Hyvä ilma, parempi mieli

Viime aikoina on blogissa tullut ulistua vähän kaikesta; kylmyydestä, ikävästä, ulkopuolisuuden tunteesta, mökkihöperöitymisestä ja vaikka mistä. Sori siitä. Ei ollut tarkoitus oksentaa ihan kaikkea teille. Mutta nyt kun ilmojen puolesta on ollut muutakin kuin kökköä, mieli on kovasti kohonnut. Ehkä tästä selvitäänkin.

Tosta kun saadaan vielä raivattua, niin alkaa työpiste olemaan kohdillaan.

Saaristo on valtavan ihana!

Isolla kirkolla

Jep, me käytiin isolla kirkolla männä viikolla. Tai ei nyt aivan siellä, vaan pitkän sillan toisella puolella Kalliossa. Esikoisen seinät kaipasivat erinäisiä reikiä, ja niitä ne sitten saivat. Vanhan talon seiniin ei meidän ammattitaito ja vehkeet ihan riittäneet, joten lopputulos oli reikäjuustoa. Saivat pojat samaan syssyyn vähän pakkelointityömaata ennen seuraavaa muuttoa, joka pienellä veikkauksella tapahtuu noin vuoden päästä.

Pyörähdin myös tätini luona Puistolassa yökylässä, mikä oli oikein mukavaa. Mulla on valtavan ihana ja villi täti, jonka hersyvä seura tekee elämästä aurinkoista. Tällä kertaa täti tarvitsi hieman apua internetin ihmeelliseen maailmaan. Vaikka yhdessä yössä ei maailmaa hirveästi ehditty parantamaan, niin riittävästi kuitenkin, jotta seuraavana päivänä oli iloisempi mieli lähteä ajamaan kohti merenrantaa.

Tällä kertaa ajelin mökkimaisemiin yksin, sillä muu perhe jäi pääkaupunkiseudulle. Tomppa auttamaan ystäviä ja Miska tapaamaan omia kavereitaan. Olisin voinut itsekin jäädä, mutta olen 'kyläluutana' jokseenkin epäonnistunut. Yksi yö riitti ja oma rauha vei voiton.

Löysin vuorenkilpiä metsästä ja päädyin tekemään niille kukkapenkin.

Saunan jälkeen maistuu nämä maisemat. Kunhan saadaan vielä laiturit oiotuksi.

Savottaa ja rohkeutta

Ensimmäisen kerran ikinä yövyin millään mökillä yksin. Siis aivan yksin. Naapureissakaan ei tuntunut olevan ketään, joten tehtävä ei tuntunut helpolta. Mutta tein sen, ja nukuin vieläpä erittäin hyvin. Sitä tulee liian usein annetuksi pelolle valta (minä ainakin), ja jättää yrittämättä vaikka nimenomaan pitäisi. Nyt opin ainakin sen, että pystyn keskellä hiljaista metsää ja kaukana kaikesta nukkumaan yöni rauhassa. Ihan yksinkin.

Täällä meren rannalla ei hommat tekemällä lopu. Risusavottaa olisi vaikka talkoisiin asti, joten vapaa-ajan ongelmia ei synny. Vaikka tehdään omaan tahtiin ja silloin kun huvittaa, löydän itseni rämpimässä tontin pöheiköissä niin pitkään, että Tomppa käskee viimein lopettamaan. Sillä voisihan sitä ihan vaan nauttiakin. Joutsenperheestä, auringonpaisteesta, maisemista, hyvästä kirjasta ja rauhasta. Toivottavasti löydän myös tämän moodin kesän aikana. Se hyvä puoli päivittäisessä risusavotassa kuitenkin on, ettei muusta fyysisestä harjoittelusta tarvitse sen lisäksi huolehtia.

Kaikki on hiton hyvin

Meillä on tässä edessä saarirykelmä, jossa Tomppakin käy kalalla. Juuri nyt vastarannalla soi kaihoisa saksofoni, meri on tyyni ja laskeva aurinko lämmittää vielä hetken. Ihan unelmaa.

Mitkä ovat sinun kesäsi unelmahetkiä?

Jossain tuolla on saksofonin soittaja.