriaalia vilkuillen, vaan töitä onkin tehtävä ihan tosissaan. Kiire onkin sekoittanut pään jo siinä määrin, että olen esimerkiksi lähtenyt liikenteeseen pari numeroa liian isoilla varvastossuilla ja ihmetellyt hankalaa kävelyä, sekä ilmestynyt ravintolaan kypärä päässä. Voihan vitalis, mihin tässä vielä joutuu...

Niinpä, mitähän tähän sanoisi ;)

Pikakelaus viime aikojen tapahtumiin

Tätähän tämä on ollut; opiskelua ja töitä, töitä ja opiskelua. Ja sitä jalkapalloa. Eli normiarkea, jota voisi elää vaikka Suomessa. Täällä onneksi tämä 'suoritusympäristö' on Suomeen verrattuna ehkä hivenen juhlallisempi huojuvine palmuineen ja hiekkarantoineen. Sadekausi tekee hiljalleen tuloaan, joten välillä on saanut nauttia jopa pilvisistä päivistä. Eilen laitoin illalliselle jopa pitkähihaisen paidan päälle, mutta se oli hätävarjelun liioittelua, sillä hikihän siinä tuli. Joten ei huolta ystävät, täällä on sadekaudellakin lämmin.

Vietettiin pari viikkoa sitten mielenkiintoinen päivä erään koulun avajaisissa, joka on lahjoitettu saaren kaikenmaalaisille erityislapsille (autismia, CP-vammaa, jne). Oltiin melko kovassa seurassa lähes ainoina valkonaamoina (meitä oli kourallinen) saaren vaikutusvaltaisimpien perheitten joukossa. Yllättävä kutsu tuli meidän toiselta landlordilta ja halusimme tietenkin ottaa sen vastaan, sillä 'toisen kylämme' 90-vuotias teräsvaari oli lahjoittanut koulua varten maan ja muukin suku on näyttävästi hankkeessa mukana. Kun ihmettelimme Bangkok Airwaysin näyttävää mukanaoloa meille selvisi, että isoisä on aikoinaan myynyt Samuin lentokentän maat kyseiselle monopolille. Tästä hyväntekeväisyyshankkeesta kuitenkin vähän myöhemmin lisää, sillä joitain kuvioita se näyttäisi poikivan meillekin.

Koulun avajaistapahtumassa

Vielä ei selvinnyt, miten tämä moottoripyöräjengi liittyy kouluun, mutta eiköhän sekin selvinne

Tiesittekö, että meidän huushollissa asuu myös erittäin reipas 13-vuotias? Sen sijaan, että tämä esiteini olisi viime sunnuntaina klo 6.15 kääntänyt kylkeään, lähti kaveri juoksemaan 15 kilometrin 'off road'- juoksun koulunsa kanssa. Ja kyllä se juoksu ihan extremeä oli, sillä osan matkasta porukka joutui kompastelemaan jopa viidakossa. Osallistuvia junioreita oli mukana alle kymmenen, mutta sen lisäksi koulun nuori ja reipas opettajakunta toimi loistavina esimerkkeinä näille teineille. Kahden viikon päästä olisikin sitten vuorossa hyväntekeväisyysjuoksu, johon haaste on kuulemma meidän perheen osalta otettu vastaan. Päätöksenteossa ei konsultoitu minua, mutta kaiketi siihen on perheenä sitten sitouduttava, huh...

Kyllä tässä ylpeänä saa olla!

Että sellainen tapahtuma

Ja sitten niitä sattumuksia

Kyllä täällä sattuu ja tapahtuu vähän kaikenlaista. Osalle kömmähdyksistä on saanut nauraa, osa on hieman hämmentänyt ja jokunen sitten vähän ärsyttänytkin. Suurin osa paikallisista tavoista ja kummallisuuksista menee ihmetellessä ja päätä pyöritellessä, mutta välillä joutuu oikein pohtimaan, että mitähän hittoa?

Pankit

Esimerkiksi vaikka pankissa, kun yrität nostaa omalta tililtäsi isomman summan rahaa. Pankkeihin ei menisi mielellään jonottamaan missään päin maailmaa, mutta kun automaateista voi nostaa vain tietyn määrän, niin sen ylittyessä jono kutsuu. Itselläni ei ole edes tiliä täällä, koska olen vaan 'vaimo', joten vältyn näiltä kuvioilta, mutta Tomppa ei. Kun menet passin kanssa luukulle nostamaan omalta tililtäsi rahaa, niin jos allekirjoitus ei ole täsmälleen samanlainen kuin passissa, voit varautua jopa parin tunnin nimenväärennysharjoituksiin. Sillä todellakin, siinä tiskillä virkailija toisensa jälkeen yrittää tsempata sinua saamaan aikaiseksi täsmälleen identtisen allekirjoituksen passissa olevan kanssa ja voin sanoa, ettei se ole mikään läpihuutojuttu. Allekirjoituksen on oltava just eikä melkein kuin passissa. Siis kenen allekirjoitus on aina täsmälleen samanlainen? Ei ainakaan minun.

Eräs täällä asuva ystävä oli mopo-onnettomuudessa, jonka seurauksena oikean olkavarren hermot menivät jokseenkin huonoon kuntoon. Oikeakätiselle allekirjoitussessio pankissa epäkunnossa olevan oikean käden kanssa saattaakin sitten viedä koko päivän, kun allekirjoituksesta ei meinaa millään tulla samanlaista passissa olevan kanssa. Näille jutuille voi jälkeenpäin nauraakin, mutta kiireessä saattaa joltakulta mennä vaikka hermot.

Aikataulut

Aika on suhteellinen käsite, kuten kirjoitin jo aiemmin täällä. Muutenkin ollaan viime aikoina pohdittu, että ehkä Thaimaan vuorokaudessa on sittenkin vain 17 tuntia? Päivän suhahtaminen aamupalasta valojen sammuttamiseen menee sen verran nopeasti, ettei se selity millään muulla kuin tuntien vähyydellä. Tuntien vähyydellä selittyisi ehkä sekin, miksi meidän alakertaan vuotavaa kylppäriä ei ole vieläkään puolen vuoden jälkeen korjattu, vaikka se sovittu huominen meni jo helmikuussa.

Koska meillä kenelläkään tässä kylässä ei ole omaa kaivoa, niin isot vesiautot ovat kyläteillä päivittäinen näky. Välillä veden tilaus menee nappiin ja sitä tulee nopeastikin, mutta välillä (ainakin meidän tapauksessa) hommat sujuu niin ja näin. Niin kuin viimeksi, kun vettä tuli vasta viiden päivän päästä. Onneksi kyseessä ei ollut sellainen 'shampoot päässä' -tilanne, joita niitäkin on koettu, vaan tällä kertaa oltiin kerrankin ajoissa ennakoimassa tulevaa.

Me ollaan itse tavattoman usein myöhässä, myönnetään myönnetään. Silloin harvoin, kun me ollaan ajoissa vaikka satamassa, niin lautta lähteekin sitten etuajassa ja me myöhästytään silti. Täällä kun nuo asiat eivät ole ihan justiinsa, niin sä joko onnistut, tai sitten et. Yksinkertaista, vaikkakin haastavaa.

Sitten kun joku asia hermostuttaa, voi mennä latautumaan vaikka näihin maisemiin

Kriisialue kylän päässä

Niin, sitten se kriisialue jossa meillä on ollut ongelmia hullujen koirien kanssa. Sille ei ole tapahtunut yhtään mitään, vaan edelleen kimppuun hyökkäävät koirat pitävät aluetta paineen alla. Nykyään tosin, jos yritän aamutuimaan koirien ja ninjakepin kanssa lähestyä kriisialuetta, niin 'rouva landlord' pysäyttää meidän ryhmän tossa matkalla ja pyytää tekemään täyskäännöksen. Kohteliaana tyttönä teinkin näin alkuun, mutta kun luonteelleni on melkein mahdotonta välillä taipua vääryyksien alle, niin jatkan rouvan silmän välttäessä edelleen 'extremekoirakävelyjä'. Nykyään tosin pyritään ohittamaan alue mopoilla koirat kyydissä, jos molemmat ollaan käytettävissä, joten uusilta tappeluilta ollaan vältytty.

Viisumit ja viranomaiset

Nykyaikana on muuten ihan pakko pitää viisumiasiansa kunnossa Thaimaassa matkaillessaan tai asuessaan. Armeijan myötä kaikki on kiristynyt, eikä tänne voi noin vain enää kadota vuosikausiksi. Viime aikoina ihmetystä on kuitenkin herättänyt mm. poliisien tekemät tarkistuskäynnit farangien asuntoihin. Ja vaikka viisumit olisikin kunnossa, niin kummallisia 'lisäpapereita' ovat toiset joutuneet täyttämään. Kummastusta lomakkeissa on herättänyt ainakin se, että joiltakin on kysytty esimerkiksi henkilökohtaisia nettisivuja, omia facebook-tilejä, pankkitilin tietoja, kuukausituloja, missä paikoissa viettää aikaansa, sun muuta hieman arkaluontoista. Aika kummallista. Vai mitä tykkäätte kysymyksistä ihon väristä, painosta ja pituudesta? Onneksi en ole vielä itse joutunut antamaan omia nettisivujani viranomaisille, sillä saattaisin joutua selittelemään joitain kirjoituksiani. Eli kyllä, täällä sananvapaus ei ole aivan yksiselitteinen juttu ja siksi on hieman varottava sanomisiaan.

Ja sitten viimeisenä kakun päällä; kun näihin poliiseihin pitää luottaa ja luovuttaa ehkä jopa pankkitilinsä tiedot, niin luottamusta ei ainakaan herätä se, että viime viikolla Samuilla tapahtui ampuminen, jossa nimenomaan poliisi tappoi kaksi ihmistä. Olivat olleet poliisiporukalla vähän rentoutumassa ja rähinöimässä, jonka lopputuloksena tosiaan pari henkensä menettänyttä ja muutama loukkaantunutkin. Tällä kertaa ei mennyt viime aikojen kasvojen kohotus ihan maaliin.

Mutta tänne me ollaan tultu, oppimaan elämää ja elämästä. Monet muutokset täällä ovat varmasti hyväksi ja tarkoitusperät loistavat, mutta toisinaan ne aiheuttavat myös päänvaivaa meille täällä asuville. Kuten voiko tiettyihin lomakkeen kysymyksiin jättää vastaamatta ja mitä sitten tapahtuu? Vai onko kaikki tieto todellakin annettava? Ja mitä ihmettä viranomaiset tekevät niillä tiedoilla? Näillä kuitenkin mennään ja odotellaan mielenkiinnolla seuraavia 'uusia tuulia'. Mutta hyvin me täällä pärjätään!

Oletko sinä suunnitellut muuttoa ulkomaille?

Loppuun vielä kuvia Miskan haasteesta:

Koulun reipas ryhmä. Huomatkaa kuinka nuori rehtori heillä on (toinen oikealta)!

Näissä maisemissa on kyllä mukava seurata mitä vaan tapahtumaa

Vai mitä tuumaatte?

Ansaittu lepohetki juoksun jälkeen. Hyvä ryhmä!