Koska matkareportterimme Kurre on ehtinyt käännöskiireiltään tuottamaan lisää reissutarinoita blogiin, niin hypätkäämme jälleen Kurren kyytiin. Tällä kertaa kohteena Chiang Mai:
Chiang Mai
Viimeksi kerroin pakomatkastani Pohjois-Thaimaahan, jolloin olin saanut Samuin sateista tarpeekseni, lensin Chiang Raihin, kävin Mae Saissa ja hankkiuduin sieltä takaisin Chiang Raihin. Mae Sain keskustan ulkopuolella nettiyhteys oli ärsyttävän hidas, enkä saanut työasioita hoidetuksi toivotulla tavalla, joten oli hankkiuduttava muualle. Joskus aikoinaan harmittelin sitä, että oli valinnut itselleni kielenkääntäjän ammatin. Tänä päivänä jatkan kääntämistä enimmäkseen suomesta ruotsiksi, mutta teknisen ja digitaalisen huiman kehityksen ansiosta en ole enää sidottu paikkaan. Voin tehdä töitä missä tahansa, kunhan yhteydet pelaavat. Suluissa pitää kuitenkin mainita, että olin viime vuoden elokuussa ystäväni kanssa käymässä Myanmarin Mandalayssa ja Baganissa. Minulla oli pitkä ja vaikea käännös työn alla, ja deadline painoi päälle. Vaikka miten
olisin halunnut jäädä Mandalayhin ja Baganiin, olemattomat nettiyhteydet murensivat haaveeni. Jopa hotellien erittäin hitaat yhteydet pätkivät heti, kun taivaalta tuli ensimmäinen pieni sadekuuro tai kuu meni pilvien taakse. Ystäväni taas harmitteli, ettei hän saanut Facebook-päivityksiään tehdyksi, joten kummallakin oli omat ongelmansa. Silloin katsoimme parhaaksemme lähteä takaisin Thaimaan puolelle. Lähdimmekin Phuketin saarelle ja vasta kun ystäväni oli lähtenyt takaisin Suomeen ja työni oli valmis, uskalsin tuhlata yhden päivän matkustamiseen takaisin Samuille.
No niin, mutta nyt olin siis matkalla Chiang Main kaupunkiin, joka on Pohjois-Thaimaan suurin kaupunki ja jossa Wikipedian mukaan oli noin 150 000 asukasta vuonna 2008. Uusien rakennustyömaiden perusteella tuntuu siltä, että kaupunki kasvaa kovaa vauhtia. Olin Agodan kautta varannut itselleni hotellihuoneen melko vaatimattomasta
Trigong Residensestä, joka sijaitsee vanhan kaupungin eräässä hiljaisessa kulmassa. Olin valintaani erittäin tyytyväinen, koska netti toimi hyvin, kaikki peruspalvelut olivat lähellä ja monta hyvää ravintolaa löytyi aivan nurkan takaa.
Oluella purossa
En tiedä miksi, mutta aina on suomalaisia ystäviä jossakin päin Thaimaata reissaamassa. Tällä kertaa hyvät ystäväni Timo ja Seppo olivat päättäneet tutustua Chiang Maihin ja tulivat kaupunkiin viideksi vuorokaudeksi. Monta vuotta sitten tutustuin Samuilla erääseen thaimaalaiseen, joka on Chiang Maista kotoisin ja jopa hänkin sattui olemaan kaupungissa. Jo alkupäivien aikana vuokrasimme auton kuljettajineen ja ajoimme Thaimaan korkeimman vuoren, eli Don Inthanonin huipulle. Minusta ilmasto 2500 metrin korkeudella tuntui jokseenkin kylmältä, mutta Suomesta juuri tulleiden Timon ja Sepon mielestä +16 astetta tarkoitti t-paitakelejä. Minulla oli onneksi topattu Suomessa käyttämäni vakiokesäcollege mukana.
 |
| Suomen jääkarhut ja vieraskynäilijä tutustuivat Don Inthanonin luontopolkuun |
Nautittuamme maittavan lounaan upeissa maisemissa, kuljettajamme olisi vienyt jos jonkinlaisiin paikkoihin, mutta päätimmekin lähteä aika erikoiseen paikkaan, jossa olin käynyt myös aikaisemmin; päädyimme siis puroon juomaan olutta. Ravintola on sijoittanut asiakaspöydät puroon, ja mikä onkaan kivempaa, kuin olutta hörpätessä vilvoittaa varpaitaan kirkkaassa vedessä mukavassa seurassa.
 |
| Puro-oluita odottaessa |
Kävellen keskustassa
Yhtenä päivänä päätimme reippailla päiväsaikaan ja lähdimme kolmen tunnin kiertokävelylle. Chiang Maista löytyy rauhallisia ja kauniita kävelyreittejä ihan keskustastakin, kunhan pysyy hiukan sivulla vilkkaasti liikennöidyiltä pääkaduilta. Katujen varrella on myös pienehköjä, erikoisesti sisustettuja putiikkeja, jotka myyvät muutakin kuin puhtaasti krääsää. Ja täälläkin kannattaa maistella paikallisia herkkuja. Shoppailija, joka pitää myös tusinatavaroista, voi iltaisin suunnata Night Bazaarin alueelle, jossa riittää hipelöitäviä vaatteita ja esineitä. Toki Night Bazaarin alueella on myös aikamoinen tarjonta eritasoisia ruokaravintoloita, joista jokainen taatusti löytää mieluisensa.
 |
| Osa vanhaa kaupunkia ympäröivästä muurista ja vallihaudasta |
Timo ja Seppo jatkoivat matkaa Kambodžaan ja minä päätin jäädä Chiang Maihin, koska Samuilla sade jatkui. Lisäksi olin lukenut Loy Krathongista ja miten tätä valon juhlaa vietetään Chiang Maissa; siitä en halunnut jäädä paitsi. Loy Krathongista kirjoitan jutun jossakin vaiheessa, mutta ehdotan että jokainen merkitsee kalenteriinsa päivämäärät 13.-15.11.2016, jolloin Chiang Maissa on runsas tarjonta Loy Krathongiin liittyviä tapahtumia. Juhlan ajankohta riippuu kuukalenterista ja vaihtelee siis kalenterivuodesta toiseen.
 |
| Vanhassa kaupungissa sijaitseva värikäs tori |
Mansikoita ja joulutähtiä
Minulla oli itse asiassa montakin thaimaalaista ystävää kaupungissa. Eräänä päivänä lähdin skootterin kyydissä ihailemaan vuoristomaisemaa. Vuoristossa pystyy viljelemään Suomestakin tuttuja hyötykasveja. Tunnetuimmassa vuoristokylässä on hyvin hoidetut viljelmät, joissa kasvaa porkkanaa, salaatteja ym. Marraskuussa mansikkasatokin alkoi kypsyä, ja olipa aika erikoista nähdä tien toisella puolella kukkivia joulutähtiä samalla, kun kypsymässä olevat mansikat hehkuivat vaaleanpunaisina tien toisella puolella.
 |
| Joulutähti kukkii marraskuussa |
 |
| Hulppeat maisemat |
 |
| Vuoristokansan lapsia |
Marraskuun puolessa välissä Mr Wa - hyvä ystäväni monen vuoden takaa - täytti vuosia, ja koska en keksinyt muutakaan syntymäpäivälahjaa, päätin tarjota hänelle myöhäislounaan lähiravintolassani. Toistan itseäni, mutta thaimaalainen ruoka on yksinkertaisesti niin hurjan hyvää, ettei sitä voi kehua liikaa. Niin oli tämäkin synttäriateria - eikä hinnalla pilattu. Yleensäkin voi sanoa, että hintataso on pohjoisessa huomattavasti alhaisempi kuin Etelä-Thaimaan turistisaarilla.
 |
| Synttärisankari Mr Wa |
 |
| Vieraskynäilijä ruokapöydän antimien ääressä |
Chiang Maisssa ja sen lähiympäristössä on paljon kokemista ja nähtävää jokaiselle. Jos tuntuu siltä, että on nähnyt riittävästi rantoja ja turistien valtaamia muita alueita, ei ole ehkä hassumpaa lähteä käymään Pohjois-Thaimaan suurimmassa kaupungissa ja sen lähiseudulla. Chiang Maihin on hyvät liikenneyhteydet etelästä ja sinne pääsee kätevästi linja-autolla, junalla tai lentäen riippuen jokaisen kukkarosta ja seikkailunhalusta. Junalla matkustaminen on aika eksoottista verrattuna Pendolinolla matkustamiseen, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Halpalentoyhtiöt ovat tulleet jäädäkseen, ja se on eräs syy siihen, minkä takia itse nykyisin päädyn lentovaihtoehtoon pitkillä matkoilla.
Suosittelen matkustamista pohjoiseen nimenomaan marraskuun alusta helmikuun loppuun, jolloin sadekausi on ohi, eikä ole vielä niin tuskallisen kuumaa kuin keväämmällä. Mutta elleivät sadekauden lämpimät sadekuurot tai kuivan ja kuuman kauden polttava aurinko haittaa, niin miksei voisi suunnata pohjoiseen myös muulloin? Seuraavassa kirjoituksessani aion kertoa Loy Krathongista, josta hiukan jo vihjailin edellä.
Mukavaa syyskuun loppua, toivottaa Kurre - tällä hetkellä Ródoksella.
