Kurre: Vuorokauden vierailu Suratthanin kaupunkiin

Koska mantereella, Suratthanin kaupungissa sijaitseva yksityinen Thaksinin sairaala on huomattavasti halvempi kuin Samuin yksityissairaalat, käyn yleensä siellä kun on tarvetta mitata veren hyytymisalttiutta ja pitää saada lisää hyytymistä estävää rotanmyrkkyä. Samalla pääsee vilkaisemaan paikallisten elämää eri näkökulmasta kuin Samuin saarella, jossa turismi valitettavasti on hävittänyt osan alkuperäisestä thaimaalaisesta kulttuurista. Suratthanin kaupungissa tunnelma on aivan eri. Ja varsinkin sesonkiajan ulkopuolella harva valkoihoinen löytää tiensä tänne; nytkään en nähnyt kuin korkeintaan kymmenen valkoihoista vuorokauden aikana.

Suratthanin kaupungissa on paljon aitoa Thaimaalaistunnelmaa jäljellä.

Thaimaan pyhistä

Thaimaalaiseen kalenteriin on merkattu joitakin päiviä punaisella, mikä tarkoittaa että ne ovat vapaita pyhäpäiviä. Kuten Suomessakin pankit, virastot ja koulut ovat silloin kiinni, mutta muuten elämä jatkuu melko normaalisti. Tietyt buddhalaisuuteen liittyvät pyhät ovat siinä mielessä poikkeuksellisia, että myös baarit joutuvat sulkemaan ovensa, eikä alkoholia myydä edes kaupoissa, joista sitä muuten saa. Sellaista buddhalaisuuteen liittyvää pyhäpäivää, englanniksi Wan Ok Phansa, vietettiin tänä vuonna Etelä-Thaimaassa sunnuntaina 17.10. Samuilla Wan Ok Phansaa juhlitaan huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin esimerkiksi mantereella sijaitsevassa provinssin pääkaupungissa Suratthanissa.

Wan Ok Phansan viettoa.

Vaikuttavat vaunut

Olin tälläkin kerralla varannut huoneen My Place -hotellista sen erinomaisen sijaintinsa ja hinta-laatu -suhteensa takia. Hotellin edustalla oli kymmeniä lava-autojen päälle rakennettuja koristeellisia vaunuja, jotka herättivät mielenkiintoni. Kysyin hotellin vastaanotosta, koska vaunut lähtevät liikkelle, mutta ne olivatkin ajaneet kaupungilla jo varsinaisena pyhäpäivänä ja seisoivat nyt katujen varsilla liikkumatta mihinkään. Niinpä lähdin trooppisessa tihkusateessa seuraamaan jälkiä ja tutkimaan mitä loppupäästä löytyisi. Verrattuna hotellin päässä oleviin vaunuihin joen varteen pysäköityneet vaunut olivat kerrassaan huikeita.

Huikean kokoiset ja näyttävät vaunut

Palasin hotellille hakemaan matkaseurani mukaan. Vaikka sametintumma ilta oli tihkusateinen, kansaa oli kerääntynyt ihailemaan vaunuja ja lahjoittamaan lähinnä kolikoita vaunujen sivustoilla oleviin kulhoihin.

Lahjoituskulhot.

Ruokatauko kiertokävelyn aikana

Kun silmät olivat syöneet riittävästi, oli mahan vuoro saada oma osuutensa illan antimista, joten suuntasimme kaupungin iltamarkkinoille, joista löytyy edullista ja maukasta ruokaa laidasta laitaan. Perunasosetta ja lihapullia on aivan turha lähteä etsimään täältä, mutta on kojuja, joista myydään grillituotteita, hedelmiä, jälkiruokia ym. Itse istahdan mieluummin jakkaralle ja tilaan ruoat pöytään. Ruoat voi valita avoimista astioista, joten kielitaidotonkin saa ihan mitä haluaa osoittamalla toivomaansa ruokalajia. Meidän herkullinen neljän aterian illallinen ja kahden riisiannoksen hinta oli 270 bahtia ruokajuomineen ja vihanneslisukkeineen. Illallisen jälkeen palasimme vielä joen varteen ihailemaan loppupään vaunuja, ja sen jälkeen olikin jo aika palata hotellille.

Vieraskynäilijä syömässä illallista

Suruaika näkyi katukuvassa

Aamuseitsemältä oli herätys, ja suihkun ja aamiaisen jälkeen lähdin kävelemään sairaalaan. Moni ystävä on kysynyt, miten rakastetun kuninkaan poismeno on näkynyt katukuvassa ja arkielämässä. Jopa Samuilla oli tavallista hiljaisempaa, mutta elämä jatkuu kuitenkin suurin piirtein samanlaisena kuin ennenkin. Thaimaan matkailuviranomaiset toivottavat kaikkia tervetulleiksi maahan, eikä kenenkään tarvitse miettiä matkojensa peruuttamista. Suratthanin kaupungissa suru näkyi selvemmin kuin Samuilla, mutta voi olla että myös Samuin kantaväki seuraa mantereen esimerkkiä. Ainakin vakuutusyhtiössäni, pankissani ja puhelinyhtiössäni virkailijat pukeutuvat mustaan, mutta jotenkin Suratthanin kaupungissa suru näkyi vielä selkeämmin; pankkien, sairaaloiden ja koulujen sisäänkäynnit oli koristeltu surunauhoilla ja musta-valkoisilla kuninkaan kuvilla, katukuvassa näkyi enemmän mustia vaatteita ja kauppojen näyteikkunoiden yleisilme oli tumma.

Kasikorn-pankki oli koristanut sisäänkäyntinsä surunauhoilla, ja pankin lippu oli puolitangossa.

Thaksinin sairaalan sisäänkäynti.

Mustia vaatteita näkyi katukuvassa.

 
Paluu kotisaarelle

My Placen vastaanotosta voi ostaa paluuliput Samuille. Vastaanotto veloittaa lipusta 20 bahtia enemmän kuin Seatran-laivayhtiön oma lipputoimisto, mutta kuljetus hotellilta sisältyy hintaan. Tsekkasimme itsemme ulos, ja meidät vietiin Seatranin linja-autoasemalle, josta bussi lähti Seatranin Donsakin lauttasatamaan.

Seatranin linja-autoasema Suratthanissa.

Linja-automatka kaupungista satamaan kestää alle puolitoista tuntia. Matkustajat siirtyvät melkein heti lauttaan, jossa on kohtuullisen hyvin varusteltu kioski ja mm. jalkahierontapiste. Voi nauttia puolentoista tunnin matkasta ilmastoiduissa sisätiloissa tai ihailla merimaisemaa ulkokansilta.

Tällaisia kylttejä on istuinten selkänojissa, mutta vakuutan että lautalla matkustaminen on turvallista, eikä turvavöitä tarvitse käyttää. Kun katsoin tarkemmin, eihän turvaväitä edes löydy sen enempää kuin jokaisen istuimen alta pelastusliiviäkään.

Siellä se kotisaari jo häämöttääkin.

Rentouttavan lauttamatkan jälkeen saavuimme saaren pääkaupungissa, Nathonissa, sijaitsevaan Seatranin satamaan, jossa skootterini odotti isäntäänsä muutaman sadan metrin päässä. Vähäisen liikenteen ansiosta matka Chawengiin taittui reilussa puolessa tunnissa. Nyt on kaapissa rotanmyrkkyä pariksi kuukaudeksi eteenpäin, ja seuraava käynti Suratthanissa on vasta kuutisen viikon päästä.

Tervetuloa Samuille!