Enkö kuulu tänne enää?

Tällä hetkellä tuntuu, että olen tullut liian syvälle pöpelikköön. Missään ei ole ketään. Sitä se toki tuppaa mökillä olemaan (ja saakin olla), mutta silti. Johtuuko se Suomesta, väsymyksestä, hämmennyksestä vai mistä? Enkö kuulu tänne enää?

Sopeutuuko tähän? Ehkä kyse on vaan kulttuurishokista. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että pitäisi vaan lähteä. Ehkä mieluiten Samuille. Pakata laukut ja liikkua.

Tomppa lähtee joka päivä, kalaan. Tuntuu ettei sekään keksi oikein mitään muuta. Ehkä se selvittelee aalloilla omaa päätään. Miettii mitä kuuluisi tehdä. Mökillä tai ylipäätään Suomessa. Tai tulevaisuudessa.

Onneksi meillä kävi yllätysvieraita! Kiitos Ira ja Harri seurasta.

Nättiä on kyllä.

Ei haitannut vino laiturikaan, kun Ira ja Harri tuli kylään.

Kulkureita kaikki

Matkalla Suomeen törmättiin sattumalta velipuoleeni, joka työskentelee Luxemburgissa. Oli juuri matkalla muuttohommiin Suomessa, sillä heilläkin pakattiin perhe Ranskaan. Ollaan siis kulkureita kaikki.

Yritin yhtenä päivänä tehdä tuttavuutta laiturin päässä notkuvalle joutsenelle, mutta myös sen mielestä olin väärässä paikassa. Vaikka kuinka yritin leperrellä lämpimästi, se murisi takaisin. Tai ehkä se oli enemmänkin sellaista villikissan sähinää siipien pörhentelyllä höystettynä. Päätin jättää uuden kaverin rauhaan.

Voi saakeli että on ikävä näihin Samuin maisemiin!

Voi mikä ikävä

Huomaan facebookissa ja instagramissa reagoivani juttuihin, jotka käsittelevät ulkomaita; siskon kuvat Hong Kongista, tuttujen reissut, ulkosuomalaisten bloggaajien ajatukset kesän vietosta Suomessa ja siitä, onko sinne pakko joka vuosi mennä. En tiedä itsekään onko.

Mutta sen tiedän jo nyt, ettei välttämättä ole ihan parasta aloittaa kaikkea uudestaan muutaman vuoden välein. Viime vuonna myytiin Suomen elämä lopullisesti, tänä vuonna myyntiin meni Samui. Ja nyt on todella vaikeata ymmärtää päätöksessä piilevä 'viisaus'.

Ikävöin myös aamukahvihetkiä kartanolla.

Ei siitä pääse mihinkään, että kaunista meidän saarella on.

Koh Samui

Samuilla (meidän kotisaarella) tapahtuu meistä huolimatta, ja tuntuu että pitäisi olla siellä. Mukana auttamassa ja aikaansaamassa muutosta. Ystävämme Brent on edistynyt kovasti Samui Clean -projektinsa kanssa, ja se on mahtavaa. Projektin alkutaipaleella oltiin välillä ainoat paikalle tulleet. Mutta Brent ei antanut periksi. Ihanaa, että asiat menevät eteenpäin.

Ikävää lisää sveitsiläisten unelmanaapureittemme auringonlaskukuvat. Millaisetkohan uudet naapurit he ovat saaneet? Onko Dummy-koira vielä tervetullut 'meidän' pihalle?

Entäs sitten Sopa? Ei minkäänlaisia bändipäivityksiä facebookissa. Eikö se pidä liveiltoja enää, kun Tomppa ei ole paikalla? Voi Sopa!

Ja minkä ihmeen takia Pauliinankin facebook-päivitykset täyttyvät Phanganin auringonlaskuista tai nousuista? Suolaa suoraan haavoihin. Ei helpota yhtään.

Miten niin ikävä Samuille...

Aamulenkit ihanien naapureitten kanssa.

Merivesikin oli hieman lämpöisempää.

Sinne vaan, taivaanrantaan!

Ikävä kaikkia vuosien varrella tulleita ystäviä.

Tuolla mun koti on, voi että!