Istun musta mekko päällä ja kirjoitan tätä tarinaa, sillä niinhän tässä kävi; Samui pukeutui mustaan. Vaikka vajaa viikko takaperin katukuvassa ei mustia vaatteita sen kummemmin näkynyt, niin tänä päivänä tilanne on kokonaan toinen. Jopa monien katukauppojen edessä näkyneet sateenkaarenkirjavat mekot ja topit ovat vaihtuneet mustiin ja valkoisiin. Toki niitä värikkäitä löytyy myös, mutta ne on viety piiloon katseilta. Chawengin rantakatu on melkein entisensä tarjonnan suhteen, mutta vähänkään sivummalla väriä ei juuri näy. Mustia vaatteita jopa lahjoitetaan vähävaraisemmille, mikä on tietenkin hieno asia, sillä ei vaatevaraston uusiminen täälläkään ilmaista ole.
Kuten mainitsin viimeksi, oma vaatekaappini kirkui taivaankaaren kaikissa mahdollisissa väreissä, ainoastaan musta loisti poissaolollaan. Se puute oli korjattava pikimmiten, ellei halunnut hautautua neljän seinän sisälle riemunkirjavine palttoineen. Vaikka valkoinenkin käy ja harmaan eri sävyt, niin toivottavasti nyt on kuitenkin kysymyksessä vain muutaman viikon periodi, sillä musta ei ole koskaan kuulunut lemmikkeihini. Kohteliaisuudesta ja kunnioitustani osoittaaksen kävin ostamassa muutaman tummemman ja valkoisen mekon, mutta kovin montaa tuhatta bahtia en haluaisi niihin sijoittaa. Elämän pitäisi jatkua. Huippusesonki on alkamassa ja veikkaan vahvasti, että turistien tulo on täälläkin toivottavaa.
 |
| Osanottomme vielä kerran. |
Ollaan arjen normaaleja rutiineita (koulu ja fudis) lukuunottamatta vetäydytty hetkeksi omiin oloihin, sillä se tuntuu tällä hetkellä parhaimmalta idealta. Viikottaiset jamit Stop@Sopassa on peruttu, mikä on ollut toisaalta ihan mukavaakin vaihtelua. Jääpähän aikaa muuhun, kuten puutarhassa touhuamiseen, opiskeluun ja 'kartanon' tuunaamiseen kodiksi. Onhan tässä reilu kahdeksan kuukautta jo asuttukin tekemättä sen kummempia sisustusprojekteja, mikä on meille sisustushulluille pitkä aika. Onneksi huusholli oli alunperinkin mieluisa, vaikka joitain seinäpintoja olisi toki ajankohtaista saada päivitetyksi. Tavoitteena on saada melko valmista ennen joulua, mutta kuten tiedätte, verhojen vaihtaminen johtaa seinien maalaamiseen, jonka jälkeen pieni pintaremontti onkin äkkiä paljon suurempi urakka.
Sähköt on, sähköt ei
Samuilla on myös menossa (tai se tuntuu olevan ikuisuusprojekti) joku suurempi puidenleikkausoperaatio, joka on tarkoittanut meille jopa päivänkin kestäviä sähkökatkoja. Ei sähköä, ei vettä, ei nettiä, ei suhkua sun muuta, ja se taas tekee sekä opiskelusta että blogin päivityksestä ajoittain haastavaa. Täällä on nimittäin niin, että siellä missä kulkee sähköjohdot, kasvaa alla myös kadunvarsipuut. Puitten oksia on pakko sitten jossain kohtaa leikata sähköjohtojen tieltä ja voisin kuvitella, ettei täällä vielä hetkeen vedetä piuhoja maan alle, vaikka kartanon rouva kuinka toivoisi. Me saadaan näistä sähkökatkoksista tieto niin, että kylillä pyörii megafoniauto, jonka thaimaankielinen sepustus kertoo meille ainoastaan sen, että jotain tapahtuu joskus. Huomenna? Ylihuomenna? Kuinka pitkään? Ei mitään tietoa, voi vain arvailla. Tai sitten opiskella thaimaankieltä.
 |
| Paradise Samui Villa |
Niin, me vietettiin ystävämme Pekan pyynnöstä yksi päivä Paradise Samui Villan mainoskuvauksissa. Kyseinen lukaali on nepalilaisen omistajansa toinen vuokravilloista ja ihan hulppea kokonaisuus se uima-altaineen onkin. Villa kaipaisi vieressä sijaitsevan sisarensa kanssa kyllä hieman pintaremonttia, sillä nämä neljän makuuhuoneen villat eivät irtoa ihan pienellä rahalla, vaan yöstä joutuu pulittamaan vähintään sen 250 euroa. Talot ovat siis vuokralla ja ymmärtääkseni jopa niin täynnä, että tätäkin huviloista tehtävää mainosvideota on suunniteltu jo pitkään. Viime viikonloppuna molemmat villat olivat viimein vapaina, joten lähdimme Mariannen ja Ramin perheen kanssa 'mainosmalleiksi'.
Villan omistaja Peter oli koko illan itsekin paikalla, samoin kuin kokki tekemässä meille illallista, sekä erittäin sympaattisesti hymyilevä nepalilainen puutarhuri. Villan omistaja Peter on asunut Thaimaassa jo yli 30 vuotta, joista 15 viimeisintä Samuilla. Aluksi luulin joka paikassa hääräävää Peteriä joksikin palvelijaksi, kunnes kaveri istui oluen kanssa seuraamme kertomaan tarinoitaan. Välillä puhuttiin kovapäisestä venäläisestä ex-tyttöystävästä, välillä taas villaan tarvittavista muutoksista ja tarinaahan riitti. Vähän yllätyin, kun Peter halusi tietää miksi venäläinen nainen käyttäytyy kuten käyttäytyy, sillä kuinka me nyt suomalaisina voisimme tietää? Ainakaan itselläni ei ole minkäänlaista käsitystä venäläisten naisten ajatuksen kulusta tai muista mieltymyksistä. Onhan Venäjä jo itsessään niin suuri maa, että pelkästään sen rajojen sisään mahtuu monen moista persoonallisuutta. Mutta joka tapauksessa, nämä ovat juuri sitä elämän suolaa; yllättävät kohtaamiset ja varsinkin tarinat niitten ympärillä.
 |
| Ihan hulppea talo on kyseessä ja sopii mainiosti isollekin porukalle. |
 |
| Villan mukavan tilava olohuone |
 |
| Pojilla oli mielenkiintoinen päivä :) |
 |
| Marianne ja kuvaaja Pekka |
 |
| Marianne |
 |
| Tomppa ja Peter |
 |
| Minä ja ihanat tanssikengät. Ei sovellu Samuin olemattomille jalkakäytäville, mutta poseeraukseen kylläkin. |
Ja sekin vielä... Meiltä kysyttiin alkuvuodesta haastattelua 'Maastamuuttajat'-sarjaan ja vähän yllytyshulluja kun ollaan, niin pitihän siihenkin sormensa sitten pistää. Sarjan kuvaajilla oli tarkoitus lähettää Yle Folkille Thaimaassa kuvattu neljän jakson pituinen minisarja täällä asuvista suomalaisista, joista me siis ollaan yksi jakso. Minisarjoille haettiin Yle Folkilta rahoitusta ja senhän pojat sitten saivatkin. Me saatiin vastaavasti hauska päivä, vähän kyseenalaista julkisuutta ja uusia ystäviä. Tällaista tämä elämä saattaa täällä välillä olla. Yksi minisarjan henkilökuvista on Phanganilla asuva ystävämme Moikku, Phanganin oma koirakuiskaaja ja meidän koirien lomapelastaja. Muita minisarjan hahmoja ei ollakaan sitten edes tavattu, mutta näemmä meitä 'maastamuuttajiakin' on pelkästään täällä Thaimaassa moneen junaan...
Sarjan nykyisiä hahmoja voi käydä tirkistelemässä tästä linkistä.
Ei kommentteja