5 arjen kummallisuutta Samuilla

Voi juma, meillä on aivan järjetön ikävä takaisin Samuille. Luit aivan oikein, takaisin. En tiedä mitä tästä vielä tulee, sillä me ollaan hulluja. Jos me sittenkin...?

Eihän siinä mitään järkeä olisi, varsinkin kun kaikki saatiin niin näppärästi nippuun sieltä lähtiessä. Toisaalta, me taidetaan olla mestareita uudelleen aloittamisessa, niitä kun on jo tullut kiitettävästi tehtailtua. Sovittiin kuitenkin vakavilla naamoilla tänä aamuna, että seuraavaa päätöstä puntaroidaan sitten kunnolla. Uskokoon ken haluaa. Päätöksenteko kun ei tuota meille ongelmia, siinä pysyminen onkin sitten jo huomattavasti vaikeampaa. Tai pysytäänhän me hetki, mutta se hetki on kieltämättä vähän lyhyt.

Näitä miettiessä päätin palata pohtimaan elämää Samuilla. Se tuntuu nyt ajankohtaiselta. Ja mikäs sen hauskempaa, kuin palata siihen arjen kummallisuuksien kautta. Niitä nimittäin riitti.

Tonne se mieli nyt kuitenkin halajaa...

Sik-sak -putket

Me ei asuttu yhdessäkään talossa, jossa vessapaperin olisi voinut heittää vessanpönttöön. Enkä putket nähtyäni ihmettele tippaakaan. Niin kapeita ja pienillä kulmilla olevaa putkistoa en edes blondina voinut kuvitella. Niistä mutkaputkista ei varmasti mene pieninkään paperimuru mihinkään suuntaan, vaan jää heti ensimmäiseen mutkaan odottamaan tulevaa murua kavereineen. Ja tukos on taattu. Ensimmäisen tukoksen jälkeen ei mekään enää erehdytty. Oli nimittäin sen verran aikaa vievää ja sotkuista touhua putkien maasta kaivaminen ja puhdistaminen. Puhumattakaan siitä puhuttelusta, jonka 'kylän miehet' pitivät.

Tähän putkiremppaan tarvittiin jo ystävämme Jukan näkemystä.

Myrkytykset 

Onhan Suomessakin kaiken maailman tuholaismyrkkyjä ei toivottujen vieraitten tuhoamiseksi, mutta ainakin Samuilla myrkytykset on viety täysin eri levelille. Kerran kuussa tulee myrkkyauto ja pari kaveria myrkkysäiliöt selässä sumuttamaan talon ja puutarhan. Meidän tapauksessa se tarkoitti sitä, että itsensä lisäksi piti kasata koirat johonkin vähiten myrkyttyvään nurkkaan puutarhassa ja antaa myrkyttäjien tehdä tehtävänsä. Kun iholle laitettavaa hyttysmyrkkyäkin suihkuttaa päivittäin vähän epäröiden, voi vain kuvitella minkä satsin tuntematonta myrkkyä vetää kitusiinsa kerran kuukaudessa. Tuskin siitä ainakaan mitään terveysvaikutuksia löytyy.

Laskut ja posti

Kusti näyttäisi polkevan Samuilla joka päivä. Tosin se ei polje, vaan liikkuu skootterilla, yrittää vältellä vahtikoiria ja varmasti välillä jättää postinkin jakamatta, kun koirat tulevat iholle. Itse pelastin meidän postinjakajan monta kertaa naapurin Dummyn hyökkäyksiltä ja sain palkaksi kädestä pitelevän ihailijan. Voi häntä.

Vaikka posti tuntuu löytävän melko hyvin perille, niin en tiedä mitä tapahtuu laskuille. Ei meille montaa laskua tullut, mutta jos ei lasku ollut teipattuna mopon satulaan tai aitaan, se oli kateissa. Postilaatikkoon se ei jostain syystä päätynyt. Näin kävi varsinkin teleoperaattorin laskujen kanssa. Vaikka käytiin monesti operaattorin tiloissa tarkistuttamassa laskutusosoite, lopputulos oli aina väärä. Olipa meillä kerran puhelimetkin suljettuina, kunnes käytiin vaihteeksi maksamassa lasku firman toimipisteessä. Onneksi liittymän sai sentään auki välittömästi.

Tällä tavalla tuli kerran sähkölaskukin.

Allaspoika ja puutarhurit

Harva meistä Suomessa on tottunut puutarhureihin, mutta Samuilla kyläyhteisössä niitä saattaa pyöriä pienen armeijan verran. Ainakin niissä kylissä joissa me asuttiin. Ja palvelut kuuluvat yleensä vuokrahintaan. Meillä oli myös allaspoika, joka ilmestyi putsaamaan altaan juuri silloin, kun unenpöpperössä yritit rauhassa nauttia aamun ensimmäistä kahvikupillista. Ensin ajattelin että kyllä se palaa myöhemmin ja saan nauttia kahvin omissa oloissani, mutta kaveri ei ollut moksiskaan. Ei siis antanut oman kahvitteluni häiritä putsaushommia, vaan saattoi jopa riisuutua kalsareilleen ja hypätä altaaseen.

Sama estottomuus päti myös puutarhureihin. Ei heitä hävettänyt istua lähelläni rappusilla kännykkää räpläten, vaikka noissä räpläyshommissa saattoi vierähtää tunti poikineen. Mutta sekä puutarha, että uima-allas olivat loistokunnossa, vaikka jossain vaiheessa jouduinkin kieltämään puitten ja pensaitten leikkaukset. Lopputulos oli nimittäin yleensä henkitoreissaan koriseva kynitty risukasa.

Helppous

Moni arjen asia oli vaan niin taivaallisen helppoa, ja halusin ottaa sen tähän viimeiseksi. Ei tarvinnut etsiä pankkiautomaatteja tai apteekkeja, niitä kun oli jokaisessa kadunkulmassa. Monissa vielä useampikin. Ei ollut 'takaisinsoittoja' terveysasemalta mikäli sairastuit, eikä myöskään monen kuukauden jonotuksia hammaslääkäriin. Kaikki kävi käden käänteessä.

Esikoisen hospitaalikeikka. Palvelu oli hyvää ja ammattitaitoista.

Oikeastaan kaikkea mahdollista löytyi viiden kilometrin säteellä. Halusitpa nauttia romanttisen illallisen upeassa ravintolassa, tai vähän eksoottisemman bändi-illan pienessä merenrantabungalowissa, ei tarvinnut kuin valita. Ehkä siksi, että Samui on kuitenkin turistisaari, aika ei käynyt pitkäksi. Aina löytyi jotakin, oli mielentila sitten mikä tahansa.

Näitä arjen 'kummallisuuksia' löytyisi vaikka millä mitalla, joten taidan kirjoittaa jossain vaiheessa aiheesta vielä lisää.

Muissakin ulkosuomalaisten blogeissa on kirjoiteltu arjen yksityiskohdista. Sveitsin arjesta kirjoittaa Pala Suklaata- blogin Liisa, kun taas Sudanin arjen kummallisuuksista kirjoittaa Edustusrouvan päiväkirja- blogin Kata. Käykää ihmeessä lukemassa arjen kummallisuuksista näissä maissa.

Asutko/ oletko sinä asunut ulkomailla, jossa arjen asiat saavat raapimaan päätä? Kuulisin mielelläni sinun tarinasi.

Ruoan hankkiminen Samuilla on ihanan helppoa. Parhaat ja halvimmat ruoat saa katukeittiöistä.

Vaikka kyllä näitä paremman luokan ravintoloitakin löytyy jokaiseen makuun.

Aina löytyy elävää musiikkia.

Ja valtavan ihania maisemia. Voi että!