Etelän Satun ja visa run, osa 2

Kuten edellisessä postauksessa lupasinkin, palaan tässä tarinassa meidän Satuniin suuntautuneeseen visa run- reissuun. Jos et vielä lukenut osaa 1, voit käydä lukaisemassa sen tästä linkistä. Vaikka meidän reissuilla usein sattuu ja tapahtuu viime hetkille jätettyjen reissusuunnitelmien takia, niin pientä eksymistä lukuunottamatta tämä meni oikeastaan aika nappiin. Täydellinen lomamajoitus, kiinnostavat ihmiset ja säätiedotuksista huolimatta myös sateettomat päivät. Ja leimat passiin, sehän se perimmäinen tarkoitus oli.

Bunny zone

Olin tällä kertaa jopa tsekannut meille jo ennakkoon hotellivaihtoehtoja, koska tykkään lueskella muitten matkalaisten antamia palautteita. Me haluttiin yöpyä kävelyetäisyydellä 'keskustasta', mutta myös rauhassa ilman turhaa hälinää. Sen lisäksi olemme ehdottomasti mieluummin bungalowi-ihmisiä valtavien tornikompleksien sijaan, joten etsimme ensisijaisesti aina niitä. Tällä kertaa valinta osui ja upposi kyllä kunnolla, enkä ihmettele yhtään niitä ylistäviä palautteita, joita meidän majapaikkamme oli saanut.

V Valley resortin ihana puutarhamiljöö

Ja maailman paras emäntä

Kyllä näillä aamupaloilla päivä lähtee käyntiin

V Valley Resort (Bunny Zone) oli aika huikea. Vuoden vanha resortti yllättävän moderneiksi sisustettuine bungaloweineen oli erittäin viihtyisä ja huoneessa riitti hyvin tilaa Miskan lisävuoteesta huolimatta. Parasta kaikessa kuitenkin oli, niin kuin parhaimmillaan käykin, se loistava henkilökunta. Vaikka hotelli oli moderni, se oli mielestäni todella halpa, n. 30 euroa/ yö/ huone, sisältäen aamiaiset kolmelle, lisävuoteen, wifin, polkupyörät sekä mopon käyttöön bensoineen. Me oikeasti yritettiin tarjota 100 bahtia edes bensarahaa, mutta se tuli kyllä bumerangina takaisin.

Palvelu oli muutenkin aivan omaa luokkaansa. Jokainen kerta, kun istahdettiin omalle terassille, paikan emäntä ilmestyi siihen myös kysyen maistuisiko kahvi. Ja jos ei muuten, niin tuomaan jalkoihin hyttyssavut ja kysymään mitä ollaan ajateltu tehdä. Kerrassaan huippua! Kun seuraavan kerran ajaudutaan Satuniin, on hotellivalinta meille täysin selvä. Persoonallisinta tässä hotellissa oli kuitenkin ne pupujussit. Meikäläisittäin ne oli sellaisia lemmikkikääpiökaneja (joku angoraversio), eikä suinkaan mitään villirusakoita, vaikka olivatkin päässeet vapaan elämän makuun. Alkuun jänöjä oli kuulemma kaksi selvästikin vastakkaista sukupuolta, ja mehän tiedetään kuinka siinä käy. Nyt niitä oli kuulemma 40 ja ellen ihan väärin ennusta, kohta taas enemmän. Puput juoksentelee resortissa omia aikojaan, osa antaa vähän silittääkin ja välillä jokunen tuli levittämään ruotonsa meidän terassillekin. Aika varma vetonaula lapsiperheille.

Siinähän niitä pupuja

Söpöjä kuin mitkä :)

Monkey mountain (Khao To Pa Ya Wang)

V Valley resortin sijainti apinavuoren varjossa oli vain plussaa. Samuilla kun ei apinoita ainakaan päivittäin näe (en muista milloin olisin viimeksi nähnyt), niin pakkohan niitä oli käydä ihmettelemässä. Itse asiassa apinavuoren kiertäminen aamiaisen jälkeen oli hauska tapa aloittaa päivä. Vuori luolineen on melko pieni, mutta kun pysähtyi paikoilleen, niin ei mennyt kuin hetki, kun puut alkoivat rapisemaan ja tunkeilijoista kiinnostuneet apinat valumaan oksia pitkin kohti kuvaajaa. Kovin montaa hyvää kuvaa ei tilanteesta jäänyt kameran muistiin, sillä ei sitä nyt ihan varma voinut olla, mitä apinaserkuilla mahtoi olla mielessään.

Monkey mountain

Monkey mountainin sisäänkäynti puistoalueelle. Pyörä lainassa siis resortilta.

Varastelevat serkut

Jännä ettei noi apinat saa sähköiskuja?

Apinavuoren luolissa voi vaikka retkeillä

Kuumat lähteet

Vaikka oltiin valmistauduttu reissuun sen hotellihuoneen verran, niin muu ohjelma illallisia ja passien leimaamista lukuunottamatta oli täysin hakusessa. Kun resortin rouva ehdotti kuumilla lähteillä käymistä, oli se tervetullut idea, varsinkin kun ei olla koskaan sellaisissa pulikoitu. Sitä paitsi, kuumien lähteiden mahdolliset terveysvaikutukset riittävän pitkään jatkuneeseen vatsatautiin olivat nekin luonnollisesti tervetulleita. Yritin löytää tähän jotain informaatiota netistä, mutta kuten resortin emäntä pahoittelikin, niin paikalliset viranomaiset eivät valitettavasti ole panostaneet paikan mainostamiseen. Sijainti osui kuitenkin lähes raja-aseman (Wang Prachan) viereen ja jonkinlaiset koordinaatit saatiin hotellin emännältä. Niitten avulla ja navigaattorin suurella avustuksella sinne sitten suunnistettiin. Ilman koordinaatteja ja apuvälineitä olisi ollutkin melko toivotonta löytää perille, ja eksyttiinhän me tälläkin kertaa, kuinkas nyt muuten.

En tiedä kuinka woodoota moiset kuumat lähteet ovat, mutta sinne jäi meikäläisen vatsakrampit. Kun hikoilet meidän saunalämpötiloissa olevissa altaissa, käyt vilvoittelemassa kylmässä suihkussa, palaat kuumiin altaisiin ja teet sitä sen useamman kerran peräjälkeen, niin ihmekös tuo. Vaikka täällä on kuuma ja hikoiltua tulee lähes päivittäin, niin en voinut mielikuvitellakaan kuinka paljon hikeä pukkasi ulos vielä pitkään lähteiden jälkeen. Tämä johtuu kuulemma kuona-aineitten poistumisesta kehosta, mikä kuulosti tähän kramppaavaan kroppaan erittäin tervetulleelta. Myrkkyjen häätöön lienee perustunut myös allekirjoittaneen 'ihmeparantuminen'.

Hoidon jälkeen olisi kuulemma ollut ihan parasta nauttia kookospähkinän vesi, koska kuona-aineitten häädöstä johtuen elimistö olisi imenyt kookosvedestä kaikki mahdolliset vitamiinit janoonsa. Tämän kertoi eräs kuwaitilainen herrasmies, joka Satuniin perehtyneenä tiesi kertoa myös sen, että kyseisten kuumien lähteitten alkulähde oli niin kuuma, että siinä pystyy keittämään jopa kananmunia.

Kuumilla lähteillä

Paikalta saa tällaisia kummallisia mekkoja käyttöön ja ilmeisesti bikineissä meneminen ei ihan suotavaa olekaan.

Kuwaitilainen herrasmies 

Parasta elämässä on kohtaamiset, ihan aina. Ja parhaat kohtaamiset tapahtuvat lähes poikkeuksetta paikoissa, joissa ei itsesi lisäksi ole muita turisteja. Niissä 'aidoissa' paikoissa, joita turismin tuomat epäkohdat eivät vielä ole pilanneet ja joissa 'kanssaturistiin' törmääminen on aina jotenkin yllättävää. Vaikka Satun ei sijaitsekaan millään autiolla saarella keskellä ei mitään, niin ei se varsinainen turistikohde silti ole. Omasta mielestäni voisi ollakin ainakin upean luontonsa puolesta, sillä alueelta löytyy vesiputouksia, kansallispuistoja, kuumia lähteitä, luolia ja vaikka mitä. 

Kuwaitilaisesta herrasmiehestä sen verran, että törmäsimme häneen resortissamme. Koska hän meidän lisäksemme oli resortin ainoa vieras, oli emännälle kunnia-asia saattaa meidät yhteen. Herrasmies oli tullut hotellille alkuun kahdeksi yöksi, rakastunut paikkaan ilmeisen tulisesti ja päättänyt jäädä. Kuuleman mukaan hän on etsimässä Thaimaasta itselleen rauhallista maaplänttiä, jonnea sitten erakoitua viljelemään jotain luomua ja taivaallista. Tällä kuwaitilaisella oli naisystävänsä kanssa tapana grillailla joka yö aamukolmeen ja alkuun resortin henkilökunta olikin ystävällisesti auttamassa grillijuhlissa, mutta kun jatkuva öitten valvominen oli johtanut unissakävelijöitten invaasioon ja käynyt henkilökunnalle lopulta liian raskaaksi, oli tästä kohteliaasta tavasta luovuttava. Voi mahoton sentään... 

Paikallisten mutalätäkkö 

Mieleenpainuvin Satunista löytämämme paikka oli kuitenkin paikallisten rakentama 'Slip N Fly'-vesipuisto. Ilman kuwaitilaista senioria emme olisi tienneet tästäkään, sillä siitä ei tiedetty edes resortissa. Koska olimme törmänneet kuwaitilaiseen jo toistamiseen lyhyen visiittimme aikana kuumilla lähteillä, niin mehän olimme hyvinkin jo vanhoja ystäviä. Kun olimme lähdössä kuumilta lähteiltä kuka minnekin, kuwaitilainen (valitettavasti nimi on jo unohtunut, sillä yhteystiedot jäi sovitusta huolimatta vaihtamatta) mies kehoitti meitä vielä pyörähtämään paikallisten rakentamalla mutalätäköllä. 'Ajatte tuosta vaan tohon suuntaan, käännytte oikealle ja pysähdytte siihen, missä on tien reunaan pysäköityjä autoja' ja se on sitten siinä. Ahaa okei, eiköhän me löydetä! Mehän tunnetusti löydetään ihan mitä vain, ennemmin tai myöhemmin... 

Ei tiedetty mitä oli odotettavissa, mutta kuwaitilaisen sanojen mukaan se olisi Miskan päivälle loistava lopetus. Ja nyt on kyllä pakko sanoa, että olen takuulla nähnyt elämäni sympaattisimman vesipuiston. Ei mitään krumeluuria tai ylihinnoiteltua potaskaa, vaan ihan uniikkia itserakennettua meininkiä, josta oltiin erittäin ylpeitä. Me oltiin tietenkin oikeasti ihan turisteja ainoina valkonaamoina koko paikassa. Satunissa oli oikeastaan kummallinen fiilis aina, kun Miska astui autosta ulos. Sellainen jännä tunne, kuin olisi liikkunut jonkun pop-tähden seurassa. Tytöt alkoivat punastellen kikattamaan ja pojat tökkimään tyttöjä, ettei heiltä varmasti jäisi huomaamatta paikalle ilmestynyt kummajainen. Ja kyllä ne tyttöjen äiditkin olivat seurassamme liikkuneesta 'pop-tähdestä' yhtä innoissaan. Kokemus oli kieltämättä aika hauska.

Tämä vesipuisto on siis jossain kuumien lähteiden lähettyvillä ja ainoa koordinaatti jonka pystyn antamaan on tämä: https://goo.gl/maps/Fc4fF1dhEku. Voit halutessasi laittaa tämän vaikka puhelimesi navigaattoriin ja sitten ei muuta kuin onnenpotku takalistoon! Siellä kannattaa ehdottomasti käydä, sillä paikka oli täysin omanlaisensa ja paikalliset toivottivat meidät sydämellisesti tervetulleiksi. Pientä naposteltavaa löytyy myös, kuten jäätelöä ja nuudeleita, eikä hinta ainakaan päätä huimaa. Jos oikein kylteistä ymmärsimme, niin se oli noin 60 senttiä/hlö sisältäen jalkojen uittamisen Thaimaalle kuuluisissa kala-altaissa. Niissähän jalkojesi kimppuun hyökkäävät pikkukalat nakertavat jaloistasi kuolleen ihon pois. Sekin oli kutkuttava kokemus.

Paikallisten oma vesipuisto on superhalpa ja erittäin hauska!

Vesi tulee lähistön vesiputouksilta, joissa ei nyt ehditty käymään

Kala-altaat. Tonne siis jalat ja johan lähtee kuollut iho.

Koh Lipen Luca

Viimein sitten se Luca. Kuten mainitsin edellisessä kirjoituksessani, niin ensimmäisen päivän illallisella On's ravintolassa Satunissa törmäsimme italialaiseen antropologiin. Olimme ainoat ravintolan terassilla istuvat asiakkaat, kun Luca astui sisään tervehtien tuttavallisesti paikan valoisaa emäntää. Koska olimme aiemmin kertoneet emännälle olevamme Suomesta, sana kiiri Lucan korviin välittömästi. 'Mita kuuluu, salmiaaakki, matti nuukanen, poron kaaristjus' ja muuta yhtä koomista alkoi pulputa Lucan suusta saman tien. 'Miten ihmeessä'-  oli ensimmäinen ajatus, mutta syy hienoon suomen kieleen selvisi pian. Luca on aikoinaan seurustellut kuusi vuotta Oulunkylästä kotoisin olevan suomineidon kanssa (tämäkin nimi valitettavasti unohtui jo), kiertänyt Suomea ristiin rastiin jopa paikoissa joissa itse en ole vielä käynyt ja tutustunut tietenkin kaikkeen mahdolliseen suomalaisittain oleelliseen. No me oltiin kohtaamisestä yhtä innoissamme kuin Lucakin. Hänelle oli ilo päästä verestämään muistojaan ja meistä oli luonnollisesti äärimmäisen hauskaa törmätä niinkin hiljaisessa paikassa 'melkein suomalaiseen'.

Luca oli kova puhumaan, eikä lähtemisestä meinannut tulla mitään. Lyhyen kohtaamisen aikana ehdittiin kuitenkin läpikäymään syyt, miksi Italiaan ei voinut jäädä (joka puolelle levinnyt mafia) ja mistä syystä Koh Lipestä valikoitui kaverille seuraava sijoituskohde. Voin hyvin kuvitella, että antropologiaa opiskellut (lyhyesti ihmiselämän ymmärtämistä kaikissa muodoissaan) tyyppi on valtavan kiinnostunut tutustumaan esimerkiksi Lipen alkuperäisväestöön 'Sea gypsies', tai thaimaalaisittain Chao Leh. Tai kuten Luca itse sanoo, Lipellä asuva 'hänen kansansa' on Urak Lawoi'.

Silloin 12 vuotta sitten Lipellä ei ollut juuri mitään. Nykyään sieltä löytyy kuulemma myös pankkiautomaatit, betonoitu rantatie, resortteja ja tietenkin jopa liikaa turisteja. Se mikä Lucaa harmittaa, on alkuperäisväestön kutistuminen minimiin ja heidän olojensa jatkuva huononeminen. Ajan saatossa heidän maitaan on ostettu ja myös ryövätty, heidän läsnäolonsa on tehty koko ajan ahtaammaksi ja epämukavammaksi, jonka johdosta tämä alkuperäinen kansa on vähitellen häviämässä kokonaan. Nämä ovat näitä turismin mukanaan tuomia ikäviä epäkohtia, joita ei aina reissuillaan tule edes ajatelleeksi.

Luca pyörittää saarella Blue Tripes Garden Beach Resorttia, joka sijaitsee saaren suosituimmalla Pattaya beachillä. Resortin pyörittämisen ohella Lucan elämäntehtävä tuntui olevan Chao Leh- ihmisten oikeuksien puolustaminen ja heidän tarinansa kertominen. Meidän kohtaamisemme aikana tarina jäi valitettavan torsoksi, mutta aion lunastaa Lucan lupauksen mahdollisimman pian; päästä hänen kanssaan tutustumaan Lipen alkuperäisväestöön ja varsinkin heimon isoäitiin, jota Luca tuntui arvostavan suuresti. Kun Lucan on aika lähteä saarelta, hänen aikomuksenaan on jättää resorttinsa alkuperäisväestön pyöritettäväksi. Ihana ajatus.

Arvatkaa mitä Luca sanoi meistä suomalaisista? Me olemme ehdottomasti rehellisiä ja lojaaleja. Tähän Luca vielä painotti, että hän todella tarkoitti sen suurena kohteliaisuutena. Melko hienoa, vai mitä?

Donsakin rantamaisemaa

ja mukavia lounaspaikkoja

Lautalla matkustaminen on itse asiassa aika mukavaa. Välillä voi törmätä vaikka koiranpentuihin.

Aina on mukava palata kotisaarelle näissä upeissa maisemissa!