Leikkaukseen Thaimaassa

Oletko ihan varma mitä olet tekemässä? No en. Onko ihan pakko? No on. Kuinka sä uskallat? Jaa no...pakko ottaa tilanne samoin kuin ensimmäinen laskuvarjohyppy; luottaa siihen että kaikki toimii ja hengissä selvitään.

Bangkok international hospital Koh Samui

Pakko mennä

Kirotut akkojen vaivat. Varmasti miehille on omat viheliäiset ongelmansa, mutta kiroan silti. Pari viimeistä kuukautta on vierähtänyt vanhojen ongelmaelinten kanssa vastatuuleen soutaen, joten oli aika 'hypätä laskuvarjolla'. Onneksi Samuilla on hyvät kansainväliset sairaalat, joissa moni ulkomaalainen jopa lomillaan hoitaa ongelmiaan pois päiväjärjestyksestä tai hankkii esimerkiksi sileää pintaa ihoonsa. Ja ollaan mekin täällä ollessamme jo useamman kerran joutuneet turvautumaan ammattilaisten apuun, mutta ei kuitenkaan vielä mitään näin radikaalia. Oma tilanteeni oli kuitenkin jo sen verran ongelmallinen, että leikkauspöytä tropiikissa jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Ja hirvittihän se.

Sinne meni elin

Asiaa sen enempää avaamatta (moni nainen kyllä tietää mistä puhun), leikkauspöydälle jäi kiukutellut elin. Oli melkein kuin kampaamossa olisi ollut, kun kirurgi ennen leikkausta kysyi mitä tehdään sen ja sen kanssa; haluatko pitää vai napataanko vähän? Ja saisiko olla jotain muuta? No ei kiitos, mulle riittää ihan tämä peruskuvio. Kunhan kaikki sujuu mallikkaasti ja pääsen vajaan viikon päästä Hong Kongiin (turhamainen minä siellä koitti inistä). Tajuan itsekin että se reissu saattaa jäädä tekemättä, mutta voihan sitä silti haaveilla. Pienet hapet naamariin ja unten maille.

Onneksi viihtyvyyteen on satsattu, eikä missään ollut kuolemanharmaita pintoja.

Meidän osastolla oli oma sisäpuutarhakin.

Lääkefarssi

Kun heräsin nukutuksesta, tajusin kyllä välittömästi että leikkaus oli ohi. Kivut oli järkyttävät. Olin ennakkoon varma (Suomen hoitoihin verraten), että kipulääkettä pumpataan sen verran paljon ettei tarvitse kipuilla, mutta olin täydellisen väärässä. Morfiinia annettiin liian pieniä määriä neljän tunnin välein (kunnes sekin lopetettiin), eikä se riittänyt mihinkään. Vaikka kuinka soitin kelloa ja pyysin lisää lääkettä, niin parasetamoli oli ainoa mitä tarjottiin. En tiedä mistä johtui kuvioihin tullut valtava päänsärky, mutta sairaalan nappuloilla sitä ei saatu kertaakaan nujerretuksi.

Ystäväni Pauliina tuli Samuille juuri päivää ennen leikkausta ja koska naisen taustalla on vahva terveydenhoitoalan ammattitaito, jopa hän kävi neuvottelemassa lisää lääkettä. Itse olin asian suhteen jo luovuttanut. Sen verran Pauliinan vaatiminen vaikutti, että jotain lisäpillereitä ilmestyi pöydälle, mutta vain sen yhden kerran. Sama meininki jatkui, minä söin parasetamolia ja vitamiineja sekä kärsin kivuista. Ehkäpä täällä sitten vaan hoidetaan kaikki niin luomuna, sillä muuta selitystä on vaikea keksiä.

Ottaisitko akupunktion?

Tänään oli tarkoitus päästä kotiin, mutta se peruttiin yllättäen. Ystäväni kirurgi kävi kääntymässä ja valitin vielä hänellekin mojovaa päänsärkyäni, johon hän suositteli akupunktiota. Sitä saisi alakerrasta, laitetaanko sellaista tulemaan? Vaikka ystäväni kirurgi on kultakimpale, en ollut kuitenkaan halukas maksamaan pienestä luxuksesta. Saattaa olla että sinne olisi jäänyt päänsäryt, mutta päätin kaikesta huolimatta vaatia kotiin pääsyä. Helvetinmoinen päänsärky on ikävä kaveri, mutta toisaalta se peitti melko hyvin alleen leikkauksesta johtuneet säryt. Olin siis ilmeisesti selvinnyt leikkauksesta erinomaisesti. Kun laahustin sairaalan käytävillä aamusta iltaan, sain hoitajilta osakseni ihailevia katseita ja 'you are very strong'- ihmettelyjä.

Ruokailu

Kun puhutaan Bangkok International Hospitalista (joka on siis kallis ja hyvin arvostettu), voisi kuvitella ruoan ravintolatasoiseksi. En kuitenkaan päässyt kokeilemaan mitä se olisi voinut olla, sillä ilmeisesti leikkauksestani johtuen jouduin liemiruokavaliolle. Kun olin ollut 1,5 vuorokautta täysin ilman ruokaa ja juomaa, ja eteeni tuotiin neljä kupillista värillistä suolatonta vettä en sortunut. Maistoin kyllä, ja päätin tyytyä pulloveteen. Seuraava ruokaelämys oli riisivelli, jota pakotin itseni syömään popsien samalla salaa Pauliinan tuomaa suklaata. Onneksi oli Fazerin sinistä!

Eilen illalla joku nainen käväisi ruokalistan kanssa kysymässä mitä ottaisin aamupalalle ja silloin pieni toivon kipinä heräsi. Valitsin listalta American breakfastin ja petyin suunnattomasti aamulla, kun eteeni kannettiin jälleen riisivelliä.

Näillä eväillä ei paljon juhlittu.

Yhteenveto

Kaikkihan meni vallan mainiosti, eikä alkujännitystä lukuunottamatta pelottanut sen kummemmin. Hoitsut oli todella mukavia tai sitten täysin kielitaidottomia, ja jos ei lääkefarssia lasketa mukaan, niin uskoakseni myös ammattitaitoisia. Komplikaatioistahan ei näin ennakkoon tiedä mitään, joten se jää sitten nähtäväksi. Mutta olen erittäin onnellinen, että asia on viimein hoidettu ja elämänlaatu pääsee parantumaan.

Haluan vielä sanoa sen, että sairaalaan joutumista ainakin Thaimaassa on turha pelätä. Itse vietin pari päivää hyvässä valvonnassa ja melkein hotellitasoisessa yksityishuoneessa, jonne oli tuotu petivaatteet myös kanssayöpyjille. Ruokalistan mukaan tarjolla olisi saattanut olla ihan makuelämyksiäkin, vaikka tällä kerralla pääsin maistamaan niitä ainoastaan yhden leivoksen verran.

Me ollaan käytetty Samuin sairaaloista tähän mennessä Bandon international hospitalia, Thai international hospitalia sekä tätä viimeisintä tuttavuutta Bangkok International hospitalia. Kaikki näistä ovat olleet erittäin hyviä. Jos joskus joutuu vaativampaan operaatioon Samuin lomallaan, kääntyisin ehkä kuitenkin Bangkok International hospitalin puoleen, ihan vaan varmuuden vuoksi. Saman katon alta löytyy todennäköisesti kaikki tarvittava.

Oletko sinä joutunut turvautumaan sairaaloihin omilla reissuillasi?

Huoneesta nyt löytyi kaikki mitä tarvitsi jääkaappia myöten.

Bye bye huone.