Vielä kerran Bali!

Vähemmän nähtävyyksiä, enemmän elämyksiä

Sellaisia me vähän ollaan. Aika huonoja jonottamaan lippuluukuille samaan aikaan satojen turistien kanssa, ellei nyt sitten osu kohdalle 'ihan pakko nähdä' - monumentti tai vastaava. Mieluummin ajellaan omin päin skootterilla, huokaillaan maisemia ja pysähdytään kun on nälkä tai jotain hengästyttävän mielenkiintoista. Näin kävi Balillakin. Ainoat 'must see' -listalla olleet asiat olivat surffaus, Canggu & Ubud ja riisiterassit. Nämä me koettiin, pari muuta pääsi listalle vähän vahingossa.

Vesipullot tuntui olevan näitten apinoitten suosiossa.

Tästä tämä kaveri parkkeerasi lähikaupan oven eteen varastamaan turistien ostokset

Ubudin Monkey forest (The Sacred Monkey Forest Sanctuary)

Koska Ubudiin päädyttiin kaksikin kertaa, joista ensimmäisellä mopon parkkeerausyritys apinoiden puikkelehtiessa kadulla osoittautui ehkä jopa hankalaksi, oli jotenkin luonnollista ajautua Monkey forestin portista sisään. Eikä se ollut huono vaihtoehto, sillä hauskojahan nuo varastelevat pienet häiriköt ovat, ja kuvauksellisiakin.

12,5 hehtaarin Apinapuistossa elää 600-700 makaki-apinaa (balilainen pitkähäntäapina) viidessä eri leirissä. Toisinaan leirien väliin syntyy pientä kahinaa, kuten esimerkiksi kuivan kauden aikana, kun eri jengit joutuvat joelle päästäkseen kulkemaan vieraan territorion läpi. Meidän visiitti osui sadekaudelle, joten tätä puolta ei apinoitten tempperamentista päästy näkemään, vaan saatiin nauttia rauhallisesta rinnakkaiselosta.

Monkey forestin alueella on myös kolme temppeliä, joista ainakin yhden uskotaan olevan jopa 600-700 vuotta vanha. Lisäksi puistossa on luokiteltuna 115 eri puulajia, joista osa ainakin satavuotiaita ja ylikin. Turistimäärästä huolimatta puistossa pystyy omituisella tavalla aistimaan valtavan määrän energiaa ja ehkä jopa temppelien jumalten läsnäolon. Sen verran laajasta alueesta on kyse, että ilman muita ihmisiä (ja niitä muutamaa krääsäkauppaa lukuunottamatta) voisi hyvin kuvitella olevansa syvällä viidakossa ikivanhan hautausmaan uumenissa.

Suosittelen jättämään kassit ja varsinkin muovipussit lippuluukulle säilöön, sillä ne saattavat helposti päätyä karvaisten pitkäkyntisten hyppysiin. Samasta syystä varoisin myös kameran ja kännykän kanssa heilumista. Puiston ohjeissa kehoitetaan niin ikään olemaan panikoimatta, mikäli apina hyppää vaikka olkapäälle, mutta voisin hyvin kuvitella sen olevan helpommin sanottu kuin tehty. Jotta apinat eivät myöskään provosoituisi, kannattaa uhkarohkeat silmiinkatsomiset jättää väliin. Me päädyttiin varoituksista huolimatta ottamaan vesipullot mukaan ja sinnehän ne meni, parempiin suihin ja leikkeihin.

Monkey forestin mystistä metsää.

Onhan nämä söpöjä otuksia.

Banaani uppoaa.

Mikäs tässä köllötellessä, kun kaveri nyppii turkkia.

Kylmän viileästi otti tämä tyttö olkapäillä ratsastavan banaanivarkaan.

Tegallalang Rice Terraces

Näistä kuvista Bali on ainakin itselleni tuttu. Vaikka toki myös temppeleistä, patsaista, surffilaudoista ja aalloistaan. Riisiterassit oli siis nähtävä oman kameran linssin läpi. Koska viljelmät sijaitsevat noin puolen tunnin matkan päässä Ubudista, oli se helppo yhdistää samaan keikkaan. Ubud ansaitsisi huomattavasti enemmän aikaa, kuin kaksi muutaman tunnin pyrähdystä, sillä näkemistä ja kokemista riittäisi loputtomasti.

Ja hyvä että mentiin riisiterasseille, sillä olihan ne hengästyttävän upeat. Me liikuttiin vuokramopoilla tännekin, mutta esimerkiksi Ubudista voi vaikka palkata oman kuskin viemään paikalle. Eipähän tarvitse sitten raapia päätään parkkipaikan suhteen. Populaa riitti nimittäin täälläkin, vaikka vettä tuli paikoitellen kuin saavista kaatamalla. Sateesta johtuen mekin tyydyttiin vain katselemaan huikaisevia maisemia, sen sijaan että oltaisiin lähdetty viljelmille kävelemään. Se olisi ollut mahdollista pientä korvausta vastaan, ja muissa sääolosuhteissa kinttupoluille olisi varmasti lähdettykin. Eräs paikallinen kauppias totesi seistessämme saman katoksen alla, että Ubudissa sataa joka ikinen päivä. Mutta ei kai nyt sentään?

Pelkästään matka Ubudista riisiterasseille oli sydäntäraastava, sillä käytännössä koko puolen tunnin matka oli täynnä toinen toistaan upeampia sisustustuotekauppoja ja paikallisten taiteilijoitten pajoja. Siis koko matka pelkkää kyyneltä kun ei ehtinyt, eikä raaskinut sateen takia stopata ostoksille. Eihän kahdella mopolla mitään kovin suurta olisi saanut kuljetetuksikaan. Olisin helposti voinut viettää kyseisellä kadulla vaikka muutaman päivän, mikäli lompakko olisi pursunut rupioita. Tänne palaan varmasti silloin, kun seuraava talon vaihto osuu kohdille.

Meidän harmiksi riisit oli kerätty ja altaat tyhjinä, mutta vaikuttavan näköistä silti.

Riisiterassien reunalla oli kahviloita, joissa pystyi ruokailun ohessa huokailemaan upeita maisemia.

Kauppaa kaupan perään, kuinkas muuten.

Tanah Lot temppeli

No niin, olihan meidän nähtävä myös ehkä Balin kuuluisin temppeli Tanah Lot. Tyrskyjen äärellä olevaan temppeliin tehtiin reissu Canggusta käsin, koska se sijaitsee aivan siinä hollilla. Hyvä että piipahdettiin täälläkin, ovathan nämäkin maisemat vertaansa vailla. Tarina kertoo, että tätä maalla, mutta silti meressä seisovaa temppeliä vartioivat myrkylliset merikäärmeet, jotteivät pahat henget pääsisi temppeliin.

Siinä se, vaikuttava Tanah Lot

Puistomainen alue on kohtuullisen iso, kun mukaan laskee vielä reunamilla sijaitsevat lukuisat matkamuistomyymälät, merkkiliikkeet, kahvilat ja ravintolat. Olipa yhden kahvilan pihalla olevassa puussa myös valtava lepakko roikkumassa, samoin kuin pari hyvin laiskan oloista sivettikissaa makoilemassa pöydällä. Näistä sivettikissojen ulosteesta syntyy muuten maailman kallein kahvi Kopi Luwak, jota vastuunsa tunteva kahvinjuoja ei osta. Ai miksikö? No siksi, että yleensä sivettikissojen elinolosuhteet vastaavat turkistarhauksen olosuhteita ja todennäköisesti Balillakaan näitten kissojen elinolot eivät aina kestä päivänvaloa. En myöskään näe mitään syytä osallistua kahviplantaasiretkille, sillä ne kuuluvat samaan joukkoon muitten eläinten kustannuksella tehtyjen turistiaktiviteettien kanssa. Vastuullisiakin yrittäjiä varmasti löytyy, mutta tarkkana saa olla. Ei siis norsuratsastuksia, valokuvia villieläimet sylissä tai halailua huumattujen tiikereitten kanssa, eikös niin?

Alueella on myös pienempiä temppeleitä, kiinnitä huomiota pukeutumiseen, mikäli haluat vierailla niissä.

Ja maisemat olivat kyllä hienot.

Tavaraa löytyy Tanah Lot temppelialueelta ihan kiitettävästi.

Haukoitteleva lepakko

Laiskat sivettikissat

Bye bye Bali

Kun Balin aiheuttamasta ensihämmennyksestä on nyt kulunut jo yli kuukausi, voin vilpittömästi sanoa tuntevani jonkin asteista haikeutta. Bali hämmentää edelleen, mutta eri tavalla. Ymmärrän valtavan hyvin ihmisiä jotka menevät sinne aina uudestaan ja uudestaan, sillä minullekin saattaa käydä niin.


Entäs sinulle?

Ps. Seuraavassa postauksessa palataan viimein Samuin kuulumisiin, joten pysyhän kuulolla!

Eat, pray, love elokuva teki Ubudia hyvinkin tutuksi

Me tapaamme vielä Bali!