'Surffialokkaana' Balilla

Unelma surffaamisesta

Mulla on aina ollut viha-rakkaussuhde mereen. Meri on valtava, se on upea, se on pelottava. Siitä saa kuitenkin uskomattoman määrän energiaa pelkästään katsomalla sen pauhua tai tyyneyttä, eikä mielestäni mikään kauneudessaan ylitä taivaanrantaa.

Olen elämäni aikana pelännyt aivan liian monia asioita; lentämistä, putoamista, korkealta hyppäämistä, ahtaita paikkoja, merta ja monia muita. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia olen yrittänyt voittaa pelkoni tekemällä juuri niitä asioita joita pelkään. Hypännyt laskuvarjolla ja benjiä, lentänyt pienlentokoneella ja jopa helikopterilla, snorklannut ja sukeltanut. Sekä nyt viimeksi myös surffannut. Tai oikeammin yrittänyt. Mutta se on ollut haaveena jo niin monia vuosia, että en olisi voinut kertoa kenellekään käyneeni Balilla ilman että olisin surffannut. Nyt se on tehty ja pienestä jälkikauhusta huolimatta mieli vaatii lisää.

Balilla voi surffata ympäri vuoden ja lukemani perusteella täällä on mahdollisuus saavuttaa ihan maailman parhaita aaltoja.

Aloittelijalle sopivat surffispotit

Niistä nyt ei hullukaan ota selvää. Vaikka kuinka yritin ennakkoon, niin pelkästään google antaa aloittelijoille enemmän tai vähemmän sekavaa dataa. Kuta mainitaan aloittelijoille sopivana spottina, mutta kun ensitietojen perusteella oltiin päätetty välttää Kuta kokonaan, oli keksittävä muita vaihtoehtoja. Ja mielellään joku helppo surffispotti kouluineen Canggusta, sillä sijainti oli valikoitunut ensimmäiseksi kohteeksi jo valmiiksi. Tulen muuten kertomaan Canggun alueen rannoista jatkossa myös eri näkövinkkelistä, mutta nyt keskitytään aaltojen valloittamiseen laudan kanssa.

Kaiken ennakkoon saadun informaation valossa me valittiin  Canggusta Batu Bolong beach, mikä oli aaltoineen näin jälkikäteen ajatellen ihan saakelin haastava. Ainakin kyseisenä päivänä.

Berawa beachin aaltoja, ne vievät kevyesti rannaltakin kaiken mukanaan. Uskomaton voima vetää nöyräksi.

Surffikoulut ja rantacowboyt

Niitä löytyy, sen kuin vain kävelee rannalle. Kutalla varsinkin, mutta myös Batu Bolong beachiltä vieri vierestä. Samat kojut vuokraa myös lautoja, myy olutta ja muita virvokkeita, osa myös ruokaa. Kun kahlattiin rantaa ja seurattiin meininkiä, valikoitui meille sopiva koju muitten joukosta. Parin tunnin kurssien hinnat tuntuivat olevan kaikissa about sama, 350 000 Indonesian rupiaa, joka on euroiksi väännettynä vähän alle 25. Ei siis lainkaan pahan hintainen henkivakuutus. Pelkän laudan vuokraus (minkä Tomppa teki) oli kahden tunnin osalta alle 4 euroa. Me valittiin Miskan kanssa suosiolla cowboyt (opettajat) mukaan, ja niitä todellakin tarvittiin.

Opetussessio alkoi kuivaharjoittelulla rantahiekalla, jossa käytiin läpi melomiset (paddle!), kaatumiset, seisomaan nousut (stand up!), asennot, liian isoista aalloista selviämiset (swim!) ja laudan alle turvaan menemiset, jos joku vaikka sattuisi laudan kanssa navigoimaan päälle. Sitäkin nimittäin tapahtui sen kahden tunnin aikana tiheään.

Etualalla oma surfficowboy...

Ja tässä Miskan

Olihan toi vähän huvittavan näköistä, ei ihme että tämä surffaaja nauraa meidän kohelluksille. Tiesi varmaan tulevasta pöllytyksestä ;)

Sen kerran kun meressä pääsi laudan päälle, noi asennot unohtui täysin.

Ja sitten aaltoihin

Yleensä mä jännitän kaikkea, mutta jotenkin en nyt jännittänyt yhtään. Rannalta aallot näytti oikein ystävällisiltä, eikä suinkaan pelottavilta möröiltä. Aaltoja vastaan melominenkin (jotta siis pääsi riittävän syvälle) sujui yllättävän hyvin, vaikka kahden tunnin melomisesta on vielä muutaman päivän jälkeenkin olkapäät kipeinä. Mutta sitten ne haasteet alkoivat.

Vaikka se varsinainen laudan päällä 'seisominen' on vain murto-osa surffausta, niin ensikertalainen näkee mielellään itsensä onnellisesti nauttimassa aaltojen antamista vauhdeista nauttien upeista maisemista, välillä vain lämpöiseen meriveteen pehmeästi pöllähtäen. Mutta ei se mennyt niin.

Ennen kuin oli päässyt ensimmäistäkään kertaa edes yrittämään aallon harjalle pääsemistä, oli ehtinyt jäämään lukuisten jättiläisten jyräämäksi. Kun jonkun litran merivettä nielleenä (ei ne turhaan suosittele olemaan syömättä ennen ensimmäisiä surffauksia) ja uupuneena ties monennenko kerran katsoo ylöspäin muutaman ihmisen korkuista aaltoa, joka juuri hetken päästä syö sut TAAS, teki mieli kääntyä suosiolla takaisin rantaan. Mutta kun oli se cowboy siinä parin metrin päässä (jonka kunnianhimo oli selvästi kovempi kuin omani) viemässä aina vain uusia haasteita kohti, oli pakko jatkaa yrittämistä. Eikä sitä nyt itsekään mielellään luovuttanut, vaikka hetkittäin tekikin mieli.

Surffaajia oli paljon, tässä joitain tyylinäytteitä...

samoin tässä. Ihan tuntemattomia tyyppejä, mutta omaa surffausta oli vähän vaikea lähteä kuvaamaan.

Kävi niille paremmillekin näin :)

Ehkä ne vaan oli ensikertaiselle liian isot

Jännä juttu, että se pieni ns. teoriaosuus rannalla muistui niinkin hyvin mieleen, kun sitten viimein pääsi yrittämään aaltoja. Vaikka kaikki alkumatkan meritaistelut olikin vieneet voimat jo olemattomiin, niin cowboyn huutaessa 'paddle, paddle, paddle!!! tai stand up!!! -  sitä yritti hirveällä kiireellä toteuttaa käskyt unohtaen takana tulevat jättiläiset. Koitin uteliaana joitakin kertoja katsoa takaata tulevan haastajan kokoa, mutta yhtä monta kertaa tuli cowboylta tiukka; 'don't look back'!!!

Ja parempi olikin. Olisi saattanut mennä nimittäin pissit housuun. Aaltoja tuli ja niitä meni, välillä tuli nieltyä merivettä saavillinen, välillä saatua lauta väärin päin reisilihakseen (väärällä puolella on niitä tasapainottavia 'eviä') välillä päähän, sillä lautahan on vaijerilla kiinni toisessa nilkassa. Voimien hiipumisen takia yritin muutaman kerran pyytää opettajalta 'vähän pienempiä' aaltoja, ettei joka kerta tarttis kerätä itseään aaltojen alta, mutta kuten sanoin, opettajan kunnianhimo oli kovempi kuin omani. Eikä siinä mitään. Ehkäpä ilman näin kovia vaatimuksia en olisi päässyt kertaakaan 'pystyyn'. Nyt se onnistui sentään kaksi ja puoli kertaa. Se puolikas oli juuri pystyyn laudalle ja siitä sitten molskis, ne kaksi kokonaista sentään joitakin metrejä aallon päällä hurmioituneena ratsastaen.

Sitten (onneksi) Miska oli niin loppu, että pyysi opettajaa viemään hänet rantaan. Siinä vaiheessa sain itsekin tekosyyn sanoa omalle cowboylleni, että 'mun olisi nyt myös varmaan parempi lähteä', tuntematta itseäni ihan luuseriksi oman opettajan edessä. Miska pääsi pyynnöstä rantaan, minä en. 'One more, one more ja one more' oli vastaukset, joita sain kesyihin yrityksiini. Koska oltiin maksettu kahdesta tunnista, niin tavoitteena oli ilmeisesti tarjota elämystä koko rahan edestä. Viimeinen kunnon 'syvänmerensukellus' pohjaa kohti laudan kanssa, ja vasta sen jälkeen coowboy heltyi. Yhtään kauempaa en todennäköisesti olisi jaksanut.

Kun meressä on populaa lautojen kanssa näinkin paljon, niin yhteentörmäyksiltäkään ei voi välttyä.

Ihan jokapäiväinen näky, tässä Echo beachilta, jossa aallot näytti ainakin meille mahdottomilta.

Mieletön kokemus

Ihan todellakin. Vaikka näin muutaman päivän päästäkin voi viimeisen raivoisan rantahiekan syleilyn jälkeen vielä kaivaa hiekkaa korvista, niin aion mennä takaisin. En ehkä juuri sille spotille, vaan toivottavasti vähän rennompia aaltoja tarjoavalle. Opettajat oli mahtavia ja kaikkinensa kokemus sellainen, jota en varmasti unohda ikinä. Ehkä näin jälkikäteen miettien vähän turhan dramaattinen ensimmäiseksi kerraksi, mutta ylitinpä ainakin itseni.

Helppoa surffaus ei mielikuvista huolimatta ole. Se nähtiin eilen Berawa beachilla, jossa Tomppa vuokrasi laudan kahdeksi tunniksi. Todettiin Miskan kanssa jo kaukaa, ettei meidän kannata edes yrittää kyseisiin aaltoihin, joten jättäydyttiin suosiolla sivustakatsojan rooliin. Ja haastavaahan se oli, ilmeisesti paljon vaikeampaa kuin Batu Bolong beachillä.

Ensimmäisen tunnin yritin ottaa rannalta kuvia, josko Tomppa sattuisi saamaan jonkun aallon haltuun. Ensimmäiseen tuntiin ei kuitenkaan ollut näkyvissä kuin ehkä kahdenkymmenen metrin eteneminen kohti 'kunnon' aaltoja, josta seurasi aina 'valuminen' takaisin rantahiekalle, joten päätin luovuttaa kuvaamisen suhteen. Aaltojen 'taakse' pääseminen jo itsessään vaatii ainakin näillä haasteilla jonkinlaista kokemusta tai korkeampilentoista tekniikkaa, muuten kaikki voimat hupenevat jo sinne yrittäessä. Hatunnosto silti päättäväisyydestä. Ehkä Tomppakin jatkossa suosiolla alistuu vähän iisimpiin aaltoihin.

Kaikista haasteista huolimatta suosittelen kokeilemaan, mutta ainakin näissä Balin aalloissa ensimmäisen kerran ehdottomasti opettajan kanssa. Noviisille surffaus on todella rankkaa. Sen rankkuudesta kertoo kurssillamme olleen unkarilaisen tytön opettajalleen heittämä kysymys ensimmäisen puolen tunnin aalloissa olon jälkeen; 'kauanko me ollaan täällä oltu?' Ja kun opettaja vastasi 30 minuuttia, niin tyttö mietti kauhuissaan että kuinka hän ikinä pystyy olemaan vielä kolme kertaa saman ajan?

Jos tätä postausta lukee joku kokeneempi surffaaja, niin täällä yksi noviisi ottaa mielellään surffausvinkkejä Balille vastaan.

Oletko sinä jo ehtinyt kokeilemaan surffausta?

Tässä Tomppa Berawa beachin yrityksen puolivälissä. Ei tainnut montaa kertaa päästä edes aaltoihin kun ajautui rantaan.