Mä sain uuden tittelin,
kartanon rouva. Titteli tulee tietenkin tästä unelmatalosta numero kaksi, johon päästiin muuttamaan mutkien kautta viikko sitten. Ja onhan tämä aika hieno, oikeastikin melkein kartano. Ihanaa olisi pystyä vain nauttimaan tästä unelmasta (toki me osittain nautitaankin) ilman huolen häivää. Mutta aikamoista utopiaa se näköjään on, että pystyisi ihan pelkästään nauttimaan. Meillä kun tuntuu aina olevan pari juttua vähän vinksallaan.
Niin kuin toi Boo. Ja me tietenkin. Boo on kaikesta huolimatta edelleen täällä meitä ilostuttamassa ja aika huolella myös huolestuttamassa, että milloin taas seuraavaksi tapahtuu ja mitä. Niin paljon ei silmä pysty sitä hulttiota vahtimaan, että voisi jokaisesta kuluvasta sekunnista olla varma. Ei tarvita kuin silmänräpäys, kun omat silmät selässä ei toimikaan ja Boo päättää toimia. Se on kuin kävelevä aikapommi ja jollain ilveellä se pommi olisi pystyttävä purkamaan. Varsinkin kun meillä kun pyörii noita Miskan kavereita, joita erittäin mielellään saisi pyöriä vaikka vielä enemmänkin. Vietän edelleen unettomia öitä kelaten ja miettien, kihisten ja puhisten, sekä palautteen antoa suunnitellen. En enää Boolle, koska se on jo unohtanut kaiken, vaan niille ihmisille jotka tapahtumaan liittyvät.
 |
| Noi meidän tyypit :) |
Muutaman päivän aikana on tullut tietenkin pohdittua meidän 'rangaistusta tai kiristystä' vähän ääneenkin paikallisten tuttujen kanssa, niin kuin esimerkiksi landlordin ja yhteistyökumppaneitten. Jokaiselta viesti on ollut sama; jos meidän koira käy jonkun kimppuun yleisillä alueilla, me maksetaan laskut. Mutta jos jotain tapahtuu kutsumattomille vieraille meidän pihalla lukittujen porttien takana, vastapuoli hoitaa homman. Näin siis Thaimaassa ja sen maan lakeja tässä ainakin itse yritetään noudattaa.
Viikon takaisia juttuja ei kuitenkaan saisi koskaan enää tapahtua ja siitä syystä tässä vähän pississä ollaankin. Koko ajan vähän varpaillaan ja stressaantuneina. Täytyy sanoa, että sen lisäksi parisuhdeasiatkin on olleet jokseenkin räjähdysalttiissa kammiossa viime päivinä, kun väsyneenä ei sitten suju oikein mikään. Tiedättekö sellaisen unistressin? Kun ei ole saanut nukutuksi moneen yöhön, se paska ruokkii itseään ja vaikka kuinka yrittää järjestää itselleen aikaa päikkäreille, niin ei se nukkumasa saavu silloinkaan. Onhan se aika raskasta ja ainakin tämä tyttö on kuin perseeseen ammuttu karhu, jos edes pannullisella kahvia ei saa silmiä auki.
Tänään kuitenkin rouva 'landlord' saapui Bangkokista tsekkaamaan luovutetun talomme ja kertoi menevänsä kylän toimesta keskustelemaan tapahtuneesta ja meidän kiristämisestä
israelilaisen pariskunnan kanssa. Kyseisen parin toimesta on kylällä ollut ilmeisesti ennenkin ongelmia ja viesti heille on kuulemma nyt se, että ellei tahti muutu, heille tulee häätö. Sen pienen soiton silloin huutotilanteen keskellä meidän katoksen alla kun olisi ottanut vuokranantajalle, olisi selvinnyt, että siinä meidän kylässäkin asuu poliiseja. Eikä kuulemma muilla saaren poliiseilla ole kylään mitään asiaa, sen verran mafian ytimessä ollaan. Mutta se on mennyt, mikä on mennyt. Kun saisi vielä itsensä psyykattua unohtamaan koko jutun, niin ehkä se nukkumattikin sieltä kolkuttelisi.
Mutta uusi 'kartano' on ihana ja me ollaan kaiken tuskan alla kuitenkin älyttömän onnellisia. Vähän joitain asiaan kuuluvia ongelmia on tupsahdellut eteen, kuten ettei keittiön ikkunoita saa ollenkaan lukituksi, eikä porttia jaksa tällainen hyttynen vetää kiinni. Tai että kolmesta kylppäristä voi toistaiseksi käyttää vain kahta. Miskan huoneen kylppäri kun vuotaa sittenkin, vaikka välittäjä vannoi kaiken olevan fixattu. Vai voisiko asian ajatella vaikka säästämisen kannalta? Meinaan kun Miska menee yläkerrassa omaan kylppäriinsä suihkuun, joku toinen voi mennä alakerran olohuoneeseen suihkuun samaan aikaan ja samalla vedellä. Kätevää vai mitä?
 |
| Aamulla kun avaa makuuhuoneen verhot, niin siellä se allaspoika jo vauhdissa. Täällä on tyypillistä se, että puutarhurit ja muu palvelusväki kuuluu hintaan. |
 |
| Ja pitäähän uudessakin talossa olla oma Tokay Gecko, tai suomalaisittain ihan vain tukkee. Tämä yksilö ei kyllä pelkää mitään. |
 |
| palaveri Suomeen hoituu vaikka näin ;) |
